Provinssi Britannia: Rooman valtakunnan provinssi

Provincia Britannia) oli Rooman valtakunnan provinssi, joka sijaitsi Ison-Britannian saarella. Se perustettiin vuonna 43 ja jaettiin kahtia noin vuonna 197.

Britannia Provincia Britannia
Rooman provinssi
Britannian provinssin alue vuonna 125.
Valtio	Rooman valtakunta
Nykyinen valtio/alue	Englanti, Wales
Perustettu	43
Lakkautettu	n. 197
Hallinto
– hallinnon tyyppi	keisarin provinssi
– hallinnollinen keskus	Camulodunum
Infobox OK

Britannian provinssi käsitti Ison-Britannian saaren nykyistä Skotlantia lukuun ottamatta, toisin sanoen suunnilleen nykyisen Englannin ja Walesin alueen. Sen pohjoisrajana toimi yleensä linja, jolle rakennettiin vuosina 122–127 jaa. Hadrianuksen valli. Lyhyemmän aikaa noin vuosina 142/144–164 rajana toimi pohjoisempi Antoninuksen valli. Provinssin hallinnollinen keskus oli Camulodunum (nyk. Colchester).

Kaupunkeja

Britannian roomalaisaikaisia kaupunkeja olivat muun muassa:

• Aquae Sulis
• Blestium
• Bovium
• Caesaromagus
• Calleva
• Camulodunum
• Clausentum
• Concangis
• Condate
• Corinium Dobunnorum
• Corstopitum eli Coria
• Danum
• Derventio
• Deva Victrix
• Dubris
• Durnovaria
• Durobrivae
• Durocobrivis
• Durocornovium
• Duroliponte
• Durovernum
• Durovigutum
• Eboracum
• Glevum
• Isca Augusta
• Isca Dumnoniorum
• Isurium
• Lactodurum
• Lagentium
• Letocetum
• Lindum
• Londinium
• Luguvalium
• Mamucium
• Manduessedum
• Mediolanum
• Moridunum
• Nidum
• Olicana
• Pons Aelius
• Portus Lemanis
• Praesidium
• Praetorium
• Ratae Corieltauvorum
• Regnum
• Regulbium
• Rutupiae
• Salinae, Etelä-Britannia
• Salinae, Keski-Britannia
• Sulloniacae
• Tripontium
• Venta Belgarum
• Venta Icenorum
• Venta Silurum
• Verulamium
• Vinovia
• Viroconium
• Voreda

Britannian provinssin aika

Roomalainen sotapäällikkö Julius Caesar teki Britanniaan kaksi sotaretkeä vuosina 55 ja 54 eaa. Itse hän luonnehti retkiään lähinnä rankaisu- ja tiedusteluretkiksi. Jälkimmäiseen matkaan osallistui 27 000 sotilaan osasto, joka taisteli brittien johtajaa Cassivellaunusta vastaan ja tunkeutui syvälle sisämaahan. Caesar kuitenkin hyväksyi Cassivellaunuksen rauhantarjouksen ja tämän maksaman pakkoveron, ja palasi Kanaalin yli kapinoivaan Galliaan ennen talvea.

Roomalaiset palasivat valloittamaan Britanniaa vuonna 43 jaa., kun keisari Claudius lähetti saarelle päällikkö Aulus Plautiuksen komentamat neljä legioonaa. Joukot astuivat maihin Kentissä, ja Claudius liittyi heihin pian johtaakseen hyökkäystä Camulodunumiin (nyk. Colchester). Linnakkeen valloituksen jälkeen eteläinen brittikuningas Caratacus pakeni, minkä seurauksena brittiheimot alkoivat antautua tai liittyä roomalaisiin.

