Kaspianmeri on Euroopan ja Aasian rajalla Venäjän, Azerbaidžanin, Iranin, Turkmenistanin ja Kazakstanin välissä sijaitseva vesimuodostuma, jonka vesi on suolaista.
Se on sisämeri, joka on määritelty joskus mereksi, joskus järveksi. Järveksi luokiteltaessa Kaspianmeri on ylivoimaisesti maailman suurin järvi.
Kaspianmeri | |
---|---|
Valtiot | Azerbaidžan, Iran, Kazakstan, Venäjä ja Turkmenistan |
Koordinaatit | , 50°30′E |
Laskujoki | - |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | −28 m |
Pituus | 1 200 km |
Leveys | 435 km |
Rantaviiva | 7 000 km |
Pinta-ala | 374 000 km² |
Tilavuus | 78 200 km³ |
Keskisyvyys | 184 m |
Suurin syvyys | 1 029 m |
Valuma-alue | 3 500 000 km2 |
| |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ] |
Rantavaltioiden vuonna 2018 solmima taloudellinen sopimus määrittelee Kaspianmeren mereksi, millä on vaikutusta sen asemaan kansainvälisissä laeissa.
Kaspianmeri on saanut lännessä käytetyn nimensä Kaukasuksella asuneesta kaspien kansasta. Kansa on koko lailla tuntematon, mutta joissain tapauksissa se on yhdistetty kassiitteihin.
Kaspianmeren pinta-ala on noin 386 400 neliökilometriä eli hieman Suomen maapinta-alaa isompi. Sen pituus pohjois-eteläsuunnassa on noin 1 200 kilometriä ja keskimääräinen leveys 320 kilometriä. Meren pinta on 27 metriä valtamerien pintaa alempana. Kaspianmeri jaetaan kolmeen osaan sen pohjan korkeuserojen ja veden ominaisuuksien mukaan. Meren syvin kohta on eteläosassa, 1 025 metriä. Meren pohjoisosa on keskimäärin vain 4–8 metriä syvä, ja sen syvin kohta on 20 metriä. Meressä on 78 200 kuutiokilometriä vettä.
Saaria Kaspianmeressä on noin 50. Niistä suurin on Tšetšen länsirannikolla.
Kaspianmerellä ei ole laskujokia. Volga, Ural ja Terek laskevat meren pohjoisosiin, ja niiden vesi vastaa 88 prosentista kaikesta mereen virtaavasta vedestä. Lännestä mereen laskee pienempiä jokia, kuten Sulak, Samur ja Kura. Viisi prosenttia meren virtaavasta vedestä tulee eteläisistä Iranin joista. Kuivalta itärannalta ei mereen laske pysyvästi yhtään virtaa. Kaspianmeri on kanavayhteydessä Itämereen, Mustaanmereen ja Vienanmereen.
Kaspianmeren pohjoisrannikko on alavaa maata, jota hallitsee Volgan ja muiden suurten jokien suistot. Länsiranta on mäkistä, ja Kaukasuksen vuoristoa erottaa merestä kapea tasanko. Apšeronin niemimaalla sijaitsee Bakun kaupunki, ja sen eteläpuolella on Kura-Arasin alanko. Lounais- ja etelärannikolla on alankoja, joiden takana nousee korkeita vuorijonoja, kuten Talyš ja Elburs. Itärannikko on matalaa. Itärannikon keskiosassa on Garabogazkölin lahti, jota erottaa merestä keinotekoinen penger.
Ilmaston vaihtelujen seurauksena Kaspianmeren laajuus on vaihdellut huomattavasti vuosisatojen aikana. 1900-luvun alun ja vuoden 1977 välillä meren pinta laski kolmella metrillä haihtumisen lisääntymisen ja laskuvesien vähenemisen myötä, osittain keinokastelun seurauksena. Vuonna 1978 meren pinta alkoi taas nousta, ja vuonna 1995 se saavutti huippunsa.
Kaspianmeren pinnan korkeus voi vaihdella tuulen seurauksena kaksikin metriä. Vuorovesi vaikuttaa vain muutaman senttimetrin. Vuodenaikojen välillä ei vedenkorkeudessa ole suurta vaihtelua.
Kaspianmeren pintaveden keskilämpötila on kesällä 24–26 astetta. Talvella vesi on pohjoisessa 3–7 astetta ja etelässä 8–10 astetta. Meren keskimääräinen suolapitoisuus on noin 12,8 promillea, mutta se vaihtelee pohjoisosan Volgan suiston kohdan yhdestä promillesta aina Kara-Bogaz-Golin 200 promilleen. Meriveteen verrattuna Kaspianmeren vedessä on paljon rikkiä, kalsiumia ja magnesiumkarbonaattia, mutta vähän klooria.
Kaspianmeressä elää runsaasti kaloja, yleisimmät kalalajit ovat kuha, karppi, sampi ja silli. Sammen mädistä jalostetaan arvokasta kaviaaria, mutta ylikalastuksen takia Kaspianmeren sampikanta on vähentynyt uhkaavasti. Ympäristönsuojelijat ovat vaatineet sammen kalastuskieltoa, jotta kanta voisi elpyä.
Alueella elävistä lajeista uhanalaisia on linnuista 63, nisäkkäistä 41 ja kaloista 27 lajia.
Kaspianmeressä elää monia kotoperäisiä lajeja, muun muassa kaspiannorppa (Phoca caspica).
Kaspianmeren öljyvarat arvioidaan 48 miljardiksi barreliksi. (Tätä voi verrata vaikkapa Qatarin öljyvaroihin, jotka arvioidaan noin 16 miljardiksi barreliksi.) Kaspianmeren öljyvaroja on alettu tehokkaasti hyödyntää vasta 1990-luvulla. Vuonna 2012 Kazakstan oli Kaspianmeren suurin öljyntuottaja ja Azerbaidžan toiseksi suurin. Kaspianmeren alueella tuotettiin noin 2,6 miljoonaa barrelia öljyä päivässä.
Tuotannon käynnistämistä ovat jossain määrin haitanneet rantavaltioiden aluekiistat. Venäjä, Azerbaidžan ja Kazakstan ovat päässeet vuonna 2003 sopimukseen aluevesirajoistaan. Kazakstan ja Turkmenistan sopivat rajoistaan seuraavana vuonna, mutta ratifioivat sopimuksen vasta 2015. Iran sen sijaan ei ollut vielä vuonna 2017 sopinut omista vesirajoistaan. Iran vaatii alueveden jakamista tasan viiden rannikkovaltion kesken, mikä kasvattaisi selvästi maan osuutta, joka on ollut vuodesta 1921 noin 13 prosenttia Kaspianmeren pinta-alasta.
This article uses material from the Wikipedia Suomi article Kaspianmeri, which is released under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 license ("CC BY-SA 3.0"); additional terms may apply (view authors). Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0, ellei toisin mainita. Images, videos and audio are available under their respective licenses.
®Wikipedia is a registered trademark of the Wiki Foundation, Inc. Wiki Suomi (DUHOCTRUNGQUOC.VN) is an independent company and has no affiliation with Wiki Foundation.