Panama: Valtio Väli-Amerikassa

Panaman tasavalta eli Panama on noin 4 miljoonan asukkaan valtio Keski-Amerikassa. Sen rajanaapurina on lännessä Costa Rica ja idässä Kolumbia. Panama sijaitsee Karibianmeren ja Tyynenmeren välisellä kannaksella, joka yhdistää Etelä- ja Pohjois-Amerikan. Maan halki kulkeva Panaman kanava puolestaan yhdistää Tyynenmeren ja Atlantin. Maan strategisen sijainnin takia Yhdysvallat on ollut kiinnostunut maan asioista, ja vuonna 1989 se hyökkäsi maahan syrjäyttääkseen entisen liittolaisensa Manuel Noriegan. Panamassa on Amazonin jälkeen läntisen pallonpuoliskon suurimmat sademetsät. Panama tuottaa vientiin kahvia, sokeria, banaaneita ja katkarapuja.

Panaman tasavalta República de Panamá
lippu vaakuna
Panaman sijainti
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Laurentino Cortizo
Pääkaupunki	Panama , 79°32′W
Muita kaupunkeja	Colón, David
Pinta-ala
– yhteensä	75 420 km²  (sijalla 116)
– josta sisävesiä	2,9 %
Väkiluku (2014)	4 034 119 (sijalla 134)
– väestötiheys	38 as. / km²
– väestönkasvu	1,35 % (2014)
Viralliset kielet	espanjan kieli
Valuutta	balboa (PAB)
BKT (2015)
– yhteensä	52,132 mrd. USD  (sijalla 90)
– per asukas	13 114 USD
HDI (2019)	0,815 (sijalla 57)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	3 %
– teollisuus	28 %
– palvelut	69 %
Aikavyöhyke	UTC−5
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys – Espanjasta – Kolumbiasta	28. marraskuuta 1821 3. marraskuuta 1903
Lyhenne	PA
Kansainvälinen suuntanumero	+507
Tunnuslause	Pro Mundi Beneficio (Maailman hyväksi)
Kansallislaulu	”Himno Istmeño”
Infobox OKNimi-testi OK

 

Panama sijaitsee Väli-Amerikan kapeimmalla osalla, ja sen pinta-ala on 75 420 km². Maa on venytetyn S-kirjaimen muotoinen valtio Karibianmeren ja Tyynenmeren välisellä kannaksella. Kapeimmillaan kannas on noin 50 kilometriä leveä. Tyynenmeren rannikko on erittäin matala, ja siksi vuorovesi on poikkeuksellisen raju, yli seitsemän metriä, kun taas Karibianmeren puolella se on vain kymmenesosan tästä.

Panaman jakaa kahteen rannikkoon sen halki kulkeva vuoristoketju ja toisaalta länsi- ja itäosaan Panaman kanavan alueella oleva vajoama. Läntistä osaa hallitsee Serranía de Tabasará- ja itäistä osaa Cordillera de San Blas. Suurin osa maasta sijaitsee alle 700 metrin korkeudessa.

Tyynenmeren rannikkotasangolla on Azueron niemimaa. Tyynenmeren rannikko on muutenkin rikkonaisempi kuin Karibianmeren rannikko. Panaman yli 1 600 saaresta suurin osa sijaitsee Tyynellämerellä. Panamaa halkovat useat joet, mutta niistä suurin osa on lyhyitä. Karibianmereen laskevista joista merkittävin on Chagresjoki, josta patoamalla muodostunut Gatunjärvi on tärkeä osa Panaman kanavaa. Muita merkittäviä jokia ovat Tyyneenmereen laskevat Chepo ja Tuira.

Ilmasto on Karibianmeren ja Tyynenmeren rannikoilla erilainen, sillä Karibianmeren rannikko saa huomattavasti enemmän sateita pasaatituulten ansiosta kuin Tyynenmeren rannikko. Lämpötilaltaan Panama jakautuu kolmeen vyöhykkeeseen. Noin 90 prosenttia maasta on alle 700 metrissä kuumalla vyöhykkeellä, jossa lämpötila harvoin laskee alle 26 asteen. Keskikorkeuksissa (700–1 500 metriä) on lauhkeampaa ja yli 1 500 metrissä kylmää. Vuoriston länsiosissa esiintyy jopa pakkasia.

