Norja Edistyspuolue: Norjalainen poliittinen puolue

Se perustettiin vuonna 1973 ja se kuvaa itseään liberalistiseksi. Käytännössä puolueen ideologia sisältää kansallisliberalismia sekä oikeistopopulismia. Puolueen puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2006 Siv Jensen, jota ennen johdossa toimi 28 vuotta Carl I. Hagen. Kesällä 2008 pidetyissä gallupeissa puolue nousi maan suurimmaksi gallup-kannatuslukujen perusteella. Kesäkuussa 2008 puolueen gallup-kannatus nousi 30,8 prosenttiin. Sittemmin puolueen kannatus on laskenut ja Työväenpuolue valtasi takaisin galluppien kärkisijat 2009. Vuoden 2013 parlamenttivaaleissa Edistyspuolue sai 16,3 prosenttia äänistä, päästen ensimmäistä kertaa hallitukseen. Vuoden 2017 vaalituloksen myötä muodostettiin edellisen vaalikauden tapaan konservatiivipuolueen ja edistyspuolueen vähemmistöhallitus. Tammikuussa 2020 Edistyspuolue lähti hallituksesta. Taustalla oli erimielisyys Norjaan Syyrian al-Holin leiriltä otetusta Isis-taistelijan perheestä. Edistyspuolue oli ehtinyt olla hallituksessa puheenjohtajansa, valtiovarainminmisteri Siv Jensenin johdolla kuusi vuotta. Jensen ei kuitenkaan vaatinut hallituksen eroa ja pääministeri Erna Solbergin hallitus on jatkanut konservatiivisen Høyren, liberaalin Venstren ja Kristillisen kansanpuolueen vähemmistöhallituksena, joka joutuu turvautumaan Edistyspuolueen tukeen.

Puolue perustettiin vuonna 1973 nimellä Anders Langes Parti til sterk nedsettelse av skatter, avgifter og offentlige inngrep (ALP, suom. Anders Langen puolue verojen, julkisten maksujen ja julkisen asioihin puuttumisen voimakkaan leikkaamisen puolesta). Vuonna 1974 osa puolueesta, johtohahmonaan Carl I. Hagen, irtautui ja muodosti Reformpartiet-puolueen. Seuraavana vuonna suurin osa Reformpartietista palasi kuitenkin ALP:hen. ALP muutti nimensä Fremskrittpartietiksi (suom. Edistyspuolue) vuonna 1977.

 

Vuoden 1985 Storting-vaaleissa puolue sai kaksi edustajapaikkaa. Samalla silloisen pääministeri Kåre Willochin hallituskoalitio jäi vähemmistöön. Vuonna 1986 Willoch erosi FrP:n äänestäessä bensiiniveronkorotuksia vastaan. FrP oli käyttänyt ensimmäistä kertaa poliittista vaikutusvaltaa merkittävässä mitassa.

Alkuaikoina FrP oli populistinen minipuolue, joka kamppaili eduskuntapaikoista äänikynnyksen alarajoilla, eikä onnistunut herättämään suurempaa äänestäjien huomiota. Tilanne muuttui merkittävästi kunnallis- ja lääninhallintovaaleissa 1987, jolloin Hagen käytti niin sanottua Mustafa-kirjettä, jonka hän luki ääneen mediassa osoittaakseen siirtolaisten pahantahtoisuuden ja vaarallisuuden norjalaiselle yhteiskunnalle. Kirjeessä kerrottiin, kuinka muslimiryhmittymä tahtoisi muuttaa Norjan islamilaiseksi valtioksi ja kirkot muutettaisiin moskeijoiksi. Hagen julisti: "Turvapaikanhakijat ovat valtaamassa isänmaamme." Kirje osoittautui myöhemmin väärennökseksi. FrP kolminkertaisti kannatuksensa. Siirtolaispolitiikasta tuli eräs puolueen tärkeimpiä kiinnostuksen kohteita. Puolueen kannatus vaihteli kuitenkin voimakkaasti muun muassa sisäisten ristiriitojen vuoksi. Vuonna 1993 puolue jakautui voimakkaasti poliittisesta profiilista käytyjen kiistojen vuoksi ja sen puhdasoppisimmat liberalistit jättivät puolueen. Samana vuonna neljä puolueen kansanedustajaa siirtyi Fridemokratene-puolueeseen ja puolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja erosi niin ikään puolueesta. FrP onnistui palauttamaan kannatuksensa jälleen vuonna 1995.

Vuonna 2001 puolueesta erosivat sisäisten ristiriitojen vuoksi sen näkyvät kansanedustajat Jan Simonsen ja Vidar Kleppe. Suurkäräjävaaleissa 2005 puolue nousi maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi 22,1 % kannatuksella. Toukokuussa 2006 Carl I. Hagen jätti puolueen puheenjohtajan tehtävät ja Siv Jensen valittiin uudeksi puheenjohtajaksi.

• Puolueen sivusto

 

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: no:Fremskrittpartiet