Liettua: Valtio Pohjois-Euroopassa

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Paljon vuonna 2013 kirjoitettuja tietoja, joten monessa kohtaa käytetään esim. vuoden 2011 dataa.

Liettuan tasavalta (liett. Lietuvos Respublika) eli Liettua (liett. Lietuva) on valtio Itämeren itärannalla Euroopassa. Liettuan asukasluku on noin 2,8 miljoonaa ja maan pääkaupunki on Vilna. Maan pääväestön muodostavat liettualaiset, jotka ovat latvialaisten ohella maailman ainut jäljellä oleva balttilainen kansa^lähde?.

Liettuan tasavalta Lietuvos Respublika
lippu vaakuna
Liettuan sijainti Euroopan unionin alueella.
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Gitanas Nausėda
Pääministeri	Ingrida Šimonytė
Pääkaupunki	Vilna (523 050 as.) , 25°17′E
Muita kaupunkeja	Kaunas (311 148 as.) Klaipėda (160 361 as.) Šiauliai (109 328 as.) Panevėžys (98 612 as.)
Pinta-ala
– yhteensä	65 302 km²  (sijalla 120)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2019)	2 793 986 (sijalla 136)
– väestötiheys	45,3 as. / km²
– väestönkasvu	−1,2 % (2016)
Viralliset kielet	liettua
Valuutta	euro (€) (EUR)
BKT (2015)
– yhteensä	37,2 mrd. EUR  (sijalla 87)
– per asukas	12 701 EUR
HDI (2014)	0,839 (sijalla 37)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	3,2 %
– teollisuus	28 %
– palvelut	68,8 %
Aikavyöhyke	UTC+2
– kesäaika	UTC+3
Itsenäisyys  – julistautui  – tunnustettu  – palauttaminen	Neuvosto-Venäjästä 16. helmikuuta 1918 12. heinäkuuta 1920 Neuvostoliitosta 11. maaliskuuta 1990
Lyhenne	LT
– ajoneuvot:	LT
– lentokoneet:	LY
Kansainvälinen suuntanumero	+370
Tunnuslause	Vienybė težydi (suom. Yhtenäisyys kukoistaa)
Kansallislaulu	”Tautiška giesmė”
Edeltäjä(t)	Liettuan SNT
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Liettua mainitaan ensi kerran historiassa vuonna 1009. Tuohon mennessä alue oli ollut jo vuosisatoja eri balttilaisten kansojen asuttama. Ensimmäinen yhtenäinen Liettua syntyi 1253, kun Mindaugas kruunattiin Liettuan kuninkaaksi. Seuraavan sadan vuoden aikana se kohosi Euroopan suurimmaksi valtioksi liittoutuen lopulta Puolan kanssa. Vuonna 1569 liiton pohjalta syntyi vapaaehtoisesti Puola-Liettuan kansainyhteisö, joka kesti aina vuoden 1795 Puolan jakoon asti, jolloin liettualaisalueet joutuivat Venäjän keisarikunnan alaisuuteen. Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa Liettua itsenäistyi Venäjästä 16. helmikuuta 1918. Maailmansotien välisen ajan vuosina 1926–1940 maa oli Antanas Smetonan autoritaarisesti johtama tasavalta. Kesäkuun puolivälissä 1940 Neuvostoliitto kuitenkin miehitti Baltian maat, mukaan lukien Liettuan, josta se muodosti Liettuan SNT:n. Vuonna 1941 natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon alkoi saksalaismiehitys, joka päättyi neuvostomiehityksen palauttamiseen 1944. Liettua palautti itsenäisyytensä ensimmäisenä Baltian maana ja neuvostotasavaltana 11. maaliskuuta 1990. Vuonna 2004 Liettua liittyi Natoon ja Euroopan unioniin. Vuoden 2015 alusta alkaen maa otti käyttöön yhteisvaluutta euron.

Pääartikkeli: Liettuan maantiede

 

Liettua rajoittuu pohjoisessa Latviaan, idässä Valko-Venäjään, etelässä Puolaan ja Venäjään (Kaliningradin alue). Länsiraja kulkee Itämerellä. Liettua on pinta-alallaan 65 300 km² suurin Baltian maista. Tämä vastaa noin viidesosaa Suomen pinta-alasta. Merenrantaa Liettualla on tarkastelutavasta riippuen 90 kilometriä tai enemmän. Liettuan korkein kohta, Aukstojas, on 293,8 metriä merenpinnan yläpuolella. Liettuan pisin joki on Valko-Venäjän puolelta alkava 917 kilometriä pitkä Nemunas (Niemen).

Liettua on suurimmaksi osaksi alankoja, soita ja metsiä. Liettuan järvet sijoittuvat suurimmalta osin ylänköalueille. Yli 0,5 hehtaarin kokoisia järviä on yhteensä 2 830 ja ne peittävät 880 neliökilometrin alueen. Järvistä suurin on 44,79 neliökilometrin laajuinen Druksiai. Suurin saari on Kaliningradin alueen pohjoispuolella Nemunasin suiston suojelualueella sijaitseva, tulvistaan ja linnustostaan tunnettu Rusnė (noin 48 km²).

Luonto ja luonnonsuojelu

 

Liettua kuuluu luonnonmaantieteellisesti lauhkean vyöhykkeen sekametsäalueeseen. Metsät peittävät 31,3 prosenttia maa-alasta. Noin 70 % metsistä on talousmetsää. Havupuiden osuus metsien puustosta on hiukan yli puolet, yleisimpänä puulajina mänty.

Liettuan viidestä kansallispuistosta vanhin on vuonna 1974 perustettu Aukštaitijan kansallispuisto, jossa suojellaan vanhoja metsiä. Kuurinkynnään kansallispuisto muodostuu kapeasta hiekkakannaksesta. Trakaissa suojellaan järvimaiseman lisäksi historiallisia kohteita.

Ilmasto

 

Liettuan ilmasto on lauhkea. Kesällä on lämmintä, eniten sataa elokuussa. Talvella saattaa olla purevan kylmää, jos vallitseva ilmavirtaus tulee Venäjän sisäosista.

