Hildegard Bingeniläine

Hildegard von Bingen, lat. Hildegardis Bingensis; 1098 – 17. syvyskuudu 1179) oli germuanielaine manasterin johtai, kirjuttai, mistiekku ja kirikkömuuzikan säveldäi. Inehmine äijän kirjutti teolougieh, kosmolougieh, luonnon histourieh da liečehtiedoh nähte. Händy on kučuttu ezmäzekse suurekse naispuolizekse teologikse hristianskoin vieron histouries.

Hildegard Bingeniläine
Ammatti:	manasterin johtai, kirjuttai, mistiekku, säveldäi
Rodivui:	ок. 1098
Roindukohtu:	Bermersheim vor der Höhe, Kurpfalz, Pyhä germuanii-riimalaine imperii
kanzalližus:	Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta[d]
Kuoli:	17. syvyskuudu 1179
Kuolendukohtu:	Bingen am Rhein, Kurpfalz, Pyhä germuanii-riimalaine imperii

 

Erähien tiedoloin mugah Hildegard Bingeniläine rodivui 1098 vuvvennu Bermersheimas, Germuanies. Häi oli ylähyöllisty roinduperiä olijan Hildebertan da hänen mučoin Mechthilden kymmenes lapsi.

Lapses algajen Hildegardale ozuttihes nägylöi. Hänele ei olluh ni viitty vuottu, konzu häi rubei gadaiččimah da tiedämäh tulijua aigua. Hänen vahnembat tahtottih, gu häi rubies sluužimah Jumalua. Kaheksavuodehizennu händy työttih opastumah Jutta von Sponheimanke, kudai sežo oli ylähyöllizes perehespäi da eli pienes tyrmäs Mainzas, Disibodan manasterin lähäl. Häi opasti Hildegardale latinan kieldy, gu maltua lugie Bibliedy da pajattua psalmoi. Aijan aloh toizet ylähyöllizet naizet tahtottih perustua heijänke benediktiniläzen vierokollektiivan. Nellitostuvuodehizennu Hildegard ando pris’uagua, gu ruveta manuahin’akse. Konzu Jutta von Sponheim kuoli 1136 vuvvennu, hyö vallittih Hildegardua heijän magistrakse, johtajakse.

Vuvvennu 1141, konzu Hildegardale oli 42 vuottu, hänele ozuttihes nägy, kudaman periä hänele rodih prorokan kuččumus. Uskojen, gu häi sai čuvvollizen kyvyn sellittiä Bibliedy, häi tahtoi suaja omassah nävyt tekstoikse da jagua niidy ielleh. Häi oli tuttavunnuh manuahan Volmaranke, kudai kuhkutti händy zavodimah kirjutandan. Ezmäi häi nevvo Hildegardua panemah mustoh omissah nägylöi vaigu peitoči, kuni häi ei tiedänyh, tuldihgo net toven Jumalalpäi. Konzu Volmar oli varmu, gu net oldih Jumalan ozutetut, häi saneli niilöih nähte Disibodan manasterin johtajale Kunole. Hildegard sežo työndi kirjazen sen aijan kuulužimale prorokale, frantsielazele manasterin johtajale Bernard Klervoskoile, kudamas saneli omissah nägylöih näh. Jälgimäi daže papa Eugenius III lugi Hildegardan tekstoi da käski hänele jatkua kirjutandua. Jälgimäi Hildegardan kirjutuksis rodih Scivias-tevos. Nimi tulou latinankielizes virkehes Scito vias Domini, ”tunne Jumalan dorogat”.

Bernardan da Eugeniusan hyväksyndän periä Hildegardua ruvettih tiedämäh ulgomualoilgi selvänägijänny da prorokannu. Äijät tahtottih pagizutella ”Reinin Sivillua”. Paiči papaloi Eugenius, Anastasius IV da Hadrianus IV, moizet kuulužat ristikanzat, kui riimalaine čuari Fridrih I Barbarossa sego Anglien kuningas Henry II omassah mučoinke Alienora Akvitanskoinke työttih hänele kirjastu. Suat katoliičeskoit ristikanzat matkattih Disobodenbergah vastavumah hänenke.

Konzu Hildegard kuoli vuvvennu 1179, hänen dovarišat da manuahin’at ruvettih ruadamah sih niškoi, gu katoličeskoi kirikkö sanos händy julgi pyhäkse ristikanzakse da gu händy mustettas tulies aijas. Hyö luajittih hänen biogruafii da kaunehesti čomendettuloi versielöi inehmizen teolougizis kirjutuksis da kompozitsielois. Yhtelläh, virralline processu oli moine pitky, ga hänes ei roinnuh täytty pyhiä ristikanzua, a sai vaigu beatifikacien. Vuvvennu 1940 Vatikan hyväksyi Hildegardan pruaznuičendan Germuanies, ga sežo benediktiniläzien keskes händy kučutah ”pyhäkse Hildegardakse”.

Hildegard neičykkäzes algajen nägi kirkastu valgiedu da kummakkahii nägylöi. Häi iče sanoi, net oldih moizet diivittävät, ga animea mea contremuit, ”hengi minul särizi”. Ezmäi häi duumaičči, buite kai rahvas nähtih moizii nägylöi, no kaiččijale kerdojes sai tiijustua, gu se ei olluh tavalline. Sit lähtijen häi pitkän aigua ei sanelluh niilöih nähte enimile ristittyzile. Tiedomiehet nygöi duumaijah, gu nävyt roittih migrenilöin periä.

Kirjutukset

Muuzikku

• Baird, Joseph L. & Ehrman, Radd K.: The Letters of Hildegard of Bingen Volume I. Oxford University Press, 1994. ISBN 978-0195121179.

• Dickens, Andrea Janelle: International Library of Historical Studies: Female Mystic: Great Women Thinkers of the Middle Ages. De Gruyter, 2007. ISBN 978-3-11-019941-3.

• Harmless, William: Mystics. Oxford University Press, 2008. ISBN 978-0-19-530038-3.

• Hildegard of Bingen Encyclopedia.com. Viitattu 6.2.2016.

Viittehet