Fysikaalinen todellisuuskäsitys perustuu fysiikan käsityksille todellisuudesta.
Ihmisen havaitsema arkitodellisuus on efektiivinen karkea likiarvoistus todellisuuden perusrakenteista.
Murray Gell-Mann (1994, 109) on ehdottanut tieteenalojen vertailulle seuraavia sääntöjä:
Kun luonnontieteellistä todellisuuskäsitystä tarkastellaan eri luonnontieteiden luomana kokonaisuutena, sen perustaksi muodostuvat perusluonnontiede fysiikka ja toisena kaikkeutta havainnoiva ja kuvaileva tiede, tähtitiede. Luonnontutkimuksen todellisuuskäsitykseen vaikuttavat myös muodolliset eli formaalit tieteet, matematiikka ja filosofia.
Tieteenä fysiikka ei ole muiden tieteiden korvaaja, eikä fysiikkaa ole mahdollista määritellä niin, että jotkin luonnontieteen alat jäisivät sen ulkopuolelle. (Kurki-Suonio & Kurki-Suonio 1994, 110–111)
Luonnossa vallitsee rakentumisperiaate, jonka mukaan kaikki oliot muodostuvat rakenneosista. Nämä puolestaan koostuvat astetta alkeellisimmista olioista, samalla kun oliot itse muodostavat suurempia yhtenäisesti käyttäytyviä järjestelmiä:
Ketjun jatkaminen molempiin suuntiin näyttää mahdolliselta. Kunkin kerroksen järjestelmät ovat ihmiselle erottuvia ja tunnistettavia olioita. Niiden vuorovaikutukset vaikuttavat niiden käyttäytymiseen kokonaisuuksina, mutta eivät olennaisesti muuta niiden rakennetta. Tällöin rakenneosat noudattavat yhtenäisiä käyttäytymisen muotoja, jotka hahmottuvat niiden muodostamien olioiden liikkeeksi.
Rakenneosien ketju vaatii rinnalleen perusvuorovaikutusten ketjun. Järjestelmän sisäiset vuorovaikutukset pitävät sen koossa ja samalla määräävät ne perusominaisuudet, joiden mukaan järjestelmä on tunnistettavissa. Ulkoiset vuorovaikutukset puolestaan hallitsevat järjestelmän liikettä muiden samanasteisten järjestelmien joukossa. Ylimmillä tasoilla painovoima toimii sekä sisäisenä että ulkoisena vuorovaikutuksena. Kiinteissä kappaleissa, molekyyleissä ja atomeissa sähkömagneettinen vuorovaikutus toimii vastaavasti sekä sisäisenä että ulkoisena vuorovaikutuksena.
Vuonna 2002 suomalainen Pekka Teerikorpi ja venäläinen Juri Baryshev julkaisivat kirjan Discovery of Cosmic Fractals. Kaikkeuden laajamittaisten alirakenteiden syntyä on tutkittu supertietokoneilla. Mallit antavat fraktaalisia rakenteita alle 10 megaparsekin kokoluokassa.
Tarja Kallio-Tammisen mukaan kvanttimekaniikan niin sanottu Kööpenhaminan tulkinta ”edellyttää syvällisiä uudistuksia todellisuuskäsitykseen, kun taas kvanttimekaniikan myöhemmät tulkinnat ovat pyrkineet pitäytymään klassisen fysiikan perusoletuksiin kuten determinismiin, reduktionismiin ja syrjässä olevaan havaitsijaan.”
This article uses material from the Wikipedia Suomi article Fysikaalinen todellisuuskäsitys, which is released under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 license ("CC BY-SA 3.0"); additional terms may apply (view authors). Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0, ellei toisin mainita. Images, videos and audio are available under their respective licenses.
®Wikipedia is a registered trademark of the Wiki Foundation, Inc. Wiki Suomi (DUHOCTRUNGQUOC.VN) is an independent company and has no affiliation with Wiki Foundation.