Günther Prien: Saksalainen sukellusvenekomentaja

tammikuuta">16. tammikuuta 1908 Osterfeld, Saksi – 7. maaliskuuta 1941 Pohjois-Atlantti) oli toisen maailmansodan Saksan laivaston menestyksekkäimpiä sukellusveneenpäälliköitä, joka upotti yli 162 000 bruttorekisteritonnia, yhteensä 30 alusta.

Günther Prien
Günther Prien vuonna 1940.
Henkilötiedot
Syntynyt	16. tammikuuta 1908 Osterfeld, Saksi, Saksa
Kuollut	7. maaliskuuta 1941 (33 vuotta) Pohjois-Atlantti, noin 320 kilometriä Islannista etelään
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Saksa
Palvelusvuodet	1933–1941
Komentajuudet	U-26, U-47
Taistelut ja sodat	Espanjan sisällissota Toinen maailmansota
Sotilasarvo	Komentajakapteeni
Kunniamerkit	Rautaristin ritariristi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Prien liittyi kauppalaivastoon 1923 ja siirtyi vuonna 1931 heti merikapteenin arvon saatuaan Reichsmarineen. Koulutuskauden päätyttyä hän palveli vuoden kevyellä risteilijä Königsbergillä, ja lokakuussa 1935 hän siirtyi sukellusvene U-26:n miehistöön ja osallistui muun muassa vuonna 1938 Espanjan sisällissotaan.

 

Kuuluisaksi Prienin teki kuitenkin uhkarohkea tunkeutuminen 14. lokakuuta 1939 tarkasti vartioituun Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimien päätukikohtaan Scapa Flow’hun, missä hän sukellusvene U-47 päällikkönä upotti taistelulaiva HMS Royal Oakin (alus vei mukanaan pohjaan 833 merimiestä), ammuttuaan kahdeksan torpedoa, joista vain kaksi räjähti.

Tarinan mukaan tätä retkeä pohjustettiin jo vuonna 1927, jolloin Saksan laivaston kapteeni Alfred Wehring muutti Kirkwalliin Orkneysaarille sveitsiläisenä käyttäen nimeä Albert Ortel. Hän perusti sinne pienen kellosepänliikkeen vuonna 1931. Vuosien mittaan hän keräsi tietoa Scapa Flow’sta ja toimitti sen Saksaan.

Lokakuussa 1939 hänelle selvisi, että tukikohdan sukellusveneverkkoja vaihdetaan ja että väylä on avoin viikon verran, ennen kuin uudet verkot tulevat. Hän toimitti tiedon Saksaan radiolla ja U-47 lähetettiin tehtävään.

Ennen hyökkäystä sukellusveneen kumivene haki Ortelin rannalta ja siten Prienin käytössä olivat viimeisimmät tiedot ja paikallinen opas. Hyökkäyksen jälkeen Ortel tuli aluksen mukana Kieliin.

Nämä vakoilutiedot löytyvät useasta lähteestä, mutta niiden todenperäisyyttä on vahvasti epäilty ja kyseessä lienee vain tarina.

Syyksi magneettisytytteisten torpedojen räjähtämättömyyteen epäiltiin matkan aikana esiintyneitä revontulia. Tosiasiassa Saksan laivaston käyttämät torpedot olivat tavattoman epäluotettavia, mikä kävi ilmi vuonna 1940 Saksan valloitettua Norjan. Tuolloin useat sukellusveneenpäälliköt (Prien muun muassa) ilmoittivat useista kymmenistä laukaistuista torpedoista, jotka eivät olleet räjähtäneet tai osuneet maaliin. Prienille myönnettiin ensimmäisen luokan rautaristi 17. lokakuuta ja seuraavana päivänä Adolf Hitlerin henkilökohtaisesti ojentama rautaristin ritariristi. Prienillä oli erikoinen kyky aavistaa saattueiden liikkeet ja sijainnit. Hän olikin sodan ensimmäiset puolitoista vuotta upotustilastojen ehdoton kärkimies.

Prien lähti Saint-Nazairesta kymmenennelle ja viimeiselle partiomatkalleen 20. helmikuuta 1941. Prienin veneen todennäköisesti upotti hävittäjä HMS Wolverine. Pinnan alla oli näkynyt outo, hehkuva valoilmiö. Koko 45 hengen miehistö kuoli aluksen mukana.

• Cajus Bekker: Kirottu meri. Jyväskylä: Gummerus, 1973. ISBN 951-20-0239-6.
• Kurt von Tippelskirch: Toisen maailmansodan historia, osa 1. Porvoo: WSOY, 1962.
• Georg Bengtsson: ”Kirkwallin kelloseppä”, Oman aikamme vakoilujuttuja 1, s. 30. Helsinki: Otava, 1966.

Viitteet

• Prien, Günther: Tieni Scapa lahteen – merimiehestä sukellusveneen kapteeniksi; suomentanut Kai Kaila; Otava 1941 – Teosta luettaessa on muistettava, että se ei ole tarkkaan ottaen Prienin muistelmateos vaan propagandaministeri Joseph Goebbelsin ohjeiden mukaan laadittu propagandatuote, joka keskittyy ylistämään kansallissosialismia sekä erityisesti mustaamaan Weimarin tasavaltaa.