Runebergintorttu: Suomalainen leivonnainen

Sen päällä on tavallisesti vadelmahilloa sokerikuorruterenkaan ympäröimänä. Leivos on saanut nimensä Suomen kansallisrunoilijan Johan Ludvig Runebergin mukaan, jonka kerrotaan mielellään nauttineen leivoksia aamiaisella punssin kera. Runebergintorttuja on saatavilla yleensä tammikuusta Runebergin päivän 5. helmikuuta tienoille. Joistakin porvoolaisista kahviloista niitä on saatavilla ympäri vuoden.

Runebergintorttu on saanut useita eri variaatioita, ja sitä voidaan valmistaa sekä mantelilla maustettuna että ilman. Torttu on saanut useita eri muunnoksia myös ulkomuotonsa suhteen esimerkiksi kotileipureiden käsissä, jolloin tortusta voi tavata muun muassa muffinsinmuotoon tehtyä torttua tai kakun mallista runebergintorttua.

Yleisen käsityksen mukaan runebergintortun olisi kehittänyt J. L. Runebergin vaimo Fredrika Runeberg, jonka tiedetään tehneen miehelleen vehnäjauhoista, korppujauhoista, keksimuruista ja manteleista omenahillolla ja sokerikuorrutuksella koristeltuja leivoksia. Tarina kertoo, että Runebergillä oli makean nälkä ja hän pyysi vaimoltaan jotain herkullista syötävää. Kun Fredrikalla ei ollut mitään sopivaa antaa, päätti hän tehdä leivonnaisen niistä aineksista, jotka hänellä oli. Fredrika Runebergin 1850-luvulta peräisin olevassa reseptikirjassa on kyseisen leivoksen ohje, mutta se lienee muunnelma alun perin porvoolaisen kondiittorimestarin Lars Henrik Asteniuksen 1840-luvulla luomasta tortusta. Porvoossa varttunut helsinkiläinen leipurimestari Fredrik Ekberg alkoi myydä tätä leivosta konditoriassaan nimellä runebergintorttu vuonna 1865. Se mainitaan ensi kerran Ekbergin vuoden 1865 joulumainoksessa.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Runebergintorttu Wiki Commonsissa

• Ylen ohje
• Kotilieden ohje
• Ohje Kotikokissa
• Myllyn Parhaan ohje
• Runebergstårta hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)