Guinea: Valtio Länsi-Afrikassa

Guinean tasavalta eli Guinea on valtio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Sierra Leone, Liberia, Norsunluurannikko, Mali, Senegal ja Guinea-Bissau. Nimi ”guinea” tulee Saharan berberien kielestä ja tarkoittaa ”mustien miesten maata”.

Guinean tasavalta République de Guinée
lippu vaakuna
Guinean sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Valtiomuoto	sotilasjuntan alainen tasavalta
Presidentti Pääministeri	Mamady Doumbouya (väliaikainen) Bah Oury
Pääkaupunki	Conakry
Muita kaupunkeja	Nzérékoré
Pinta-ala
– yhteensä	245 857 km²  (sijalla 78)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2014)	11 474 383 (sijalla 75)
– väestötiheys	38,5 as. / km²
– väestönkasvu	2,63 % (2014)
Viralliset kielet	ranskan kieli
Lukutaito	30,4 %
Valuutta	Guinean frangi (GNF)
BKT (2013)
– yhteensä	12,56 mrd. USD (PPP)  (sijalla 150)
– per asukas	1 100 USD
HDI (2019)	0,477 (sijalla 178)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	22,9 %
– teollisuus	46,5 %
– palvelut	30,5 %
Aikavyöhyke	UTC
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys  – Ranskasta	2. lokakuuta 1958
Lyhenne
Kansainvälinen suuntanumero	+224
Tunnuslause	Travail, Justice, Solidarité (Työ, oikeus, solidaarisuus)
Kansallislaulu	”Liberté”
Edeltäjä(t)	Ranskan Guinea (1894–1958)
Infobox OKNimi-testi OK

Guineassa on sademetsää, savannia, vuoristoa ja mangrovesoita. Sillä on hyvät mineraalivarat sekä potentiaalia vesivoiman ja maatalouden kehittämiseen. Epävakaiden olojen takia se on kuitenkin köyhä kehitysmaa. Guinea on entinen Ranskan siirtomaa ja itsenäistyi vuonna 1958. Maata hallitsi yli 25 vuotta Ahmed Sékou Touré, ja pian hänen jälkeensä 24 vuoden ajan Lansana Conté. Hänen kuolemansa jälkeen maassa on ollut useita vallankaappauksia.

Maastonmuodot ja kasvillisuusvyöhykkeet

 

 

Guinea voidaan jakaa neljään maastovyöhykkeeseen. Rannikolla on mangrovesoita ja ruohikkoisia alluviaalitasankoja. Alue on susujen kotimaata, ja siellä asuu myös muita pienempiä heimoja. Tärkeimmät kaupungit ovat pääkaupunki Conakry sekä bauksiitti-kaivoskaupungit Fria ja Kamsar.^selvennä

 

Sisämaassa on Fouta Djallonin vuoristoalue. Alueella on niin viileää, että siellä voi kasvattaa perunaa. Monet Guinean joista saavat alkunsa tältä alueelta. Fulbet ovat suurin etninen ryhmä. Labé on alueen suurin kaupunki, Timbo oli alueen pääkaupunki ennen siirtomaa-aikaa.

Fouta Djallonin itäpuolella on Ylä-Guinean seutu. Se on savannia, jonka tasankoja halkovat jokilaaksot. Milo- ja Nigerjokia käytetään kasteluun ja kalastukseen sekä kulkuväylinä. Suurin etninen ryhmä on mandinkat. Siguiri ja Kankan ovat tämän alueen suurimmat kaupungit.

Eteläisin osa on metsäaluetta. Sademäärä on suuri, ja metsässä kasvaa mahonkia, tiikkiä ja eebenpuuta. Näiden jalopuiden hyödyntäminen sekä maanviljelyn laajeneminen ovat johtaneet osittaiseen metsien hävitykseen. Alueella on myös muita luonnonvaroja kuten kultaa, timantteja ja rautamalmia. Suurimmat etniset ryhmät ovat guerzet, tomat ja kissit. 1990-luvulta alkaen alueelle on tulvinut pakolaisia Sierra Leonesta ja Liberiasta.