 

Panaman luonnon monimuotoisuus liittyy sen geologiseen historiaan; Etelä- ja Pohjois-Amerikka ovat olleet vuoroin yhdessä, vuoroin erossa toisistaan. Alueella on kehittynyt endeemisiä lajeja. Omaperäisiin lintuheimoihin kuuluvat tukaanit ja kolibrit. Endeemisiä lintulajeja on 12, ja Keski-Amerikan kotoperäisiä lajeja on yli sata.

Ensimmäiset asukkaat

Panaman alue on ollut asutettu jo ainakin 12 000 vuotta. Alueella ennen eurooppalaisten tuloa asuneen väestön määrästä on hyvin erilaisia arvioita. Kolme suurta kansaa olivat kunat, guaymít ja chocót. He viljelivät maissia, puuvillaa, kaakaota, juureksia ja hedelmiä. He asuivat ruokokattoisissa majoissa ja nukkuivat riippumatoissa. He olivat taitavia keramiikan, kiven ja kullan työstämisessä ja käyttivät paljon kultakoruja, mikä tuki myyttiä Eldoradon kultakaupungista.

Espanjalaiskausi

Ensimmäinen Panamankannasta tutkinut eurooppalainen oli espanjalainen Rodrigo de Bastidas, joka etsi alueelta kultaa vuonna 1501. Kristoffer Kolumbus tutki sitä seuraavana, ja Vasco Núñez de Balboa matkasi ensimmäisenä Panamankannaksen yli Tyynenmeren rannikolle 1513. Espanjalaiset alistivat pian maata asuttaneet chibcha- ja chocó-kansat ja tuhosivat suurelta osin näiden kulttuurin.

Espanjalaiset perustivat vuonna 1519 Panama-nimisen kaupungin, josta tuli ensimmäinen eurooppalainen asutuskeskus Tyynenmeren rannalla. Siitä tuli myös merkittävä välietappi Perun valloittamisessa. Panama ja Karibianmeren rannikolla sijaitseva Portobelo olivat tärkeitä kauppakeskuksia. Ne houkuttelivat myös englantilaisia merirosvoja, sillä Henry Morgan tuhosi Panaman 1671 ja Edward Vernon Portobelon 1739. Samana vuonna alue siirrettiin Uuden-Granadan varakuningaskunnan alaisuuteen.

Osana Kolumbiaa

Maa oli Espanjan siirtomaana vuoteen 1821, jolloin se liittyi osaksi Simón Bolívarin johtamaa Suur-Kolumbiaa. Panamalla oli jonkin aikaa oma kuvernööri, mutta vuoden 1843 perustuslaki siirsi vallan Bogotáan. Pian tämän jälkeen Panamasta tuli Kolumbian osavaltio.

Panaman kanavaa oli suunniteltu ensimmäistä kertaa jo 1500-luvulla, ja vuosina 1880–1889 ranskalainen kanavayhtiö teki Ferdinand de Lessepsin johdolla ensimmäisen yrityksen kanavan rakentamiseksi. Hankkeen kaaduttua kanavayhtiön konkurssiin Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt käynnisti sen uudelleen 1902. Yhdysvaltain hallitus katsoi kuitenkin Kolumbian asettamat ehdot liian vaativiksi ja käynnisti suunnitelman Panaman irrottamiseksi Kolumbiasta. Yhdysvaltain tukemana Panama itsenäistyi 3. marraskuuta 1903 ja luovutti Yhdysvaltain hallintaan Panaman kanavavyöhykkeen.

Itsenäisyyden ensimmäiset kuusi vuosikymmentä 1903–1968

Panaman ensimmäinen perustuslaki antoi Yhdysvalloille mahdollisuuden puuttua sotilaallisesti Panaman sisäisiin asiohin, jos maassa oli levottomuuksia. Yhdysvallat käyttikin oikeuttaan vuosina 1908, 1912, 1918 ja 1925. Panama oli vuosina 1903–1968 varakkaan oligarkian hallitsema perustuslaillinen demokratia. Panaman kanava avattiin liikenteelle vuonna 1914, mutta se oli Yhdysvaltain hallinnassa aina vuoteen 1999 saakka. Toisen maailmansodan aikana Japanin hyökättyä joulukuussa 1941 Pearl Harbouriin sijoitettiin Panamaan kymmeniä tuhansia amerikkalaisia sotilaita vastaamaan Panaman kanavan turvallisuudesta.