Vuoden keskilämpötila oli vuosien 1961–1990 mittausten mukaan Vilnassa 6,0 °C. Keskilämpötila on korkeimmillaan rannikon Kuurinkynnäällä (Nidassa runsas 7,2 °C) ja sisämaassa se vaihtelee välillä 5,5–6,5 °C. Kuurinkynnään Nidassa tammikuun keskilämpötila oli −3,2 °C ja heinäkuun 17,2 °C, Vilnassa on taas tammikuussa keskimäärin −6,1 °C ja heinäkuussa 16,9 °C. Kylmimmillään Liettuassa on ollut 42,9 astetta pakkasta (Utena 1.2.1956) ja kuumimmillaan lämpöä on riittänyt 37,5 celsiusastetta (Zarasai 30.7.1994).

Keskimääräinen vuosisademäärä oli vuosien 1961–1990 havaintojen perusteella välillä 550–850 millimetriä. Rannikolla ja maan länsiosissa satoi keskimäärin 700–850 ja maan keski- ja itäosissa 550–750 milliä vuodessa. Enimmillään vuorokaudessa on satanut 250 millimetriä (Dusetos 2.7.1980) ja vuodessa 1 109,2 millimetriä (Šilutė, 1981). Aurinko paistaa tilastojen valossa rannikolla enemmän (keskimäärin 1 800–1 900 tuntia vuodessa) kuin maan itäosissa (1 650–1 700 tuntia).

Pääartikkeli: Liettuan historia

Esihistoria

Vanhimmat merkit ihmisasutuksesta Liettuassa ovat Kernavėn alueella, varhaiselta kivikaudelta 8000–9000 eaa. Balttilaiset heimot asettuivat nykyisen Liettuan alueelle 600–100-luvuilla eaa. Nykyiset latvialaiset ja liettualaiset ovat heidän jälkeläisiään. Ensimmäinen maininta Liettuasta sen omalla nimellä on vuodelta 1009 Quedlinburgin luostarin aikakirjoissa.

Keskiaika

 

 

Liettuan valtion historia alkaa 1260-luvulta, jolloin heimot yhdistyivät kuningas Mindaugasin johdolla vastustamaan Saksalaisen ritarikunnan hyökkäyksiä. Liettuan suuriruhtinaskunta kasvoi ajan myötä merkittäväksi monikulttuuriseksi valtioksi, joka kattoi suuria osia Itä-Euroopasta. Liettua säilytti muinaisuskoaan pisimpään Euroopan valtioista. Valtiosta tuli kristillinen vasta 1300-luvun lopulla, kun suuriruhtinas Jogaila nousi vuoden 1385 Krevan unioniin liittyvän avioliiton kautta Puolan kuningas Jagelloksi ja määräsi oman kansansa ottamaan kristillisen kasteen. Kansan pariin kristinusko levisi laajemmin parin seuraavan vuosisadan kuluessa. Jogailan seuraaja, suuriruhtinas Vytautas Suuri voitti Saksalaisen ritarikunnan vuonna 1410 Tannenbergissa, ja maa välttyi saksalaisvallalta. Nyky-Liettuan lounaiskulma oli Liettuan suuriruhtinaskunnan suuruuden vuosina kuitenkin osa Preussia.

Uusi aika: Puola-Liettuan ja Venäjän keisarikunnan aika

 

Puolan kuningas Sigismund II pyrki siirtämään Liettuan suuriruhtinaskunnan eteläosia osaksi Puolaa sopimalla tästä paikallisten ruhtinaitten kanssa. Lublinin unionissa vuonna 1569 Liettua ja Puola yhdistyivät myös juridisesti ja muodostivat Puola-Liettuan valtioliiton. Valtioliiton pääkaupunki oli Krakovassa, mutta siirtyi 1500–1600-lukujen taitteessa Varsovaan. Katolinen kirkko ja puolalaistuva aatelisto levittivät puolalaista kulttuuria ja yhteiskuntajärjestystä. Liettuan kieli menetti asemaansa ja länsieurooppalaiset kulttuurivaikutteet levisivät maahan.

Pohjan sodan aikana (1655–1661) Liettua ja sen talous kärsivät Ruotsin armeijan tuhoista. Ennen kuin niistä ehdittiin toipua, alkoi suuri Pohjan sota (1700–1721). Sota, rutto ja nälänhätä surmasivat merkittävän osan maan väestöstä.

Puolan ja Liettuan unioni säilyi Puolan kolmanteen jakoon vuoteen 1795, jolloin Liettua liitettiin pääosin Venäjän keisarikuntaan. Lounaisin osa eli nykyisen Klaipėdan ympäristö liitettiin Preussiin. Liettuaa venäläistettiin 1863–1904, jolloin muun muassa Vilnan yliopisto suljettiin, liettuankielinen lehdistö ja kirjallisuus kiellettiin. Venäläistoimia vastustettiin ankarasti, ja lapsia opetettiin salaa liettuan kielellä kotikouluissa. Monet lähtivät ulkomaille: vuosina 1868–1914 maasta muutti noin 635 000 henkeä eli viidennes väestöstä. Vuoden 1905 vallankumouksen aikana Vilnaan valittu Liettuan kansalliskokous vaati turhaan itsehallintoa.

1900-luvulta nykyhetkeen

 

Ensimmäisessä maailmansodassa saksalaiset valloittivat suurimman osan Liettuaa vuonna 1915. Helmikuussa 1918 Liettuan kuningaskunta julistautui itsenäiseksi Venäjän vallankumouksen jälkeen. Liettuasta tuli kuitenkin jo marraskuussa tasavalta. Liettua puolusti vuosina 1918–1920 itsenäisyyttään sotimalla Puolaa, Venäjää ja Saksan tukemaa Bermondt-Avalovin armeijaa vastaan. Liettua ja Neuvosto-Venäjä solmivat Moskovassa 12. heinäkuuta 1920, Puolan–Neuvosto-Venäjän sodan ollessa vielä käynnissä, rauhansopimuksen ja tunnustivat toisensa. Liettua menetti Venäjän sille luovuttaman Vilnan ympäristöineen, kun alue liitettiin Puolaan vuoden 1920 lopulla. Kaunasista tuli Liettuan tilapäinen pääkaupunki.