Maan korkein kohta, Mont Nimba, kohoaa 1 752 metriä merenpinnan yläpuolelelle.

Ilmasto

Guineassa vallitsee trooppinen ilmasto, jossa on kaksi vuodenaikaa: kuiva kausi kestää marraskuusta maaliskuuhun ja sadekausi huhtikuusta lokakuuhun. Eniten sataa kesäkuussa, jolloin pasaatien kohtaamisvyöhyke (ITCZ) kulkee Guinean yli. Sen väistyessä etelään marraskuussa alkaa puhaltaa kuiva harmattan-tuuli Saharasta.

Rannikolla Conakryssa sataa noin 4 800 millimetriä vuodessa, koillisen ylänköalueella vain 1 500 millimetriä.

Keskimääräinen ylin lämpötila on Conakryssa ylimmillään huhtikuussa 31,6 astetta, alimmillaan elokuussa 27,7 astetta. Kuukauden keskimääräinen alin lämpötila on ympäri vuoden 22–24 astetta.

Luonto ja luonnonsuojelu

 

Guinean rannikkoa reunustavat mangrovet, ja rannikkotasangolla kasvaa öljypalmuja. Sademetsässä kasvaa tiikkiä, mahonkia ja eebenpuuta. Savannialueiden ruoho kasvaa sadekaudella 1,5–3 metriä korkeaksi. Sen joukossa kasvaa lehtipuiden rykelmiä.

Afrikkalaista suurriistaa on Guineassa vain vähän. Hyeenat ja paviaanit ovat yleisiä, ja joitakin virtahepoja ja manaatteja elää joissa.

Guineassa on kaksi kansallispuistoa, Badiarin kansallispuisto ja Ylä-Nigerin kansallispuisto, joista jälkimmäinen jakautuu kahteen alueeseen. Ne kuuluvat myös Unescon Ihminen ja biosfääri -ohjelmaan samoin kuin Mont Nimba ja Massif du Ziama. Ramsarin sopimus kattaa 12 vesistö- ja kosteikkoaluetta.

Nykyisen Guinean alue on kuulunut moniin suuriin valtakuntiin 900-luvulta alkaen: Ghanan, Sosson, Malin ja Songhain valtioihin, jotka vuorollaan hallitsivat Saharan poikki kulkevia kauppareittejä.

Alue joutui Ranskan yliherruuden alaisuuteen 1800-luvun puolivälin aikoihin, ja vuonna 1891 siitä tehtiin erillinen siirtomaa, Ranskan Guinea, josta myöhemmin tuli osa Ranskan Länsi-Afrikkaa. Aluetta olivat vaatineet itselleen myös Iso-Britannia, Saksa ja Portugali, jotka kuitenkin olivat jo sitä ennen luopuneet vaatimukistaan.

Guinea itsenäistyi vuonna 1958. Maan johti itsenäisyyteen ja sitä johti aina vuoteen 1984 sosialisti Ahmed Sékou Touré. Sékou Tourén kuoleman jälkeen vallan kaappasi armeijan esikuntapäällikkö Lansana Conté Diarra Traorén kanssa. Armeijan ”Kansallisen elvytyksen sotilaskomitea” vapautti poliittiset vangit ja houkutteli 200 000 Sékou Tourén aikana maasta paennutta palaamaan.

Aluksi pääministerinä toiminut Traoré yritti vallankaappausta Contéa vastaan heinäkuussa 1985 jouduttuaan alennetuksi opetusministeriksi. Kaappausyritys epäonnistui ja Traoré kumppaneineen teloitettiin.

Conté käänsi talouspolitiikan oikeistolaisemmaksi ja länsimielisemmäksi, mutta jatkoi autoritaarista hallintoa. Ylennettyään itsensä kenraaliksi hän kirjoitutti uuden perustuslain ja valitutti itsensä siviilipresidentiksi vuonna 1993. Hänet on valittu sittemmin uudelleen vuosina 1998 ja 2003. Conté oli loppuaikoinaan huonossa kunnossa ja kärsi diabeteksesta ja leukemiasta. Hän kuoli 22. joulukuuta 2008.

