Impressio, Auringonnousu: Claude Monet'n maalaus vuodelta 1872

Impressio, auringonnousu on Claude Monet’n tunnettu maalaus vuodelta 1872, ranskaksi Impression, soleil levant. Le Havressa syntynyt maalaus antoi nimen impressionismille.

Impressio, auringonnousu Impression, soleil levant
Nimi	Impressio, auringonnousu Impression, soleil levant
Tekijä	Claude Monet
Valmistumisvuosi	1872
Taiteenlaji	öljymaalaus kankaalle
Korkeus	49,5 cm
Leveys	64,8 cm
Sijainti	Musée Marmottan Monet
Paikkakunta	Pariisi
Infobox OK

Maalaus tuli tunnetuksi ollessaan esillä riippumattomien näyttelyssä. Joukko Pariisin salongin ulkopuolelle jääneitä taiteilijoita asetti teoksia esille valokuvaaja Félix Nadarin ateljeehen vuonna 1874. Monet osallistui näyttelyyn kaksi vuotta aiemmin valmistuneella merimaisemalla, jonka oli maalannut ikkunastaan Le Havressa. ”Aurinko on siinä utuinen, ja edustalla näkyy muutamia korkeita laivan mastoja,” hän kuvasi maalausta kirjeessään.

Monet antoi maalaukselle nimeksi Impressio. Nimen jatkona ollut ”auringonnousu” oli näyttelyn käsiohjelman kirjoittajan lisäämä.

Maalauksen nimi korostaa ilmaisua kuvauskohteen sijaan. Myös Monet’n ystävä James McNeill Whistler nimesi maisemiaan ja muotokuviaan tyyliin Harmaan ja mustan sommitelma (Arrangement in Grey and Black), joskin maalausta kutsutaan aiheen mukaan myös Taiteilijan äidin muotokuvaksi. Molemmat maalaukset on nimetty melko abstraktisti, vaikka ne ovat suhteellisen esittäviä. Nimeämistapa korostaa, että ensisijaista on sommittelu, väri, valo tai vastaava.

Charivari-lehden kriitikko Louis Leroy poimi teoksen sattumalta kritiikkinsä otsikkoon. Leroy kirjoitti: ”Mitä nämä maalaukset esittävät? Vaikutelmia auringon noustessa. Vaikutelmia tosiaan. Mutta vaikka minä nyt olen vaikutettu, täytyyhän teoksen antaa itsestään jokin vaikutelma... millaista vapautta, millaista hahmottelun helppoutta! Alkeellinen tapettikin on huolellisemmin työstetty kuin tämä niin sanottu merimaisema!”

 

Maalauksen sommittelu on rakennettu pelkästään melko samaa valööriastetta olevista väreistä. Värit on maalattu löyhillä siveltimenvedoilla vaikutelman tavoittamiseksi. Monet on käyttänyt eriasteisen kylmiä ja lämpimiä värejä ja hyödyntää niiden kontrasteja ja värien voimakkuutta valöörien sijaan. Keltainen ja oranssi korostavat sinisiä ja vihreitä sävyjä, kun toinen vaihtoehto olisi ollut käyttää tummien ja vaaleiden värien kontrasteja.

Kuvan horisontti on korkealla. Ääriviivat ja muodot katoavat atmosfääriin. Maalauksessa mikään ei ole lujaa tai selväpiirteistä. Kuvan aiheena on valo, satamaveden hetkellinen läikähtely, usva ja savu optisina aistimuksina.

Keräilijä Ernest Hoschedé osti maalauksen 800 frangilla ja myi edelleen 210 frangilla tohtori Belliolle. Bellion tytär lainasi maalauksen Musée Marmottanille 1938. Maalaus päätyi museon kokoelmiin lahjoittajan ansiosta vuonna 1957.

Maalaus varastettiin vuonna 1985, mutta se löytyi viitisen vuotta myöhemmin Korsikasta. Impressio, aurinnonousun lisäksi Marmottanista varastettiin samaan aikaan kahdeksan muuta maalausta. Varkauksien jäljille päästiin, kun useita Ranskan muista museoista varastettuja maalauksia löytyi tunnetun gangsterin Shuinichi Fujikuman hallusta. Myös Marmottanin varkauksien takana olleella Fujikumalla oli ollut katalogi, jossa esiteltiin yhdeksää kohta varastettavaa maalausta. Fujikuma oli kärsinyt Ranskassa huumeiden takia vankeusrangaistuksen. Vankilassa hän tutustui Philippe Jaminiin ja Youssef Khimouniin, jotka varastivat taulut Marmottanista.