Aikaisemmin Saksaan kuulunut Klaipėdan eli Memelin alue oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ranskan hallinnassa. Liettua lähetti 1 400 miehen armeijan rauhoittamaan alueen järjestettyään siellä ensin kapinan, ja Ranska ja Liettua sopivat alueen siirtymisestä Liettualle v. 1924.

Maailmansotien välisen Liettuan tärkein poliitikko oli Antanas Smetona, joka toimi maan ensimmäisenä presidenttinä vuosina 1919–1920, ja uudelleen vuoden 1926 sotilasvallankaappauksesta aina vuoteen 1940 asti.

Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti Liettua kuului aluksi Saksan etupiiriin, mutta 28. syyskuuta tehdyn lisäsopimuksen nojalla Liettua siirtyi Neuvostoliiton etupiiriin. Neuvostoliitto pakotti syksyllä 1939 Liettuan luovuttamaan sotilastukikohtia, joihin sijoitettiin 20 000 sotilasta. Vastineeksi sopimuksesta Liettua sai takaisin Vilnan Saksan ja Neuvostoliiton jakaessa Puolan. Vilnasta tuli taas pääkaupunki, ja maa sai nykyisen itärajansa.

Neuvostoliitto antoi Liettualle 14. kesäkuuta 1940 uhkavaatimuksen päästää rajoittamaton määrä joukkoja maahan. Pian tämän jälkeen Liettuasta muodostettiin Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta. Saksan valtakunta miehitti Liettuan 1941 hyökättyään Neuvostoliittoon. Vuosina 1941–1944 pääosa nykyisestä Liettuasta kuului siviilihallinnoltaan Saksan Ostlandin valtakunnankomissariaattiin. Vuonna 1944 puna-armeija työnsi saksalaiset pois Liettuasta, ja neuvostovalta palautui. Vastarintamiehet, niin sanotut metsäveljet vastustivat neuvostovaltaa pitkälle 1950-luvulle.

 

Neuvostovallassa Liettuassa ehdittiin toteuttaa viljelymaiden ja yritysten kansallistaminen ja kyydittää vastustelijat Siperiaan. Presidentti Antanas Smetona pakeni Yhdysvaltoihin, ja hänen Liettuaan palannut vastustajansa Augustinas Voldemaras vangittiin ja kuljetettiin Venäjälle. On arvioitu, että vuosina 1940–1954 natsien ja neuvostojoukkojen miehitysten aikana Liettua menetti yhteensä 780 000 kansalaistaan. Saksalaiset lähettivät liettualaisia työleireille ja surmasivat 91 % maan juutalaisista. Neuvostojoukkojen vuoden 1944 valtauksen jälkeen 120 000–300 000 liettualaista surmattiin tai lähetettiin Siperiaan. Osana Liettuan integrointia Neuvostoliiton viranomaiset rohkaisivat muuttoliikettä muista neuvostotasavalloista Liettuaan.

Gorbatšovin kaudella Neuvostoliitossa alkaneen perestroikan ja glasnostin myötä Liettuassa vahvistuivat kansallistunne ja itsenäisyyspyrkimykset. Kesäkuussa 1988 perustettiin kommunismin ja neuvostovallan vastainen uudistusliike Sąjūdis. Joulukuussa 1989 Liettuan kommunistinen puolue sanoutui irti Neuvostoliiton kommunistisesta puolueesta ja antoi kaiken vallan parlamentille. Helmikuun 1990 vaaleissa Sąjūdiksen edustajat saivat ylivoimaisen enemmistön parlamentissa. Maaliskuussa 1990 Liettua julistautui ensimmäisenä neuvostotasavaltana itsenäiseksi. Neuvostoliitto yritti tukahduttaa itsenäisyysliikettä muun muassa talousboikotilla ja viimein 13. tammikuuta 1991 valtaamalla Vilnan televisiokeskuksen, jossa 14 ihmistä sai surmansa. Venäjän presidentti Boris Jeltsin tuomitsi hyökkäyksen, ja Venäjä tunnusti Baltian maat itsenäisiksi 7. syyskuuta 1991.

Uudelleen itsenäistyneen Liettuan historian alkuvaiheen näkyvimpiä poliitikkoja oli Vytautas Landsbergis, joka johti Sajudis-liikettä ja toimi Liettuan itsenäiseksi vuonna 1990 julistaneen parlamentin puhemiehenä. Toinen itsenäisyyden alkuvaiheen keskeinen poliittinen vaikuttaja oli Algirdas Brazauskas, joka johti vuoden 1992 vaaleissa Sajudiksen voittanutta kommunistipuolueen seuraajaa Demokraattista työväenpuoluetta. Brazauskas oli Liettuan presidentti vuosina 1993-1998 ja pääministeri 2000-luvun alussa.Valdas Adamkus toimi Liettuan presidenttinä vuosina 1998-2003 sekä 2004-2009.

Liettua otettiin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi 17. syyskuuta 1991. Tämän jälkeen maa lähestyi Länsi-Eurooppaa. Viimeiset Venäjän armeijan joukot poistuivat maasta vuonna 1993. Liettuasta tuli sekä Euroopan unionin että Naton jäsen vuonna 2004. 1. tammikuuta 2015 maa otti kansallisen valuuttansa litin sijaan käyttöön euron.

Pääartikkeli: Liettuan poliittinen järjestelmä

 

 

Liettuan tasavalta on parlamentaarinen demokratia, jonka päämies on Liettuan presidentti. Hänet valitaan vaaleissa viiden vuoden kaudeksi. Liettuan presidentti on ensisijaisesti edustuksellinen, seremoniallinen ja symbolinen valtionpäämies. Hänellä on silti ulkopoliittista valtaa ja hän nimittää pääministerin, mutta tämä tarvitsee myös parlamentin hyväksynnän. Presidentti nimittää pääministerin esityksen pohjalta muut ministerit, ja lisäksi johtavat virkamiehet, tuomarit ja perustuslakituomioistuimen jäsenet.