Arnulfo Arias oli kolmasti Panaman presidenttinä (1940–1941, 1949–1951 ja lyhyesti lokakuussa 1968 ennen sotilasvallankaappausta). Hän oli vuosina 1932–1936 Panaman presidenttinä toimineen Harmodio Ariaksen nuorempi veli.

Panaman sotilasdiktatuuri 1968–1989

Omar Torrijos 1968–1981

 

Vuonna 1968 Panaman asevoimat syrjäyttivät juuri vaaleilla valitun presidentin Arnulfo Ariasin. Vallankaappauksen johdossa olivat majuri Boris Martinez ja everstiluutnantti Omar Torrijos, joka nousi uuden sotilashallinnon johtoon. Sotilashallinto kesti yli kaksi vuosikymmentä. Sotilashallinnon aikana kahdessa vaiheessa sen otteet olivat suuremmassa määrin väkivaltaisia: ensin hallinnon alkuaikoina, jolloin se taisteli pro-Arias sissejä vastaan sekä kärsi jossain määrin myös sisäisistä valtataisteluista. Toisen kerran otteet koventuivat hallinnon loppuvaiheessa 1980-luvun puolenvälin jälkeen Noriegan aikana. Näiden jaksojen välissä 1970-luku oli varsin rauhallista aikaa. Monet ovat pitäneet Torrijosin aikaa eräänlaisena "edistyksellisen johtajavaltaisuuden" (caudillismo) aikakautena. 1970-luvulla sotilashallitus saikin sekä taloudellisen eliitin että syvien kansankerrosten suosiota, sillä politiikka oli toisaalta yritysystävällistä, vaikka valtion roolia taloudessa painotettiinkin – ja toisaalta hallituksen projektit myös kohensivat ihmisten elinoloja. Sotilashallinnon valtansa tueksi vuonna 1978 perustama Demokraattinen vallankumouspuolue PRD on edelleen johtavia poliittisia liikkeitä Panamassa, vaikka puolue onkin yrittänyt etäännyttää itseään Noriegan ajan historiastaan.

Omar Torrijosin historiallinen saavutus oli vuonna 1977 Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carterin kanssa allekirjoitettu Panaman kanava -sopimus eli Torrijos-Carter -sopimus (Torrijosin-Carterin sopimus) Yhdysvaltain senaatin vuonna 1978 ratifioiman sopimuksen mukaan kanavavyöhyke (Panama Canal Zone) lakkasi olemasta erillisenä 1.10.1979 mennessä ja itse Panaman kanava siirtyi Panaman hallintaan 31.12.1999 mennessä. Yhdysvallat oli hallinnut aluetta lähes koko 1900-luvun. Kolumbian valtion kanssa vuonna 1903 tehdyn sopimuksen mukaan Yhdysvallat sai hallintaansa alueen, jolle kanava oli tarkoitus rakentaa, ja vuonna 1914 avattu Panaman kanava oli sitten ollut koko olemassaolonsa ajan Yhdysvaltain hallinnassa.

Omar Torrijos kuoli 52-vuotiaana elokuussa 1981 häntä kuljettaneen Panaman ilmavoimien lentokoneen syöksyessä huonossa säässä viidakkoon Panaman länsiosassa. Kaikki koneessa olleet viisi ihmistä saivat surmansa. Torrijosin ideologia (Torrijismo) oli erikoinen ja paradoksaalinen sekoitus sosialismia ja vapaata markkinataloutta. Torrijosin aika oli diktatuurin aikaa, mutta keskeinen voima oli Omar Torrijosin karismaattinen persoonallisuus, joka oli kiistattomienkin saavutusten ohella keskeinen syy hänen suosioonsa yksinvaltaisuudesta ja epädemokraattisuudesta huolimatta.