Noin kuuden tunnin kuluessa presidentin kuolemasta vallan kaappasi tuntematon asevoimien ryhmä ”Demokratian ja kehityksen kansallinen neuvosto” (Conseil National de la Démocratie et du Développement, CNDD), joka ilmoitti televisiolähetyksessä, että maan perustuslaki on kumottu ja hallitus hajotettu. Parlamentin puhemies Abubakar Sompare ja pääministeri Ahmed Tidiane Souaré kiistivät aluksi kaappauksen onnistumisen, mutta hallitus tunnusti 25. joulukuuta kapteeni Moussa Dadis Camaran johtaman neuvoston. Juntta lupasi järjestää vaalit kahden vuoden kuluessa.

Guinean turvallisuusjoukot ampuivat 28. syyskuuta 2009 Conakryssa 160 Moussa Dadis Camaran presidenttiehdokkaaksi asettumista vastustanutta. Tapahtuneen johdosta Afrikan unioni asetti pakotteita maan johdolle.

Dadis Camara joutui murhayrityksen kohteeksi 3. joulukuuta 2009, minkä jälkeen hänet lennätettiin hoitoon Marokkoon. Hänen poissa ollessaan johtoon nousi puolustusministerinä toiminut kenraali Sékouba Konaté, jolle Dadis Camara luovutti virallisesti vallan ”toipumisensa ajaksi” 15. tammikuuta 2010 Burkina Fason presidentin välittämänä solmitulla sopimuksella. Samalla luvattiin vaalit järjestettävän kuuden kuukauden sisällä.

Marraskuussa 2010 presidentiksi valittiin Alpha Condé. Hänet valittiin vuoden 2015 lokakuussa toiselle presidenttikaudelleen.

Vuonna 1958 itsenäistyneen Guinean ensimmäiset vapaat presidentinvaalit järjestettiin 27. kesäkuuta 2010. Kukaan 24 ehdokkaasta ei saanut enemmistöä äänistä, joten vaali siirtyi toiselle kierrokselle, joka alun perin oli määrä järjestää 18. heinäkuuta. Päivää jouduttiin kuitenkin siirtämään vaalivilppiepäilyjen vuoksi. Toisella kierroksella 7. marraskuuta olivat vastakkain Alpha Condé ja Cellou Dalein Diallo. Condé julistettiin voittajaksi, mutta hänen vastaehdokkaansa kieltäytyi hyväksymästä tulosta ja vei asian oikeuteen. Korkein oikeus vahvisti vaalituloksen ja julisti presidentinvaalien voittajaksi Alpha Condén joulukuun alussa. Eri ehdokkaiden kannattajien yhteenotoissa kuoli useita.

Guineassa on yksikamarinen, 114-jäseninen parlamentti. Sotilasjuntta hajotti parlamentin vuosina 2008 ja 2010 ja asetti tilalle siirtymäkauden 155-jäsenisen kansanedustuslaitoksen. Vuodeksi 2010 luvattuja vaaleja siirrettiin useita kertoja ja ne järjestettiin lopulta syyskuussa 2013. Presidentti Condén puolue voitti. Kansainväliset tarkkailijat raportoivat epäselvyyksistä, ja oppositiopuolueet syyttivät hallitusta lopputuloksen vääristelystä, mutta korkein oikeus vahvisti tuloksen.

Vapauksien kehitys

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Guinea ei ole vapaa maa. Sen asema heikkeni osittain vapaasta ei-vapaaseen, koska sotilaskomentajat ottivat vallan vallankaappauksella, syrjäyttäen presidentti Alpha Condén ja hajottaen parlamentin.