Britannian provinssi perustettiin näin vuonna 43. Aulus Plautiusta seuranneiden maaherrojen aikana roomalaiset ottivat valvontaansa suurimman osan Etelä- ja Keski-Englannin alueesta. He pyrkivät saamaan vallattujen alueiden hallitsevat luokat puolelleen myöntämällä näille etuoikeuksia ja osoittamalla edut, joita Rooman valtakuntaan kuuluminen toisi mukanaan. Roomalaiset perustivat Britanniaan kaupunkeja ja tieverkoston, joka yhdisti satamat ja kaupungit. He tehostivat alueen maataloutta ja kaivostoimintaa. Bathiin rakennettiin kylpylöitä. Yläluokkaiset britit alkoivat käyttää latinan kieltä. Roomalaisvallan myötä saarelle tuli myös kaukaisia maahanmuuttajia omine uskontoineen.

Joitain kapinoita syntyi, kuten kuningatar Boudiccan johtamien ikeenien kapina vuonna 60 tai 61. Kukistettuaan kapinan roomalaiset etenivät myös Cornwalliin ja Walesiin sekä nykyisen Skotlannin etelärajoille. Roomalaiset saavuttivat joitain voittoja syvällä Skotlannissa, mutta vähitellen heidän vaikutusvaltansa alueella heikkeni ja legioonat perääntyivät Solway–Tyne-linjalle. Sinne Hadrianus rakennutti Hadrianuksen vallin.

Antoninus Piuksen aikana 140-luvulla roomalaiset rakensivat Antoninuksen vallin Hadrianuksen vallin pohjoispuolelle uudeksi rajaksi. Viimeisen vakavan yrityksen Skotlannin valloittamiseksi teki keisari Septimius Severus vuosina 208–211, mutta siitä eteenpäin Rooman valtakunnan pohjoisrajana toimi Hadrianuksen valli. Roomalaiset vaikutteet levisivät kuitenkin Skotlantiin ja aina Irlantiin asti, vaikka roomalaiset eivät Irlannissa tiettävästi koskaan käyneetkään.

Roomalaisen Britannian myöhempi historia

Britannian provinssi oli olemassa vielä muun muassa keisari Trajanuksen kauden lopussa vuonna 117 Rooman ollessa laajimmillaan. Septimius Severus jakoi provinssin noin vuonna 197 kahdeksi provinssiksi, jotka olivat Britannia superior ja Britannia inferior.

Syrjäisenä alueena Britannia oli Roomalle vaikean 200-luvun aikana melko rauhaisa kuten myös 300-luvun alun. Britannia oli osa Gallian keisarikuntaa vuosina 260–274. Vuosina 287–296 Britannia irtautui taas Rooman hallinnasta kun Carausius ja hänen seuraajansa Allectus anastivat vallan.

Constantius I Chlorus jakoi Britannian 300-luvun taitteessa neljään eri provinssiin: Britannia prima, Britannia secunda, Flavia Caesariensis ja Maxima Caesariensis. Diocletianuksen uudessa järjestelmässä perustettiin Britannian diokeesi, joka oli yksi 12 diokeesista ja muodosti ylemmän tason hallintoalueen Britannian provinsseille. Roomalaisvallan lopulla perustettiin huonosti tunnettu Valentian sotilasprovinssi, joka sijaitsi oletettavasti Britannian pohjoisosissa.

Näin tärkeimmät provinsseissa tapahtuneet muutokset koko Britanniassa olivat:

Germaaniset merirosvot alkoivat vaivata Britannian eteläistä rannikkoa vakavammin 300-luvun puolivälistä alkaen. Vuonna 367 Britanniaan hyökkäsivät yhtä aikaa Irlannin skotit, Skotlannin piktit sekä anglosaksiset merirosvot. Roomalaisvalta toipui hyökkäyksistä osittain, mutta paine jatkui. Roomalaiset vetäytyivät Britanniasta lopullisesti vuonna 410, ja se oli ensimmäisiä alueita, jonka roomalaiset hylkäsivät kokonaan. Saaren kaupungit ja talouselämä luhistuivat, mutta brittiläisen elämän roomalaistuneet piirteet säilyivät vielä pitkään.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Britannia Wiki Commonsissa

• Roman Britain. (englanniksi)