Manuel Noriega 1981–1989

Omar Torrijosin keskeisiä liittolaisia oli Manuel Antonio Noriega, jonka tuki palkittiin ylennyksillä ja nimityksellä sotilastiedustelun päälliköksi. Torrijosin kuoltua vuonna 1981 mystisessä lento-onnettomuudessa nousi turvallisuuselinten johtaja Manuel Noriega kulissien takana maan vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi. Noriegalta puuttui Torrijosin karisma ja Noriega hallitsikin mieluiten kulisseista, kun taas karismaattinen Torrijos viihtyi joukkojen edessä. Panamasta tuli Noriegan taustalla johtaessa Yhdysvaltain tärkeä alueellinen liittolainen, joka tuki Nicaraguan contra-kapinallisia vasemmistohallitusta vastaan sekä El Salvadorin taistelua vasemmistolaisia FMLN-sissejä vastaan. Vuonna 1983 Noriegasta tuli asevoimien komentaja ja hänen asemansa Panaman vahvana miehenä selkiytyi entisestään. Yhdysvallat tuli kuitenkin lisääntyvästi epäluuloiseksi Noriegan luotettavuudesta; ilmeni, että Noriega myi palvelujaan myös muille tiedustelu-organisaatioille ja lisäksi Noriega oli yhteistoiminnassa huumekartellien kanssa. Vuonna 1988 ristiriidat tulivat julkisiksi, kun Noriegaa vastaan nostettiin Yhdysvalloissa syytteet huumeiden salakuljetuksesta,.

Yhdysvaltojen hyökkäys Panamaan 1989

20.12.1989 Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush määräsi sotilaallisen operaation Panamaan, minkä tavoitteena oli syrjäyttää Panaman sotilasdiktaattori Manuel Noriega ja tuoda hänet Yhdysvaltoihin tuomittavaksi huumekauppaan liittyvistä syytteistään. Sotilaallinen invaasio alkoi hyökkäyksillä strategisiin kohteisiin. Taistelut jatkuivat viikkoja. Noriega pakeni Vatikaanin lähetystöön ja antautui sitten 3.1.1990 amerikkalaisilla, jonka jälkeen hänet lennätettiin välittömästi Yhdysvaltoihin. Sotilasoperaatiossa kuoli 23 amerikkalaista ja 516 panamalaista. YK:n yleiskokous tuomitsi Yhdysvaltain sotilaallisen operaation Panamaan. Yhdysvaltain sotilasoperaatiosta käytettiin nimeä Operaatio Just Cause.

Panamaa vuosina 1981–1989 hallinnut sotilasdiktaattori Manuel Noriega tuomittiin Yhdysvalloissa huumeiden salakuljetuksesta ja rahanpesusta pitkään vankeustuomioon, jonka jälkeen hänet siirrettiin huhtikuussa 2010 Ranskaan vastaamaan syytöksistä huumerahojen pesusta valtakaudellaan Ranskan pankeissa. Toukokuussa 2017 Noriega kuoli Panamassa, jonne hänet oli siirretty Ranskasta vuonna 2011 vastaamaan syytteistä poliittisten vastustajiensa sieppauksista valtakaudellaan.

Panama demokratian paluun jälkeen 1990–

Noriegan hallinnon kaatumisen jälkeen Panamaan palautettiin demokratia, ja presidentiksi nousi opposition Guillermo Endara. Vuoden 1994 presidentinvaaleissa voittoon nousi kuitenkin jälleen Torrijosia ja Noriegaa tukeneen PRD-puolueen Ernesto Pérez Balladares, joka voitti niukasti entisen presidentin mukaan nimetyn Partido Arnulfistan (PA) ehdokkaana olleen, vuonna 1988 kuolleen entisen presidentin Arnulfo Ariaksen lesken, Mireya Moscoson. Presidentti Perez Balladares hävisi myöhemmin perustuslakikansanäänestyksen siitä, voisiko presidentti asettua ehdolle toiselle kaudelle ja PRD:n ehdokkaaksi valittu Omar Torrijosin poika Martín Torrijos hävisi vuoden 1999 presidentinvaalissa Mireya Moscosolle, josta tuli Panaman historian ensimmäinen naispuolinen presidentti. Moscoso oli presidenttinä vuosituhannen vaihteessa, jolloin Yhdysvallat luovutti Torrijosin–Carterin sopimuksen mukaisesti Panaman kanavan hallinnan Panamalle. Moscoson kauden 1999–2004 jälkeen toukokuun 2004 presidentinvaaleissa voittajaksi nousi jälleen PRD:n ehdokkaana ollut Omar Torrijosin poika Martín Torrijos.

Vuonna 2009 presidentiksi valittiin konservatiivisen allianssin ehdokas Ricardo Martinelli. Vuoden 2014 presidentinvaali voitti El Pueblo Primero -vaaliliiton ehdokas Juan Carlos Varela. Panama sai huhtikuussa 2016 kansainvälistä huomiota, kun niin sanotut Panaman paperit paljasti monien poliitikkojen, virkamiesten ja julkisuuden henkilöiden käyttävän Panamaa veroparatiisina.

