Ocean Software

Yrityksen perustivat David Ward ja Jon Woods nimellä Spectrum Games vuonna 1983. Infogrames osti yhtiön 1990-luvun lopulla.

Ocean Software Limited
Perustettu	1983
Perustaja	David Ward Jon Woods
Lakkautettu	1998
Avainhenkilöt	Paul Patterson Gary Bracey Marc Djan (Ocean France)
Kotipaikka	6, Central Street, Manchester, Yhdistynyt kuningaskunta
Toimiala	videopeliteollisuus
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Yhtiö muistetaan erityisesti useista lisenssipeleistään, joita julkaistiin kymmeniä 1980-luvun kotitietokoneille. Yhtiö voitti Golden Joystick Awardin vuoden parhaana pelitalona 1988/1989, 1989/1990 ja 1990/1991.

Oceanin ensimmäisiä pelejä olivat High Noon ja Gilligan's Gold (1984). Myöhemmin tuona vuonna yhtiö hankki itselleen entisen kilpailijansa, Imaginen ja teki sopimuksen Konamin kanssa kolikkopeliensä kotitietokoneversioiden levittämisestä. Ocean suunnitteli käyttävänsä Imaginen nimeä kolikkopelikäännöksissä. Vuoden 1989 jälkeen Ocean lopetti Imaginen brändin ylläpidon.

Vuonna 1985 Ocean haali itselleen ensimmäiset lukuisista elokuva- ja sarjalisensseistään, muun muassa Rambo, Robotti rakastuu (Short Circuit), Cobra ja Miami Vice. Useissa Oceanin lisenssipeleissä tyypillistä oli, että peli koostui irrallisista eri pelityyppejä sisältävistä osioista. Nämä pelit saivat usein keskinkertaiset arviot arvostelijoilta. Parhaimman vastaanoton lisenssipeleistä saivat kenties ensimmäiseen Batman-elokuvaan perustunut Batman The Movie (1989) sekä 16-bittisten koneiden versioissa 3D-grafiikkaa hyödyntänyt Robocop 3 (1992).

Ocean teki sopimuksen Taiton kanssa heidän kolikkopeliensä siirtämisestä kotikoneille vuonna 1986. Kyseisen vuoden pelitarjonta jäi hyvin heikoksi, Ocean julkaisi lähinnä lisenssipelejä ja liukuhihnatyyliin tuotettuja pelejä. Vuonna 1987 Ocean julkaisi markkinoille taas jälleen omalaatuisia pelejä, näistä mainittakoon Head over Heels, Sensible Softwaren kehittämä omaperäinen Wizball sekä evoluutiota simuloinut Eco, jota joskus pidetään ensimmäisenä "jumalapelinä". Erikoisena vetona Ocean tuki laajalti Commodoren flopiksi jäänyttä Commodore 64GS -pelikonsolia. Yhtiön viimeinen C64-peli oli Sleepwalker (1993). Usein keskinkertaisista lisenssijulkaisuista firma sai negatiivista mainetta, mutta se julkaisi vuosien mittaan myös suuren määrän erittäin hyvän vastaanoton saaneita pelejä.

Yhtiön nimellä viimeiseksi julkaistuksi peliksi jäi Nintendo 64:n GT 64: Championship Edition (1998).

Ocean hankki Digital Image Designin itselleen vuonna 1998 ja samana vuonna Infogrames osti Oceanin 100 miljoonan punnan kauppahinnalla ja antoi sille uuden nimen - Infogrames UK.

Yksi Oceanin 8-bittisten pelien erityispiirteitä oli Ocean Loader. Koska useimmat 8-bittiset kotitietokoneet käyttivät tallennusmediana myös C-kasetteja, pelien lataaminen saattoi kestää useita minuutteja. Ocean käytti erityistä latausjärjestelmää, joka näytti pelin lataamisen aikana kuvan ja soitti musiikkia samanaikaisesti (vain Commodore 64:llä). Ocean Loaderin musiikki on yksi aikansa tunnetuimpia pelimusiikkikappaleita. Kappaleesta esiintyy viittä eri versiota: ensimmäiset kaksi olivat Martin Galwayn käsialaa, 3. oli Peter Clarken, 4. ja 5. Jonathan Dunnin. Ensimmäinen Ocean Loaderia käyttänyt peli oli Hypersports. Vuoteen 1987 asti Ocean Loader oli Oceanin ohjelmoijan Bill Barnan käsialaa, vuonna 1987 se korvattiin Paul Hughesin "Freeload"-rutiinilla.

• http://www.theoceanexperience.co.uk/ (Arkistoitu – Internet Archive) - (englanniksi)