Kilikia: Historiallinen alue Turkissa

Se sijaitsi samalla alueella kuin muinainen Kizzuwatnan valtakunta.

Antiikin aikana Kilikia joutui Persian vallan alle. Aleksanteri Suuri valtasi alueen ja löi siellä Dareios III:n Issoksen taistelussa vuonna 333 eaa. Vuonna 67 eaa. Pompeius kukisti alueella toimineet merirosvot ja Kilikiasta tuli osa Rooman valtakuntaa vuonna 64 eaa. Rooman osana Cilicia kuului alun perin omaan Cilician provinssiinsa ja välillä Cilicia et Cypruksen provinssiin. Cicero toimi eräässä vaiheessa Cilician provinssin maaherrana.

Myöhäisroomalaisella kaudella Kilikian alue jaettiin kahteen provinssiin, jotka olivat Cilicia Prima ja Cilicia Secunda. Kilikia pysyi Rooman ja valtakunnan jakauduttua Itä-Rooman vallan alla aina arabien valloituksiin saakka 600-luvulle. Bysantin keisari Nikeforos II Fokas valtasi sen takaisin vuonna 965. Ristiretkien aikana alue kuului Kilikian armenialaiskuningaskuntaan eli niin sanottuun Vähä-Armeniaan. Se oli vahva kristillisyyden keskus piispanistuimineen ja linnoineen.

Osmanit valtasivat alueen 1350-luvulla ja se liitettiin Osmanien valtakuntaan. Silloinkin alue pysyi omaleimaisena ja sen uskonnollinen vapaus säilyi. Vielä 1900-luvun alussa alueella asui suuri määrä armenialaisia, mutta suuri osa heistä surmattiin tai karkotettiin armenialaisten kansanmurhassa vuonna 1915. Turkin tappio ensimmäisessä maailmansodassa merkitsi sitä, että Kilikia oli ranskalaisjoukkojen valvonnassa joulukuusta 1918 lokakuuhun 1921. Tänä aikana armenialaisten sallittiin palata alueelle. Lausannen sopimus palautti alueen hallinnan Turkille.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kilikia Wiki Commonsissa