Presidentinvaaleissa toukokuussa 2019 voitti niukasti keskusta-vasemmistolainen PRD:n ehdokas Laurentino Cortizo, joka on toiminut heinäkuun alusta 2019 Panaman presidenttinä.

Panama on presidentillinen tasavalta. Pääministerin virkaa ei ole. Presidentti myös nimittää hallituksen. Presidentti ja yksikamarinen parlamentti (71 edustajaa) valitaan viiden vuoden välein, presidentti ja varapresidentti suoralla kansanvaalilla. Eduskuntavaaleissa osassa vaalipiireistä valitaan yksi ja osassa useampi ehdokas. Yhden edustajan vaalipiireissä edustaja valitaan suoralla vaalitavalla, mutta useamman ehdokkaan piireissä suhteellisella vaalitavalla.

Vaikka Panaman perustuslaki perustuu vallan kolmijakoon, presidentin valta on suuri. Politiikkaa hallitsee niin sanottu personalismo, jossa äänestäjät sitoutuvat vahvoihin johtajiin. Suurimmalla osalla puolueista ei ole selvä ideologiaa, ja niiden suuntaa määrittelevät useimmin muutama merkittävä johtaja. Sotilasjuntan kaatumisen jälkeen johtavat puolueet ovat olleet Demokraattinen vallankumouspuolue PRD (Partido Revolucionario Democratico) ja Partido Panameñista PP. 2000-luvulla näiden rinnalle on noussut Ricardo Martinellin ympärille kasattu Cambio Democrático. Demokraattisen vallankumouspuolueen PRD perusti Panaman sotilasjohtaja, kenraali Omar Torrijos vuonna 1979 ja sen juuret ovat vasemmisto-populismissa. Toisen valtapuolueen Partido Panamenistan (PP) perusti presidentti Arnulfo Arias vuonna 1932. Puolueen nimi oli vuoteen 2005 Partido Arnulfista (PA) ja sen juuret ovat ultra-nationalismissa ja fasismissa. Nykyisin PRD on lähinnä keskusta-vasemmistolainen ja PP lähinnä keskusta-oikeistolainen.

Panama on jaettu yhdeksään maakuntaan (provincia) ja kolmeen maakuntatasoiseen erityisalueeseen (comarca). Erityisalueilla pääosa asukkaista on intiaaneja. Panamassa on myös kaksi muuta erityisaluetta, jotka ovat pienempiä maakuntahallinnon alaisia yksiköitä.

Talous

Maailmanpankki luokittelee Panaman ylemmän keskiluokan maaksi. Panaman talous on 2000-luvulla ollut maailman nopeimmin kasvavien talouksien joukossa. Vuosien 2001–2013 aikana maan talous on kasvanut keskimäärin 7,2 prosenttia vuodessa. Kasvu jatkuu Maailmanpankin arvion mukaan seuraavien vuosien aikanakin nopeammin kuin muualla latinalaisessa Amerikassa. Panaman taloutta on 2000-luvulla vauhdittanut erityisesti Panaman kanavan laajentaminen. Laajennustöiden valmistumisen jälkeen vuonna 2016 talouskasvu oli enää 4,9 prosenttia. Panaman rahayksikkö balboa on Yhdysvaltain dollarin kanssa suhteessa 1:1 vaihdettava valuutta ilman omia seteleitä (vain kolikoita on Yhdysvaltojen painattamien dollarien ohella käytössä).

Panaman taloutta hallitsee palvelusektori, joka on latinalaisen Amerikan suurin. Sen suurimmat osa-alueet ovat offshore-pankkitoiminta ja kanavaliikenne. Panaman valtio on vuodesta 1999 hallinnoinut kanavaa, sen tulovirtoja sekä ylläpito- ja kehittämistoimintaa itsenäisesti ilman Yhdysvaltojen välittävää roolia. Kanava mahdollistaa merkittävän ajansäästön merenkulussa. Useat maailmassa rakennettavat valtamerilaivat mitoitetaan niin sanottuun Panamax-kokoon siten, että ne kykenevät läpäisemään kanavan sulut ja portit. Yksittäisen laivan keskimääräinen maksu Panaman valtiolle on 54 000 Yhdysvaltain dollaria ja laivoja kanavan läpi kulkee vuodessa 14 000.