Guinea koki siirtymisen siviilihallintoon vuonna 2010 vuoden 2008 sotilasvallankaappauksen ja vuosikymmeniä jatkuneen autoritaarisen hallinnon jälkeen. Seuraavia vuosia leimasivat etninen jakautuminen, korruptio, toisinajattelijoiden tukahduttaminen ja turvallisuusjoukkojen siviilien hyväksikäyttö. Sotilaat käynnistivät uuden vallankaappauksen syyskuussa 2021, jolloin perustuslain täytäntöönpano keskeytettiin ja presidentti pidätettiin. Juntta vannoi johtavansa paluuta siviilihallintoon, mutta ei heti asettanut vaalien päivämäärää.

Pääartikkeli: Guinean aluejako

Guinea on jaettu seitsemään hallintoalueeseen, jotka on nimetty hallinnollisen keskuskaupunkinsa mukaan. Lisäksi pääkaupunki Conakry muodostaa vastaavantasoisen kuvernoraatin. Kuhunkin hallintoalueeseen kuuluu 3–6 prefektuuria, jotka jakautuvat paikallistasolla edelleen enimmillään 14 aliprefektuuriin. Guinean tasavallassa prefektuureja on yhteensä 33 ja aliprefektuureja 305. Kussakin prefektuurissa on yksi kaupunkialue (ransk. commune urbaine), mutta pääkaupungin kuvernoraatissa kaupunkialueita on viisi.

Suluissa on esitetty kunkin alueen asukasluku 1. maaliskuuta 2014.

• Bokén alue (1,083 miljoonaa asukasta)
• Conakryn kuvernoraatti (1,661 milj.)
• Faranahin alue (0,942 milj.)
• Kankanin alue (1,973 milj.)
• Kindian alue (1,561 milj.)
• Labén alue (0,994 milj.)
• Mamoun alue (0,731 milj.)
• Nzérékorén alue (1,578 milj.)

 

Guinealla on hyvät mineraalivarat ja potentiaalia vesivoiman ja maatalouden kehittämiseen. Silti se on kehitysmaa.

Guinean bauksiittivarat on arvioitu 25 miljardiksi tonniksi, mikä saattaa olla puolet koko maailman bauksiitista. Tuotantokapasiteetiltaan suurimmat bauksiittikaivokset olivat vuonna 2013 Sangarédin, Kindian ja Frian kaupunkien alueella tai näiden lähistöllä. Maassa on myös merkittävät rautamalmi-, timantti- ja kultavarat sekä vielä määrittelemätön määrä uraania. Korruptio ja kehittymätön infrastruktuuri ovat kuitenkin näiden potentiaalisten mineraalivarojen laajamittaisen hyödyntämisen esteenä.

Vuonna 1972 Guinea perusti Neuvostoliiton kanssa Office des Bauxites de Kindian (ODK). Ennen vuotta 1985 Neuvostoliitto toi noin 30 prosenttia bauksiitistaan Guineasta. Pääosa vietiin Ukrainaan Nikolajevin tehtaalle. Vuonna 2002 Guinea antoi Frian Friguian jalostamon toiminnot venäläiselle alumiiniteollisuusjätti RUSALille 22 vuodeksi. Huhtikuussa 2006 Guinea yksityisti yhtiön. Contén kuoleman jälkeen sotilashallitus väitti RUSALin maksaneen tehtaasta alle kymmenesosan todellisesta hinnasta ja vaati sitä takaisin. RusAl voitti vaatimusta koskeneen oikeudenkäynnin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa (ICC) vuonna 2014. Kiistojen takia Friguian bauksiittikaivoksen ja alumiinitehtaan tuotanto oli suljettuna vuodesta 2012 lähtien, mutta toiminnot on tarkoitus käynnistää uudelleen vuosien 2016–2017 aikana. RusAl kuitenkin ilmoitti alkuvuodesta 2016 lykkäävänsä jatkoinvestointejaan Guinean alumiinituotantoonsa vuoden 2017 loppuun saakka alumiinin heikon kysynnän johdosta.