Liettuan presidentiksi valittiin toukokuun 2019 presidentinvaaleissa puolueisiin sitoutumaton ekonomisti Gitanas Nauseda.

Lainsäädäntövaltaa käyttää yksikamarinen eduskunta Seimas, johon valitaan 141 jäsentä neljän vuoden kaudeksi. 71 edustajaa valitaan yhden edustajan vaalipiireistä, lisäksi 70 edustajaa valitaan kansallisilta listoilta. Puolueilta vaaditaan 5 prosenttia maan kaikista äänistä, että ne saavat ehdokkaansa eduskuntaan. Liettuan vaalijärjestelmä on erikoislaatuinen. Parlamentin 141 paikasta 70 täytetään suhteellisen vaalitavan perusteella ja loput 71 niin, että kustakin vaalipiiristä valitaan vain eniten ääniä saanut edustaja.

Liettuan pääministerinä toimii Ingrida Šimonytė, joka aloitti marraskuussa 2020. Kotimaan liitto – Liettuan kristillisdemokraatit (TS-LKD) asetti Šimonytėn pääministeriehdokkaakseen, vaikka tämä ei virallisesti kuulukaan puolueeseen. TS-LKD muodosti hallituksen kahden pienemmän puolueen, liberaalien liikkeen ja Vapauspuolueen kanssa.

Ylintä tuomiovaltaa käyttävät perustuslakituomioistuin, korkein oikeus ja vetoomustuomioistuin. Presidentti nimittää kaikki tuomarit. Presidentti Algirdas Brazauskas määräsi kuolemantuomioiden täytäntöönpanon lopetettavaksi heinäkuussa 1996. Maassa oli teloitettu vuoden 1991 jälkeen seitsemän murhasta tuomittua. Odottamassa tuomion täytäntöönpanoa oli yhdeksän. Kuolemanrangaistus poistettiin v. 1998.

Pääartikkeli: Liettuan puolustusvoimat

Liettuan puolustusvoimissa työskentelee noin 14 700 henkilöä, joista 2 220 on siviilejä. Asevelvollisuudesta luovuttiin syyskuussa 2008, mutta se palautettiin vuonna 2015. Puolustusvoimat jakaantuu maavoimiin, merivoimiin, ilmavoimiin, erikoisjoukkoihin ja vapaaehtoisjoukkoihin.

 

Liettua on jaettu kymmeneen lääniin (apskritys, yksikkö – apskritis), jotka on nimetty suurimman kaupungin mukaan. Läänit on jaettu kuntia vastaaviin 43 kunnallispiiriin sekä kuntia vastaaviin kaupunkikuntiin ja kuntiin. Näitä yksiköitä on yhteensä 60.

Lääni	Pääkaupunki
Alytusin lääni	Alytus
Kaunasin lääni	Kaunas
Klaipėdan lääni	Klaipėda
Marijampolėn lääni	Marijampolė
Panevėžysin lääni	Panevėžys
Šiauliain lääni	Šiauliai
Tauragėn lääni	Tauragė
Telšiain lääni	Telšiai
Utenan lääni	Utena
Vilnan lääni	Vilna

 

 

Liettuan talous on siirtynyt suunnitelmataloudesta markkinatalouteen ja kasvanut nopeasti viime vuosikymmenenä. Maa liittyi WTO:hon ja EU:hun vuonna 2004. Maan bruttokansantuote on kasvanut vuosina 2002–2011 keskimäärin 4,5 %, joka oli Slovakian jälkeen Euroopan yhteisömaiden suurin kasvuprosentti. Lamavuonna 2009 kansantuote laski kuitenkin −14,8 %, muina jakson vuosina BKT kasvoi. Vuonna 2012 BKT:n on raportoitu kasvaneen 4,1 %. Vuoden 2012 lopussa työttömyysaste oli 12,3 % (toisella tilastointitavalla 13,0 %), mikä oli runsaan prosentin edellisvuotta vähemmän. Keskimääräinen kuukausipalkka oli 2 232 LTL eli 647 euroa (2012 lopussa).

Liettuan rahayksikkö on euro vuoden 2015 alusta alkaen. Vuoteen 2015 asti rahayksikkönä oli Liettuan liti (valuuttakoodi LTL). Litin arvo sidottiin euroon vuoden 2002 helmikuussa vaihtokurssilla 1,00 EUR = 3,4528 LTL. Maan keskuspankki päätti jo vuonna 2005 liettualaisten eurokolikoiden ulkoasusta. Huhtikuussa 2014 Liettuan parlamentti päätti kannattaa euroon liittymistä. Kesäkuussa 2014 Euroopan keskuspankki arvioi, että Liettua täyttää eurojäsenyyden vaatimukset ja Euroopan komissio ehdotti, että Liettua voisi liittyä valuuttaliittoon vuoden 2015 alusta lähtien. EU:n jäsenmaat päättivät Liettuan eurojäsenyydestä heinäkuussa 2014.

Suuri osa Liettuan kaupasta suuntautuu edelleen itään ja Keski-Eurooppaan. Vuonna 2011 tuonnin määrä oli yhteensä 78,8 miljardia litiä. Liettuan suurimmat tuontimaat olivat Venäjä (osuus 32,1 %), Saksa (10,0 %), Puola (9,1 %), Latvia (6,6 %) ja Alankomaat (5,0 %).

Liettuan kauppatase oli vahvasti alijäämäinen, sillä vuoden 2011 vienti oli suuruudeltaan vain 69,6 miljardia litiä. Maan vienti kohdistui erityisesti Venäjälle (16,6 %), Latviaan (10,2 %), Saksaan (9,3 %), Puolaan (6,9 %), Viroon (6,6 %), Alankomaihin (6,1 %) ja Valko-Venäjälle (5,2 %). Viennin merkittävimmät tuoteryhmät ovat poltto- ja voiteluaineet (26,0 mrd. litiä eli 33,0 %), koneet ja kulkuneuvot 21,3 % sekä kemikaalit ja niihin liittyvät tuotteet 12,9 %.