Panaman talouspolitiikkaa on keskittynyt selvästi vapaakauppaan. Maailmanpankin vuoden 2015 tilastojen mukaan Panamassa on yhdeksänneksi helpointa tehdä rajat ylittävää kauppaa. Sillä on toistakymmentä vapaakauppasopimusta latinalaisen Amerikan maiden kanssa sekä vapaakauppasopimus Yhdysvaltain kanssa. Yhdysvallat onkin sen suurin kauppakumppani. Tärkeimpiin vientituotteisiin kuuluvat banaanit, katkaravut, kahvi ja vaatteet. Colónin vapaakauppa-alue Panaman kanavan pohjoispäässä toimii samalla tavalla kuin maquiladorat monissa muissa Keski-Amerikan maissa. Siellä on satoja tehtaita, jotka tuottavat raakamateriaalista tai puolivalmiista tuotteista valmiita tuotteita.

Panaman inhimillisen kehityksen indeksi on korkea latinalaisen Amerikan maaksi, mutta valtio on kuitenkin todella voimakkaasti jakautunut. Vauraus on keskittynyt suurimmaksi osaksi pääkaupunki Panamaan, mutta monet maaseudun alueet elävät köyhyydessä. Äärimmäisessä köyhyydessä elää kaupunkialueilla alle 4 prosenttia väestöstä. Maaseudulla lukema on noin 27 prosenttia. Alkuperäisasukkaiden erityisalueilla köyhyydessä elää yli 70 prosenttia ja äärimmäisessä köyhyydessä yli 40 prosenttia asukkaista. Lisäksi niiden alueiden monet peruspalvelut ovat todella puutteelliset.

Liikenne

Panamassa on noin 11 000 kilometriä teitä. Tärkeimmät maantiet ovat kannaksen poikki kulkeva valtatie Panamasta Colóniin ja Costa Rican rajalta maan halki kulkeva Panamericana-valtatie, joka päättyy Yavizan kaupunkiin 40 kilometrin päähän Kolumbiasta. Maan ainoa rautatielinja kulkee Panamasta Colóniin.

Panamassa on neljä kansainvälistä lentoasemaa. Niistä suurin on Tocumenin kansainvälinen lentoasema, joka sijaitsee 35 kilometrin päässä Panaman keskustasta.

Panama on yksi maailman suurin mukavuuslippumaa. Vuonna 2010 Panaman lipun alla purjehti 6 379 alusta, eniten maailmassa.

Väestöjakauma

YK:n arvion mukaan Panamassa oli vuonna 2016 4 034 119 asukasta. Vuoden 2010 väestönlaskennassa asukasluku oli 3 405 813. Mestitsit ovat Panaman suurin väestönryhmä, ja heitä asuu erityisesti maan länsi- ja keskiosissa. Alkuperäisasukkaiden osuus väestöstä oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 12,3 prosenttia. Suurimmat ryhmät ovat ngäbet (260 058 asukasta), gunat (80 526 asukasta), emberát (31 284 asukasta) ja buglét (24 912 asukasta). Alkuperäisasukkaita asuu laajalla, mutta hajanaisella alueella. Ngäbeja on maan länsiosissa ja gunia San Blasin saarilla ja sen läheisellä rannikolla. Afrkkalaistaustaisia Panaman väestöstä on noin 9,2 prosenttia.

Panaman yleisin kieli on espanja, mutta noin 14 % asukkaista on englannin­kielisiä. Tämän lisäksi maassa puhutaan lukuisia intiaanikieliä. Vuoden 2017 Latinobarometri-kyselyssä 55 % väestöstä ilmoitti olevansa katolilaisia, 24 % protestantteja, 1 % muita uskontoja. Uskonnottomia oli 16 % väestöstä ja 4 % ei kertonut vakaumustaan.

Koulutus

Panamassa on oppivelvollisuus 6–15-vuotiaille. Korkeakoulutusta tarjoavat muun muassa valtio-omisteinen Panaman yliopisto ja yksityinen Santa María la Antiguan katolinen yliopisto.

Vaikka Panaman talous on kasvanut voimakkaasti ja maa luokitellaan keskituloisten joukkoon, sen koulujärjestelmä on toimimaton. Koulun jättää kesken iso osa kansasta, varsinkin maaseudulla. Tähän ovat syynä muun muassa vaikeasti saavutettavissa olevat koulut ja toisaalta vanhempien tarve laittaa lapsensa töihin. OECD:n tilastojen mukaan vuonna 2016 yli viidennes 15–29-vuotiaista nuorista oli ilman toisen asteen todistusta eivätkä olleet kirjoilla missään oppilaitoksessa. Osassa maakunnissa ja erityisalueilla yli 90 prosenttia väestöstä oli käynyt maksimissaan vain peruskoulun.

