Metsäkato: Metsän tuhoutuminen niin, ettei se uusiudu

Metsiä häviää vuosittain keskimäärin 10 miljoonaa hehtaaria, mistä valtaosa on trooppista sademetsää. Mailman metsäkato keskittyy erityisesti Aasian, Etelä-Amerikan ja Afrikan ”metsäkatovyöhykkeille”.

YK:n arvion mukaan maailman metsäpinta-ala on vähentynyt 420 miljoonaa hehtaaria vuosina 1990–2020. Näinä vuosina metsäkato on hidastunut keskimäärin noin kolmanneksella, mutta takaiskujakin tulee: Brasiliassa metsäkato kiihtyi Jair Bolsonaron noustua presidentiksi.

Suurin syy metsäkatoon on se, että metsää raivataan karjalaitumien ja maanviljelyn tieltä. Lisäksi metsää tuhoutuu metsäpaloissa, ja pienviljelijöiden peltojen ja laitumien laajentuessa metsiin. Myös kaivostoiminta ja tieverkon laajentuminen vievät metsältä tilaa. Noin 80% maailman metsäkadosta liittyy maatalouteen. Metsää tuhotaan muun muassa soijan, palmuöljyn, naudanlihan, puu- ja sellutuotteiden, kaakaon ja kahvin tuottamiseksi.

Metsien mukana menetetään niiden hiilivarastot sekä kyky sitoa ilmakehän hiilidioksidia. Trooppinen metsäkato aiheuttaa saman verran kasvihuonepäästöjä kuin tieliikenne. Lisäksi metsäkato lisää tulvariskiä, kuluttaa maaperää, heikentää juomaveden saatavuutta ja kaventaa monien eliölajien elinympäristöä.

Trooppisten sademetsien tuhoaminen nostaa lämpötilaa, pienentää sademäärää ja vaikuttaa sateiden alueelliseen jakaumaan.

Metsät tasapainottavat veden määrää ympöristössä. Ne sitovat sadevettä hidastaen sen valumista puroihin ja jokiin ja ehkäisevät näin kaatosateiden aiheuttamia äkkitulvia. Toisaalta metsissä viipyvä vesi tekee kuivuuskausista vähemmän vakavia.

Metsäkato vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen, sillä metsissä elää noin 80 prosenttia kaikista maalla elävistä lajeista. Myös miljoonat ihmiset, monet alkuperäiskansat ja paikalliset yhteisöt ovat riippuvaisia metsien tarjoamasta ravinnosta ja elinkeinoista.

• Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätaloussektori

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Metsäkato.

• Kuvia Kongon metsäkadosta Guardian syyskuu 2009