Kansainvälinen valuuttarahasto ja maailmanpankki ovat keskeyttäneet Guinean avustamisen kaksi kertaa, vuosina 2002 ja 2009. Vuonna 2002 keskeytys johtui siitä, ettei valtion talousohjelma pysynyt kurissa ja varsinkin puolustusmenot kasvoivat liikaa. Tiukan kuriohjelman jälkeen maalle myönnettiin vuonna 2007 rahoitusta HIPC-ohjelmassa (Heavily Indebted Poor Countries, vaikeasti velkaantuneet köyhät maat). Toinen keskeytys liittyi loppuvuoden 2008 vallankaappaukseen.

Guinea on Länsi-Afrikan talousyhteisön (ECOWAS) jäsen. Yhdessä Gambian, Ghanan, Nigerian ja Sierra Leonen kanssa Guinea on perustanut West African Monetary Zonen (WAMZ), joka valmistelee yhteisvaluutta Econ käyttöönottoa.

Bauksiitin osuus Guinean viennistä on 80 prosenttia. Kolme neljännestä työvoimasta toimii kuitenkin maataloudessa. Perusruoka-aineita kuten riisiä joudutaan silti tuomaan ulkomailta. Fouta Djallonin ylängöt ovat ajoittain laitumina, rinteillä kasvatetaan maapähkinää ja foniota ja jokilaaksoissa kasvavat riisi, banaanit, tomaatit, mansikat ja sitrushedelmät. Vihanneksia ja hedelmiä kasvatetaan myös myyntiin. Ala-Guineassa on suuria ananas- ja banaanitiloja, ja riisi sekä kookos- ja öljypalmut antavat tuloja. Ylä-Guineassa kasvatetaan viljaa ja kassavaa ruoaksi ja vihanneksia, tupakkaa ja karitea myyntiin. Metsäalueen perusruokaa ovat sekä riisi että kassava, maapähkinät ja maissi. Myyntiin kasvatetaan kahvia, kolapähkinöitä ja öljypalmua.

Guinean liikenne perustuu maanteihin ja kotimaan lentoihin. Rautatieverkko on rapistunut eikä henkilöliikennettä enää ole. Bauksiitin louhinta-alueilta kulkee teollisuusratoja rannikolle. Maassa on 16 lentokenttää, mutta niistä vain neljän kiitotie on päällystetty ja yhden kiitotie on yli kolme kilometriä pitkä. Satamakaupunkeja ovat Conakry ja Kamsar.

 

Guinealaiset jakaantuvat etnisesti useaan ryhmään, joista tärkeimmät ovat fulbet (40 % väestöstä), mandinkat (30 %) ja susut (20 %). Fulbet asuvat pääasiassa vuoristoisella Fouta Djallonin alueella, mandinkat maan savanni- ja metsäalueella, susut taas pääosin rannikkoseudulla.

Guinealaisista on uskonnoltaan 85 prosenttia muslimeja, kahdeksan prosenttia kristittyjä ja seitsemän prosenttia animisteja.

Ranska on virallinen kieli. Paikallisia kieliä ovat pohjois-kissi, kpelle, maninka, fulani, susu ja toma.

Aikuisväestöstä 41 prosenttia on lukutaitoisia (2010), mikä on alle läntisen Afrikan keskiarvojen. Koulujärjestelmä koostuu kuusivuotisesta pakollisesta alakoulusta ja kuusivuotisesta yläkoulusta. Opetusta annetaan sekä ranskaksi että paikallisilla kielillä. Valtion hallinnassa on kaksi yliopistoa: Conakryn yliopisto ja Kankanin yliopisto.

Itsenäistymisestä asti hallitus on panostanut kansanterveyteen, ja vuosituhannen vaihtuessa lapsikuolleisuus oli pienentynyt puoleen itsenäisyyden alkuajoista. Laitteiden ja koulutetun henkilöstön puute haittaavat kuitenkin terveydenhuoltoa. Vuonna 2014 lapsikuolleisuus oli 55,24 tuhatta elävänä syntynyttä kohti eli maailman 30. huonoin. Äitiyskuolleisuus on yhä eräs maailman korkeimmista. Vuonna 2015 maassa menehtyi keskimäärin 679 äitiä 100 000 synnytystä kohden (maailman 11. suurin lukema).