 

Panamalaisessa kulttuurissa on mukana vaikutteita afrikkalaisilta, intiaaneilta, pohjoisamerikkalaisilta ja espanjalaisilta. Erityisesti kanava-alueella, jolla asuu yli puolet asukkaista, on sekoittunut monia erilaisia kulttuureita. Karibialaisia vaikutteita on erityisesti Karibianmeren rannikolla ja yhdysvaltalaisia kaupunkien ylemmän luokan väestössä.

Toisin kuin muissa Espanjan siirtomaissa, Panamassa maissi ei koskaan muodostunut omatarveviljelyn perustaksi. Proteiinia on aina saatu kalasta ja riistasta, ja maissia on syöty vain eräänlaisina kakkuina. Kunat käyttävät myös keitto­banaaneita. Kaikissa suuremmissa kaupungeissa on kiinalaisia ravintoloita muistona kiinalaisista, jotka tulivat rakentamaan rautatietä 1850-luvulla.

Kuvataiteet ovat Panamassa suosiossa. Pankit tukevat taidegallerioita, ja koulujärjestelmä ja kulttuuri-instituutti tukevat kuvataiteen koulutusta. Guna-intiaanien perinteistä käsityötaidetta ovat applikaatioilla koristellut kangaspaneelit. Musiikissa yhdistyy muun muassa salsa, kuubalainen son, kolumbialainen cumbia, argentiinalainen tango sekä Karibianmeren saarilta tulevat ska, reggae ja soca. Latinalaisen Amerikan tunnetuimpia muusikoita on panamalainen salsamuusikko Rubén Blades.

Panamassa on viisi Unescon maailmanperintökohdetta. Luontokohteita ovat Coiban kansallispuisto, Dariénin kansallispuisto ja Costa Rican kanssa yhteinen La Amistadin suojelualue. Kulttuurikohteita ovat Karibianmeren puoleiset linnoitukset: Portobelo ja San Lorenzo sekä Panaman kaupungin historiallinen alue eli Panamá Viejo.

Yhdysvaltalaisvaikutteet näkyvät Panamassa harrastetuissa urheilulajeissa, sillä koripallo ja baseball ovat suosittuja. Monet baseballin pelaajista ovat pelanneet ammattilaisina Yhdysvalloissa. Kuuluisin pelaajista lienee baseballin kunniagalleriaan valittu Rod Carew, jonka mukaan on nimetty myös Panaman kansallisstadion. Monet nyrkkeilijät ovat voittaneet maailmanmestaruuksia. Roberto Duránia pidetään jopa yhtenä historian parhaista nyrkkeilijöistä.

Panama on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1928 alkaen. Se on saanut kolme mitalia: vuonna 1948 miesten 100 ja 200 metrin juoksussa ja 2008 pituushypystä.

Panaman jalkapallomaajoukkue oli tammikuussa 2018 FIFA-rankingissa sijalla 53. Panama selvisi ensimmäistä kertaa vuoden 2018 MM-kisoihin, ja se on pelannut neljästi CONCACAF Gold Cupissa, jossa se sijoittui toiseksi 2013 ja 2005. Panamassa on 52 600 rekisteröityä pelaajaa sekä 588 jalkapalloseuraa.

• Panaman kanava
• Panamankannas

• Meditz, Sandra W. & Hanratty, Dennis M.: Panama: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.1.2018). (englanniksi)
• OECD: Multi-dimensional Review of Panama. Initial Assesment. Pariisi: OECD Publishing, 2017. ISBN 978-92-64-27851-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.1.2018). (englanniksi)
• Panama Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 14.1.2018. (englanniksi)
• Panama Country Report (pdf) 2016. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung. Viitattu 15.1.2017. (englanniksi)
• Seales Soley, La Verne M.: Culture and Customs of Panama. Westport, Connecticut: Greenwood Publishing Group, 2009. ISBN 978-0-313-33667-6. Google-kirjat (viitattu 17.10.2011). (englanniksi)

Viitteet

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Panama.

•   Matkaopas aiheesta Panama Wikivoyagessa (englanniksi)
• Panama Forum (englanniksi)
• Panama Radio Stations (englanniksi) (espanjaksi)