Suomen osuus Liettuan ulkomaankaupan tuonnista oli 2,1 % (1 644,1 milj. LTL) ja viennistä 1,3 % (931,2 milj. LTL). Suomalaisyritykset ovat toimineet erityisesti tukku- ja vähittäiskaupan sekä valmistusteollisuuden aloilla. Esimerkiksi Nesteellä on maassa yli 50 huoltamoa, Rautakesko omistaa liettualaisen Senukai-rautakauppaketjun ja S-ryhmän Prisma-tavaratalot ovat merkittävä vähittäiskaupan toimija.

Vuonna 2011 inflaatio 4,1 %. Maatalous työllistää 14 % työvoimasta ja tuottaa 3,3 % kansantuotteesta. Sen tuotteita ovat vilja, peruna, sokerijuurikas ja vihannekset.

Energiatalous

 

Liettuan sähköntuotanto koki suuria muutoksia, kun keskeisessä asemassa ollut Ignalinan ydinvoimala suljettiin vuoden 2009 lopussa. Vielä vuonna 2004 maa oli Euroopan 27 maasta toiseksi hiilidioksiditehokkain. Silloin ydinvoimalla tuotettiin 78 % ja uusiutuvilla lähteillä 15 % maan omasta energiantuotannosta. Maa tuo öljyä ja maakaasua Venäjältä. Nykyisin maan suurin voimala on raskasta polttoöljyä ja maakaasua käyttävä Elektrėnain voimala (1 800 MW). Ignalinan sulkemisen jälkeen Liettua on myös tuonut sähköä ulkomailta. Liettuan vuonna 2010 hyväksytyn, vuoteen 2050 ulottuvan energiapoliittisen strategian tavoitteena on saavuttaa energiaomavaraisuus vuoteen 2020 mennessä. Strategiapaperin mukaan energian maahantuontia monipuolistetaan, markkinoita vapautetaan ja kotimaan energiatarpeiden täyttämiseksi luodaan riittävä tuotantokapasiteetti. Tarkoituksena on strategiapaperin mukaan ryhtyä tuottamaan sähköä uudella Visaginasin ydinvoimalalla ja uudistuvilla energianlähteillä. Vuonna 2013 avattiin esimerkiksi Fortumin toimittama, yhdyskuntajätettä hyödyntämään pystyvä Klaipėdan voimalaitos. Liettua sopi myös sähkönsiirron kantaverkon yhdistämisestä Puolan kantaverkkoon vuoteen 2015 mennessä LitPolLink-siirtoyhteydellä. Tällä parannetaan sähkövarmuutta. Ennestään Liettuasta oli kantaverkkoyhteys pohjoiseen (Latviaan ja Viroon) sekä itään (Valko-Venäjän ja Venäjän suuntaan).

Strategian mukaisesti Liettua allekirjoitti vuonna 2011 yhteistyösopimuksen amerikkalaisen energiayhtiön kanssa maakaasun toimittamisesta vuodesta 2015 alkaen 30 % maakaasun tuontia ja jakelua hallinneen venäläisyhtiö Gazpromin hintatasoa edullisemmin. Kaasu tuotaisiin maahan nesteytettynä meriteitse. Tätä varten Klaipėdaan on rakenteilla LNG-terminaali, joka on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2014 loppuun mennessä. Liettuan parlamentti päätti kesällä 2012 myös velvoittaa maakaasun maahantuojat ohjaamaan vähintään 25 % Liettuassa käytettävän kaasun tuonnistaan uuden kaasuterminaalin kautta. Osin Gazpromin omistama kaasun myynti- jakeluyhtiö Lietuvos Dujos päätettiin lain voimalla jakaa vuonna 2014 aikana erillisiksi jakelu- ja myyntiyhtiöiksi. Näin useat kaasuntoimittajat voivat jatkossa käyttää samaa maakaasun siirtoputkistoa.

Liikenne

 

 

 

 

Liettuassa on 86 lentokenttää, joista kolme on kansainvälistä siviililentoasemaa: Vilna (2 029 tuhatta matkustajaa vuonna 2012), Kaunas (830 tuhatta matkustajaa / 2012) ja Palanga (128 tuhatta matkustajaa / 2012).

Rautatietä on 1 767 km. Kotimaanliikenteestä vastaa Liettuan rautatiet, joka liikennöi tiheästi esimerkiksi Vilnan ja Kaunasin asemien väliä. Liettuan rautateiden henkilöliikenteessä matkusti vuonna 2011 kaikkiaan 4,7 miljoonaa matkustajaa. Tästä 3,9 miljoonaa oli kotimaan liikenteen ja 0,9 miljoonaa ulkomaanliikenteen matkustajia. Ulkomaanliikennettä Liettuaan tai sen kautta esimerkiksi Moskovaan, Pietariin ja Kaliningradiin liikennöi lisäksi Venäjän rautatiet. Valko-Venäjän rautateiden ajaa muutamia junavuoroja Minskiin. Junamatka Vilnasta Moskovaan voi kestää 15 tuntia, Pietariin 20 tuntia ja Varsovaan 12 tuntia. EU-maiden välistä junaliikennettä Varsovan, Kaunasin, Riian ja Tallinnan välillä pyrkii merkittävästi nopeuttamaan ja lisäämään Rail Baltica -ratahanke 2020-luvulle tultaessa; hankkeen suunnittelu on meneillään.

Liettuassa rautateitse kuljetettu rahtimäärä ylittää vuositasolla maantiekuljetusten määrän. Vuonna 2011 Liettuan rautatiet kuljetti yhteensä 52,3 miljoonaa tonnia rahtia. Rahdista 36 % liittyi tuontiin, 29 % maan sisäiseen liikenteeseen, 25 % kauttakulkuliikenteeseen, ja 10 % vientiin. Liettuan ohella maan rautatieverkko on merkittävä kuljetusväylä myös Valko-Venäjän, Venäjän, Ukrainan, Puolan ja Kazakstanin kaupalle.

