Martin Landau

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

kesäkuuta">20. kesäkuuta 1928 Brooklyn, New York, Yhdysvallat – 15. heinäkuuta 2017 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä.

Martin Landau
Martin Landau Cannesin elokuvajuhlilla 1996.
Henkilötiedot
Syntynyt	20. kesäkuuta 1928 Brooklyn, New York, Yhdysvallat
Kuollut	15. heinäkuuta 2017 (89 vuotta) Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti	näyttelijä, elokuvatuottaja
Puoliso	Barbara Bain (1957–1993)
Näyttelijä
Aktiivisena	1955–2017
Merkittävät roolit	Tucker – mies ja unelma Ed Wood Vaarallinen romanssi Vaarallinen tehtävä Avaruusasema Alfa
Palkinnot
3 × parhaan miessivuosan Oscar-palkinto 3 × Golden Globe
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Juutalaiseen perheeseen syntynyt Landau aloitti 17-vuotiaana sarjakuvapiirtäjänä New York Daily News -lehdessä. Elokuvien maailma vaikutti kuitenkin nuoreen mieheen siinä määrin, että hän hakeutui The Actors Studion kursseille. Vuonna 1957 Landau teki Broadway-debyyttinsä näytelmässä Middle of the Night. Oppi-isänsä Lee Strasbergin innoittamana Landau myös opetti näyttelemistä. Hänen oppilaisiinsa kuuluivat muun muassa Jack Nicholson ja Anjelica Huston.

Vuonna 1959 Landau teki ensimmäisen suuremman valkokangasesiintymisensä Alfred Hitchcockin elokuvassa Vaarallinen romanssi. Muutama vuosi myöhemmin hän sai Rollin Handin roolin vakoilusarjassa Vaarallinen tehtävä, jossa hän esiintyi yhdessä silloisen vaimonsa Barbara Bainin kanssa. Landau sai roolistaan yhden Golden Globen ja oli ehdokas kolmeen Emmyyn. 1970-luvun puolivälissä Landaulla oli päärooli kulttisarjassa Avaruusasema Alfa.

Landau teki näyttävän paluun 1980-luvun lopussa, kun hän sai parhaan miessivuosan Oscar-ehdokkuuden elokuvasta Tucker – mies ja unelma ja vielä seuraavana vuonna elokuvasta Rikoksia ja rikkomuksia. Lopulta vuonna 1995 Landau voitti miessivuosa-Oscarin elokuvasta Ed Wood, jossa hän esitti näyttelijä Bela Lugosia.

Landaun avioliitto Barbara Bainin kanssa kesti 36 vuotta (1957–1993). Heille syntyi kaksi tytärtä nimeltä Susan ja Juliet, joista Juliet on myös näyttelijä.

Landau sai saavutuksistaan tähden Hollywood Walk of Famelle.

Oscarit

• 1995 Paras miessivuosa elokuvasta Ed Wood

Ehdokkaana:

• 1990 Paras miessivuosa elokuvasta Rikoksia ja rikkomuksia
• 1989 Paras miessivuosa elokuvasta Tucker – mies ja unelma

BAFTAt

Ehdokkaana:

• 1995 Paras miessivuosa elokuvasta Ed Wood

Emmyt

Ehdokkaana:

• 2005 Paras vieraileva näyttelijä draamasarjassa sarjasta Ilman johtolankaa
• 2004 Paras vieraileva näyttelijä draamasarjassa sarjasta Ilman johtolankaa
• 1969 Paras pääosanäyttelijä draamasarjassa sarjasta Vaarallinen tehtävä
• 1968 Paras pääosanäyttelijä draamasarjassa sarjasta Vaarallinen tehtävä
• 1967 Paras pääosanäyttelijä draamasarjassa sarjasta Vaarallinen tehtävä

Golden Globet

• 1995 Paras miessivuosa elokuvasta Ed Wood
• 1989 Paras miessivuosa elokuvasta Tucker – mies ja unelma
• 1968 Paras miespuolinen televisiotähti sarjasta Vaarallinen tehtävä

• Kuoleman kukkula (Pork Chop Hill, 1959)
• Vaarallinen romanssi (North by Northwest, 1959)
• Kleopatra (Cleopatra, 1963)
• Mies Nasaretista (The Greatest Story Ever Told, 1965)
• Meteori (Meteori, 1979)
• Tucker – mies ja unelma (Tucker: The Man and His Dream, 1988)
• Rikoksia ja rikkomuksia (Crimes and Misdemeanors, 1989)
• Taivaansilpoja (Sliver, 1993)
• Ed Wood (Ed Wood, 1994)
• Käännekohdassa (Intersection, 1994)
• Pormestari (City Hall, 1996)
• X-Files – taistelu tulevaisuudesta (The X Files, 1998)
• Rounders – ässä hihassa (Rounders, 1998)
• Edtv (1999)
• The Majestic (2001)
• Murha Hollywoodissa (Hollywood Homicide, 2003)
• Hehkuva kaupunki (City of Ember, 2008)
• 9 (2009) (ääni)

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Martin Landau.

• Martin Landau Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Martin Landau Elonetissä.
• Martin Landaun muistokirjoitus Helsingin Sanomissa