Viron Hallitus

Hallitus tunnetaan myös nimellä Viron valtioneuvosto, mutta näiden välillä ei ole oikeastaan eroa, koska presidentin instituutiolla on hyvin symbolinen luonne, eikä hänellä ole toimeenpanovaltaa.

Hallitus vastaa maan sisä- ja ulkopolitiikasta, jonka muotoilee maan parlamentti Riigikogu, jolle hallitus on täydellisesti vastuussa. Pääministeri edustaa näin ollen maan todellista poliittista johtajuutta, joka tekee päätökset koko Viron tasavallan toimeenpanevan vallan nimissä. Hallituksen virallisena lehtenä toimii valtioneuvoston kanslian julkaisema Riigi Teataja, joka julkaisee asetukset ja tiedot uusista päätöksistä ja laeista.

Hallitus vastaa:

1. valtion sisä- ja ulkopolitiikasta
2. hallituksen kanslioiden ja osastojen työskentelyn ohjauksesta sekä yhteistyöstä näiden kanssa.
3. lakien, Riigikogun päätösten ja tasavallan presidentin hyväksymän lainsäädännön toimeenpanosta.
4. lakiehdotusten luomisesta sekä ylläpitää Viron kansainvälisiä suhteita esittämällä Riigikogulle mahdollisten sopimusten hyväksymistä tai hylkäämistä.
5. tulo- ja menoarvion eli budjetin valmistelelusta ja sen esittämisestä Riigikogulle sekä sen toteuttamisesta, josta taas tulee raportoida Riigikogulle.
6. säännösten ja asetusten julkaisemisesta.
7. ulkosuhteiden hoitamisesta.
8. muiden perustuslaissa tasavallan hallitukselle velvoitettujen velvollisuuksien toteuttamisesta.

Hallituksessa voi olla korkeintaan 15 ministeriä. Presidentin on kolmen päivän kuluessa vahvistettava Riigikogun valitsema hallituksen muodostaja eli pääministeri. Tämän jälkeen presidentti nimittää muut ministerit tehtäviinsä pääministerin ehdotusten mukaisesti. Pääministerin apuna toimii valtioneuvoston kanslia.

Vuodesta 2002 alkaen valtioneuvoston ministerin salkuiksi ovat vakiintuneet seuraavat:

Andrus Ansipin II hallituksessa oli lisäksi väestöministerin (rahvastikuminister) salkku, joka ensin merkittiin salkuttomaksi. Salkuttomia ministereitä on ollut erityisesti 90-luvun alun ja puolivälin hallituksissa. Yksi erikoisuus oli salkuton euroministeri (portfellita eurominister). Viron uudelleen itsenäistymisen aikana muita ministerin salkkuja ovat olleet tie- ja liikenneministeri (eri nimikkeillä kuten transpordi- ja sideminister ja teede- ja sideminister), uudistusministeri (reformiminister), (teollisuus- ja) energiaministeri (energeetikaminister ja tööstus- ja energeetikaminister), työministeri (tööminister), kauppaministeri (kaubandusminister). Ennen yhtenäistä sosiaaliministerin salkkua vuonna 1992 oli sen tehtävät jaettu kahdelle erilliselle sosiaalihuoltoministerin (sotsiaalhooldusminister) ja terveydenhoitoministerin (tervishoiuminister) salkuille.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Uudelleen itsenäistyneen Viron hallitukset olivat lyhytikäisiä, eivätkä ne istuneet täyttä vaalikautta. Myöhemmin poliittinen tilanne on tosin vaikuttanut vakiintuvan, kun pääministeri Andrus Ansip johti maata huhtikuusta 2005 maaliskuuhun 2014. Usein hallitus on kestänyt noin kaksi vuotta.

Virossa hallitukset ovat kaatuneet verrattain pieniinkin kiistoihin. Yleensä jonkin hallituskumppanipuolueen epäluottamuslause on johtanut koko hallituksen kaatumiseen. Monesti hallituksen ovat joutuneet muodostamaan kaksi pahinta vastustajaa, jolloin hallituspohja on ollut jo heti hutera, varsinkin jos se on jouduttu tekemään vähemmistöpohjalle.

Vaikka hallitukset ennen Ansipin hallituksia vaihtuivat tiheästi, politiikan talousliberaali suuntaus pysyi yhtenäisenä. Oma virolainen ilmiönsä on myös, se ettei vasemmistolla ole ollut jalansijaa Riigikogussa hallituksista puhumattakaan. Ansipin II hallitus oli ensimmäinen, jossa oli mukana sosiaalidemokraatit, jotka eivät kuitenkaan halua profiloitua erityisesti vasemmistolaisena. Sen sijaan Viron lehdissä Keskustapuoluetta on kutsuttu vasemmistolaiseksi, koska se ei ole tukenut hallitusten talousliberaalia politiikkaa.

Monet Viron puolueista ovat itsenäistymisen jälkeen 1990-luvulla olleet liberaaleja ja keskustalaisia. Hallituksessa istuneista puolueista tärkeimmät ovat olleet Isänmaaliitto, Viron reformipuolue, Viron Keskustapuolue, Viron Kansanliitto, Maltilliset ja Res Publica. Isänmaaliitto ja Res Publica yhdistyivät ja ovat nykyisessä hallituksessa nimellä Isänmaan ja Res Publican liitto. Maltilliset tunnetaan nykyään sosiaalidemokraatteina. Myös puolueet ovat olleet hallitusten tapaan epävakaita, kun ne ovat muuttaneet nimiään, hajonneet tai yhdistyneet toisiin. Esimerkiksi 1990-luvun alun ja puolen välin valtapuolue Kokoomuspuolue katosi puoluekartalta vuonna 2000.

Virossa on 11 ministeriötä

Väliaikainen hallitus (maapäivien hallitus) 1918–1919

Pääartikkeli: Viron väliaikainen hallitus

Lyhenteiden selitykset:

TE– Viron työpuolue (Eesti Tööerakond) DB - Demokraattinen blokki (Eesti Demokraatlik Blokk) (Demokraattisen puolueen (Eesti Demokraatlik Erakond), Talonpoikaisliiton (Maarahva Liit) ja radikaalidemokraattien (Eesti Radikaaldemokraatlik Erakond) muodostama liberaalinen vaaliliitto.) ESDTP – Viron sosiaalidemokraattinen työväenpuolue (Eesti Sotsiaaldemokraatiline Tööliste Partei)