Maantieverkko on pääosin hyväkuntoinen. Päällystettyä maantietä 71 563 km. Kaupungeissa, sekä suurimpien asutuskeskusten välillä toimii linja-autojen reittiliikenne. Henkilöautoistumisaste on silti korkea. Asukaslukuun suhteutettuna Liettuassa oli vuonna 2009 enemmän henkilöautoja kuin missään sen naapurimaissa tai Pohjoismaassa: 537 kappaletta tuhatta asukasta kohden eli hieman Suomea enemmän. Valtatieyhteyksistä kuusi keskeisintä kuuluu eurooppatieverkkoon. Näistä väylistä Helsingin, Tallinnan ja Riian kautta Kaunasiin johtava Via Baltica (E67) on monelle suomalaiselle tuttu reitti Liettuaan ja edelleen Varsovaan. Muita eurooppateitä ovat esimerkiksi E28 (Berliini–Gdańsk–Kaliningrad–Kybartai–Vilna–Minsk) ja E85: Klaipėda–Kaunas–Vilna–Lida–Bukarest).

Liettuan suurin satama Klaipėda kuuluu rahtimääriltään Itämeren kymmenen suurimman sataman joukkoon. Merkittävä on myös Būtingėn öljyterminaali, jonne tuotu öljy jatkaa öljyputkea pitkin noin 90 kilometriä sisämaahan Mažeikiain öljynjalostamolle. Vesiväyliä on 441 km, Neumunasin varrella on muutamia jokisatamia, esimerkiksi Kaunasissa.

 

 

Liettuan vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan maassa asui yhteensä 3 043 429 henkeä. Naisia väestöstä oli 53,9 ja miehiä 46,1 prosenttia. Kaupunkilaisiksi heistä luokiteltiin 66,7 % (2 031 211 henkeä) ja maaseudun asukkaiksi 33,3 % (1 012 218). Väestönlaskennan mukaan 99,3 prosenttia maan asukkaista oli Liettuan kansalaisia.

Liettuan kieli on maan ainoa virallinen kieli.

Väkiluvun kehitys ja elinaika

Vuoden 2013 maaliskuussa Liettuan väestö oli vähentymässä vauhdilla 1,0 % edellisvuoteen verrattuna. Väkiluvuksi arvioitiin tuolloin 2,972 miljoonaa. Negatiivinen kehitys on jatkunut useiden vuosien ajan. Suhteellisen korkean syntyvyyden takia väestön ikääntyminen ei ole samanlainen ongelma kuin muissa Baltian maissa. Tätä on selitetty katolisuudella ja etnisellä yhtenäisyydellä. Vuonna 2012 maassa syntyi 9,34 lasta tuhatta asukasta kohti. Maastamuutto on yleistä: viimeisten sadan vuoden aikana vain yhdestä Euroopan maasta eli Irlannista on muuttanut väkilukuun suhteutunutta enemmän ihmisiä ulkomaille kuin Liettuasta. Liettuan EU-jäsenyyden vuoksi onkin vähintään puoli miljoonaa koulutettua ja kielitaitoista liettualaista muuttanut erityisesti Britanniaan ja Irlantiin.

Liettualaisten elinajanodote vuonna 2012 oli 75,55 vuotta, naisilla selvästi korkeampi (80,66) kuin miehillä (70,72 vuotta). Vuosina 2001–2003 Liettuassa tehtiin suhteellisesti eniten itsemurhia Euroopassa. Itsemurha on viidenneksi yleisin kuolinsyy erilaisten sydänvaivojen, keuhkosyövän ja maksasairauksien jälkeen.

Etninen jakauma

Kaikkiaan 86,7 % Liettuan väestöstä on kansallisuudeltaan liettualaisia. Suurimmat etniset vähemmistöryhmät ovat puolalaiset (5,6 %), venäläiset (4,8 %), valkovenäläiset (1,3 %) ja ukrainalaiset (0,7 %).Puolalaiset ovat keskittyneet Liettuan kaakkoisosiin, Vilnan lääniin. Venäläiset, valkovenäläiset ja ukrainalaiset ovat keskittyneet Vilnaan, Klaipėdaan sekä Utenan lääniin. Utenan läänin Visaginasin kaupungissa he ovat muodostaneet jopa enemmistön työväestöstä; tähän Ignalinan ydinvoimalan henkilöstölle perustettuun kaupunkiin muutti Neuvostoliiton aikana runsaasti ydinvoimalatyöntekijöitä.

Uskonto

 

 

Liettuan uskonnollisista ryhmistä suurin on katolilaisuus, johon kuului vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 77,2 prosenttia väestöstä. Uskonnottomia oli 6,1 %, ortodokseja 4,1 %, vanhauskoisia 0,8 %, luterilaisia 0,6 %, reformisteja 0,2 % ja muihin uskontokuntiin kuului 0,9 % väestöstä. 10,0 prosenttia väestönlaskentaan osallistuneista ei kertonut uskontoaan. Etninen tausta näkyi uskonnollisessa suuntautumisessa selvästi. Liettuan puolalaisista 88,6 % oli katolisia. Venäläisistä taas 51,5 % oli ortodokseja, 11,9 % katolisia ja uskonnottomia 11,6 %. Liettuassa toimii myös esikristillistä uskontoa elvyttävä, uuspakanallinen Romuva-liike.

Liettuassa oli ennen toista maailmansotaa suuri juutalaisväestö. Ennen toista maailmansotaa Vilnan väestöstä kolmannes oli juutalaisia. Saksan miehityksen aikana yli 90 prosenttia Liettuan juutalaisista tapettiin. Nykyisin Liettuassa on noin 3 100 juutalaista.

Koulutus

Liettuassa koulunkäynti alkaa seitsemänvuotiaana neljävuotisessa alakoulussa ja jatkuu kuusivuotisessa yläkoulussa, joka jakaantuu kahteen kolmevuotiseen osaan. Alakoulussa ei anneta numeroarvosanoja. Yläkoulussa opiskellaan kahta vierasta kieltä, joista yleisimpiä ovat englanti, saksa ja ranska. Esikoulun käyminen kuusivuotiaana ei ole pakollista mutta valtio takaa siihen mahdollisuuden. Maassa toimii 21 yliopistoa, joista 15 on valtion rahoittamia.