HIV-positiivisia oli 1,7 prosenttia aikuisväestöstä vuonna 2012. Luku on maailman 28. suurin.

Vuosina 2014 ja 2015 Guineassa havaittiin tuhansia ebolatapauksia osana Länsi-Afrikan ebolaepidemiaa. Sittemmin tämä merkittävän osan siihen sairastuneista tappanut virustauti on saatu hallintaan eikä matkailijoita enää niin painokkaasti varoiteta ebolasta. Ebolavirusta voi yhä esiintyä esimerkiksi taudin sairastaneiden kehon nesteissä (silmissä, aivossa, selkäytimessä ja siemennesteessä). Myös eläinkontakteja (kuten lepakoita ja apinoita) ja raakaa tai vähän kypsennettyä lihaa sekä riistasta valmistettua ruokaa on syytä välttää.

Katso myös: Luettelo Guinean kaupungeista

Tourén hallintokaudella maan talous kurjistui alimmilleen, mutta monet pitävät häntä kansan yhdistäjänä. Tourén periaate suosia afrikkalaisia kieliä kasvatti niiden määrää, jotka osaavat lukea omaa kieltään. Koulutetun väestön venäjän- ja kiinantaito kertovat silloisista suhteista itäblokkiin. Talousvaikeuksien takia etniset ristiriidat ovat kasvaneet jälleen. Presidentti Contéa on syytetty oman etnisen ryhmänsä susujen suosimisesta. Myös pakolaisvirrat ovat herättäneet närää. Conté toivotti aluksi sierraleonelaiset pakolaiset tervetulleiksi, mutta asenteet muuttuivat kun Guinean omiin rajakaupunkeihin kohdistui hyökkäyksiä.

 

Guinean kaupunkiarkkitehtuurissa näkyy ranskalaisten siirtomaaisäntien ja itäblokin kauppakumppanien vaikutus. Maaseudulla ja pikkukaupungeissa eletään perinteisemmin. Kankanissa monet asuvat olkikattoisissa savimajoissa. Perheenjäsenten omat nukkumamajat aukeavat yhteiselle keskusalueelle, jossa syödään, laitetaan ruokaa ja seurustellaan. Tällainen rakenne sopii hyvin moniavioiseen kulttuuriin, joka on ominaista etenkin mandinkoille.

Päivän pääateria syödään yleensä keskellä päivää, ja se muodostuu hiilihydraattipitoisesta perusaineesta, kuten riisistä ja sen kanssa tarjottavasta kastikkeesta. Kastikkeessa on maapähkinöitä, okraa ja tomaattia ja toisinaan myös lihaa tai kalaa. Riisin sijasta voidaan tarjota hirssiä, durraa tai kassavaa. Ateria tarjotaan usein isosta yhteisestä kulhosta, johon kaikki ruokailijat pistävät lusikkansa. Suurissa perheissä voi olla yksi kulho miehille ja toinen naisille. Ruoassa on suhteessa vähän valkuaisaineita, ja monet lapset ja aikuiset kärsivät aliravitsemuksesta.

Urheilu

Guinean jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt kertaakaan MM-kilpailujen lopputurnaukseen. Afrikan-mestaruuskilpailujen puolivälieriin Guinea on selviytynyt Tunisiassa 2004, Egyptissä 2006 ja Ghanassa 2008. Etiopian kisoissa 1976 Guinea saavutti hopeaa.

Olympialaisiin Guinea on osallistunut vuonna 1968 ja sitten säännöllisesti vuodesta 1984 alkaen. Maa ei ole saanut mitaleita.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Guinea Wiki Commonsissa

•   Matkaopas aiheesta Guinea Wikivoyagessa (englanniksi)