Yliopistoista vanhin ja Liettuan historiassa keskeisin on vuonna 1579 perustettu Vilnan yliopisto. Sen taustalla oli 1569 Vilnan katolisen piispan kutsumien jesuiittojen vuonna 1570 käynnistämä jesuiittakollegio. Jesuiitat kutsuttiin maahan uskonpuhdistuksen vastavoimaksi. Maahan oli jopa yritetty perustaa protestanttista yliopistoa. Jesuiittakoulussa sadat aatelisperheiden lapset (1587 jo 700 opiskelijaa) saivat katolisen pohjakoulutuksen. Tämän täydentämiseksi jesuiitat kysyivät Puolan kuningas ja Liettuan suuriruhtinas Stefan Batoryltä luvan yliopiston perustamiseen. Paavi vahvisti kuninkaan luvan ja Vilnan yliopisto sai alkunsa.

Nykyaikana muita keskeisiä liettualaisia yliopistoja ovat muun muassa Kaunasin teknillinen yliopisto, Klaipėdan yliopisto, Liettuan terveystieteiden yliopisto (Kaunas), Mykolas Romeris yliopisto (Vilna), Šiauliain yliopisto, Vilnan Gediminasin teknillinen yliopisto ja Vytautas Suuren yliopisto (Kaunas).

Suurimmat kaupungit

 

 

Vilna

 

Kaunas

 

Klaipėda

 

Šiauliai

 

Panevėžys

 

Alytus

 

Marijampolė

 

Mažeikiai

 

Jonava

 

Utena

 

Kėdainiai

 

Telšiai

 

Tauragė

 

Ukmergė

 

Visaginas

 

Itämeri

 

Kuurin-
haffi

 

Nemunas

 

Nemunas

 

Nemunas

 

Neris

 

Klaipėdan   satama   

 

 Būtingėn  öljyter-  
  minaali 

 

Vilnan lentoas.

 

Kaunasin  lentoas.

 

Palangan  lentoas.

 

  Kuurin-
  kynnäs

 

  Kernavė

 

  Aukštaitijan    kp.

 

  Dzūkijan    kp.

 

  Žemaitijan    kp.

 

Trakain historiallinen   kp.

 

Latvia

 

Valko-Venäjä

 

Puola

 

Venäjä,
Kaliningradin
alue

 

Kaupungin asukasluku

 

  > 100 000 as.

 

  30 000–100 000 as.

 

  10 000–30 000 as.

Liettuan kartta

Taulukossa on lueteltu Liettuan 15 suurinta kaupunkia vuoden 2012 alun asukaslukuineen. Kaupunkien sijainti käy ilmi oheisesta kartasta.

Kaupunki	Lääni	Väkiluku 2012
Vilna	Vilnan lääni	&&&&&&&&&0523050.&&&&00523 050
Kaunas	Kaunasin lääni	&&&&&&&&&0311148.&&&&00311 148
Klaipėda	Klaipėdan lääni	&&&&&&&&&0160361.&&&&00160 361
Šiauliai	Šiauliain lääni	&&&&&&&&&0107875.&&&&00107 875
Panevėžys	Panevėžysin lääni	&&&&&&&&&&098612.&&&&0098 612
Alytus	Alytusin lääni	&&&&&&&&&&058616.&&&&0058 616
Marijampolė	Marijampolėn lääni	&&&&&&&&&&040388.&&&&0040 388
Mažeikiai	Telšiain lääni	&&&&&&&&&&036700.&&&&0036 700
Jonava	Kaunasin lääni	&&&&&&&&&&030224.&&&&0030 224
Utena	Utenan lääni	&&&&&&&&&&028622.&&&&0028 622
Kėdainiai	Kaunasin lääni	&&&&&&&&&&026357.&&&&0026 357
Telšiai	Telšiain lääni	&&&&&&&&&&025271.&&&&0025 271
Tauragė	Tauragėn lääni	&&&&&&&&&&024042.&&&&0024 042
Ukmergė	Vilnan lääni	&&&&&&&&&&023450.&&&&0023 450
Visaginas	Utenan lääni	&&&&&&&&&&021751.&&&&0021 751

Katso myös: Luettelo Liettuan kaupungeista

Pääartikkeli: Liettuan kulttuuri

 

Kirjallisuus

1500-luvulla vain vähemmistö Liettuan suuriruhtinaskunnan väestöstä oli etniseltä taustaltaan liettualaisia. Prahassa ensimmäiset kirjansa painanut valkovenäläinen Frantsysk Skaryna muutti vuonna 1520 Vilnaan. Vuonna 1522 hän perusti kaupunkiin Liettuan ensimmäisen kirjapainon, jossa painettiin Liettuan ensimmäinen kirja, vanhavalkovenäjänkielinen rukouskirja nimeltään Pieni matkakirja. Ensimmäinen liettuan kielellä painettu kirja oli (Catechismusa Prasty Szadei, Katekismus, 1547). Sen laati Martynas Mažvydas Königsbergin protestanttisessa yliopistokaupungissa Martti Lutherin kirkkokansalle tarkoitetun Vähä Katekismuksen pohjalta. Mikalojus Daukšan kääntämä, katoliseen alkuteokseen pohjautuva, papeille ja opettajille kohdistettu Iso Katekismus ilmestyi puolestaan 1595.

Maallinen kirjallisuus kehittyi 1700-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen ilmestyi joukko sotakuvauksia, tunnetuimpana Balys Sruogan keskitysleirikuvaus. Justinas Marcinkevičiusta on sanottu Liettuan kansallisrunoilijaksi.

Musiikki ja kuvataiteet

Mikalojus Konstantinas Čiurlionis (1875-1911) on tunnetuimpia liettualaisia taiteilijoita. Hän oli jugendtyylin ja symbolismin edustaja ja toimi sekä säveltäjänä että kuvataiteilijana. Liettualainen musiikkiperinne on hyvin edustettuna Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa: vuonna 2008 listalle päässeen Baltian maiden yhteisen lauluperinteen lisäksi luetteloon lisättiin vuonna 2010 liettualaiset moniääniset Sutartinė-laulut.

Maailmanperintökohteet

 

 

 

Unescon Maailmanperintöluettelossa on Liettuasta neljä kohdetta:

• Kernavėn arkeologinen alue
• Kuurinkynnäs, jaettu Venäjän kanssa
• Struven ketju, jaettu Latvian, Moldovan, Norjan, Ruotsin, Suomen, Ukrainan, Valko-Venäjän, Venäjän ja Viron kanssa
• Vilnan historiallinen keskusta

Ruokakulttuuri

Liettuan kylmä ilmasto heijastuu ruokakulttuuriin, koska talvella vihannesten saati on vaikeaa ja kansa syö mielellään lämmintä ja tukevaa ruokaa. Ruokavalion perustana ovat sianliha ja savustettu liha, perunat, kaali ja punajuuret. Perinneruokiin kuuluvat kylmä punajuurikeitto šaltibarščiai ja perunasta tehdyt, raviolin tapaiset cepelinai-nyytit.

Urheilu

Liettuan suosituin laji on koripallo. Maa on voittanut lajissa kolme olympiapronssia ja kolme Euroopan-mestaruutta. Maan tunnetuimmat koripalloilijat ovat Arvydas Sabonis, Šarūnas Jasikevičius, Arvydas Macijauskas ja Žydrūnas Ilgauskas.

Liettuan jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt lajin arvokisoihin. Vuoden 1924 olympialaisten jalkapalloturnaukseen maa kuitenkin osallistui. Nuori Liettua ehti osallistua kaikkiaan kaksiin kesäkisoihin ja talvikisoihin vuosina 1924 ja 1928.

Neuvostovuosina liettualaisten olympiamitalitili aukesi vuonna 1952 Helsingissä, kun kolme Neuvostoliiton koripallomaajoukkueen liettualaista jäsentä sai omat hopeamitalinsa. Vuosien 1952 (Helsinki) ja 1988 (Soul) välisenä aikana liettualaiset urheilijat voittivat kaikkiaan 25 kultaista, 19 hopeista ja 16 pronssista olympiamitalia osana Neuvostoliiton joukkuetta.

Vuoden 1990 itsenäisyysjulistuksen jälkeen Liettua on osallistunut yhteensä kuudesti kesäolympialaisiin ja viidesti talviolympialaisiin (vuoteen 2013 mennessä). Talvikisoista maa ei ole voittanut mitaleita. Sen sijaan kesäolympialaisista on tuomisina ollut 21 mitalia, joista 6 on kultaa, 5 hopeaa ja 10 pronssia. Liettuan tasavallan aikana menestyneimmät olympiaurheilijat ovat kolme mitalia voittaneet koripalloilija Gintaras Einikis ja kiekonheittäjä Virgilijus Alekna. Kolme muutakin liettualaista koripalloilijaa on voittanut kolme olympiamitalia.^lähde?

• Walter R. Iwaskiw, toim. Lithuania: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1995. Teoksen verkkoversio

Viitteet

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liettua.

 

Wikimatkoissa on matkaopas aiheesta Liettua.

• Portrait of the Regions of Lithuania (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi, liettuaksi) (stat.gov.lt)
• Kulttuuriperintö Liettuassa (englanniksi, liettuaksi) (musupaveldas.lt)
• Liettuan matkailusivut (liettuaksi, englanniksi, saksaksi, venäjäksi, puolaksi) (travel.lt)
• Liettuan matkailuneuvonnan Helsingissä Facebook-profiili
• Donelaitis-seura – Liettuan ystävyysseura Suomessa (donelaitis.fi)
• Liettuan parlamentin viralliset sivut (liettuaksi, englanniksi, ranskaksi, saksaksi)
• Liettuan hallituksen viralliset sivut (Arkistoitu – Internet Archive) (liettuaksi, englanniksi)
• Liettuan presidentin viralliset sivut (Arkistoitu – Internet Archive) (liettuaksi, englanniksi, ranskaksi, venäjäksi)
• Liettuan valtion pääportaali (Arkistoitu – Internet Archive) (liettuaksi, englanniksi, ranskaksi)
• Liettuan ulkoministeriön sivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi, liettuaksi, venäjäksi)
• Statistics Lithuania: Statistical atlas of Lithuania 2011 (pdf, noin 25,5 MB) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi, liettuaksi)
• Liettuan hydrometeorologisen palvelun LHMT:n - eli paikallisen Ilmatieteen laitoksen - sääennustekartat lähipäiviksi Liettuaan (liettuaksi)
• FinPro Liettuan maaprofiili (finpro.fi)
• Keski- ja Itä-Euroopan metsätietopalvelu: Liettua (Arkistoitu – Internet Archive) (metla.fi)
• Liettuan talousnäkymät -raportit (Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, CEMAT-keskus)
• Globalis.fi - Liettuan maaprofiili (suomeksi)

 

Liettuan läänit ja kunnallispiirit

Alytus	Alutys Druskininkai Varēna Lazdijai
Kaunas	Birštonas Jonava Kaišiadorys Kaunas Kaunasin kaupunkikunta Kēdainiai Prienai Raseiniai
Klaipėda	Klaipėdan kaupunkikunta Klaipėdan kunnallispiiri Kretinga Neringa Palangan kaupunkikunta Skuodas Šilutė
Marijampolė	Kalvarija Marijampolėn kunta Šakiai Vilkaviškis Kazlų Rūdan kunta
Panevėžys	Biržai Kupiškis Panevėžysin kaupunkikunta Panevėžysin kunnallispiiri Pasvalys Rokiškis
Šiauliai	Akmenė Joniškis Kelmė Pakruojis Radviliškis Šiauliain kaupunkikunta Šiauliain kunnallispiiri
Tauragė	Jurbarkas Pagėgiai Šilalė Tauragė
Telšiai	Mažeikiai Plungė Rietavas Telšiai
Utena	Anykščiai Ignalina Utena Visaginasin kaupunkikunta Zarasai Molėtai
Vilna	Elektrėnai Šalčininkai Širvintos Švenčionys Trakai Ukmergė Vilnan kaupunkikunta Vilnan kunnallispiiri