Ville Nieminen: Suomalainen jääkiekkoilija

Mitalit
Maa: Suomi
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
Maailmancup

Ville Nieminen
	; Ville Nieminen jäällä lokakuussa 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt	6. huhtikuuta 1977 (ikä 47); Tampere, Suomi
Kansalaisuus	Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi	Nemo
Pelipaikka	laitahyökkääjä
Maila	vasen
Pituus	183 cm
Paino	94 kg
Pelinumero	17
Pelaajaura
Pääsarjaura	1994–2015
Seurat	Tappara (SML); Koovee (I-div); Hershey Bears (AHL); Colorado Avalanche (NHL); Pittsburgh Penguins (NHL); Chicago Blackhawks (NHL); Calgary Flames (NHL); New York Rangers (NHL); San Jose Sharks (NHL); St. Louis Blues (NHL); Malmö Redhawks (Allsvenskan); Örebro HK (Allsvenskan); Sibir Novosibirsk (KHL); Neftehimik Nižnekamsk (KHL); Dinamo Riika (KHL) ; Örebro HK (Allsvenskan) ; Lukko (SML)
NHL-varaus	78. varaus, 1997; Colorado Avalanche
Valmennusura
Vuodet	2015–
Seurat	Lahden Pelicans (SML) ; Jukurit (SML) ; KeuPa HT (Mestis)
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

6. huhtikuuta 1977 Tampere) on suomalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija, Stanley Cup-voittaja, olympiamitalisti sekä nykyinen jääkiekkovalmentaja. Nieminen oli pelipaikaltaan laitahyökkääjä, ja hän edusti mittavalla urallaan lukuisia eri seuroja, viimeisimpinä Tampereen Tapparaa SM-liigassa kaudella 2013–2014 ja uransa viimeiseksi jäänyttä seuraa Rauman Lukkoa kauden 2014–2015. Nieminen on toiminut kaudesta 2018–2019 kauteen 2019–2020 Pelicansin päävalmentajana.

Stanley Cup
	Colorado Avalanche	2001

Ville Nieminen
Henkilötiedot
Rullakiekkoilija
Pelipaikka	hyökkääjä
Maajoukkue
Ottelut	3 2+1=3 31
SM-liiga
Seurat	Team 957, Pahalampi
Kaudet	1999–2000, 2009
Runkosarja	20 29+18=47 4,5
Pudotuspelit	11 9+16=25 19,5
Mitalit	1–1–1
Palkinnot	Vuoden rullakiekkoilija 1999
SM-lopputurnaukset
Seurat	Team 957
Runkosarja	6 7+8=15 11,5
Mitalit	0–0–1
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Niemisen ammattilaisura käynnistyi Tapparassa kaudella 1994–1995, ja hän teki lopullisen läpimurtonsa seurassa kaudella 1996–1997, jonka jälkeen NHL-seura Colorado Avalanche varasi hänet NHL:ään vuoden 1997 varaustilaisuudessa numerolla 78. Niemisen ura Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoissa käynnistyi jo seuraavalla kaudella Coloradon farmijoukkueessa, AHL-liigan Hershey Bearsissa. NHL:ssä Nieminen debytoi kaudella 1999–2000, ja jo seuraavalla kaudella hän vakiinnutti pelipaikkansa NHL:ssä ja oli kauden päätteeksi Coloradon mukana voittamassa NHL:n Stanley Cup-mestaruutta. Nieminen pelasi NHL:ssä seitsemän kauden ajan ja edusti Coloradon ohella Pittsburgh Penguinsia, Chicago Blackhawksia, Calgary Flamesia, New York Rangersia, San Jose Sharksia ja St. Louis Bluesia.

Jääkiekon SM-liigan ja NHL:n ohella Nieminen on pelannut myös Ruotsin Allsvenskanissa edustaessaan Malmö Redhawksia ja Örebro HK:ta, sekä Venäjän KHL:ssä, jossa hän on edustanut HC Sibir Novosibirskiä, Neftekhimik Nizhnekamskia ja Dinamo Riikaa.

Suomen jääkiekkomaajoukkueessa Nieminen on saavuttanut olympiahopeaa Torinon vuoden 2006 talviolympialaisista ja toisen sijan vuoden 2004 maailmancupista. Lisäksi hän on edustanut Suomea Salt Lake Cityn vuoden 2002 talviolympialaisissa.

Ura

Alkuvuodet

Suomessa Niemisen seuroja ovat olleet Koovee, Rauman Lukko ja Tappara, jonka liigajoukkueessa hän aloitti ammattilaisuransa kaudella 1994–1995. Colorado Avalanche varasi hänet NHL:ään kolmannella kierroksella (vuorolla 78) vuonna 1997. Tämän jälkeen hän pelasi kolme kautta AHL:ssä, Hershey Bearsin joukkueessa.

AHL, NHL ja Stanley Cup

Kaudella 2000–2001 Nieminen pelasi sekä Coloradossa että Hersheyn AHL-joukkueessa. Hän aloitti kautensa jälleen AHL:ssä ja nousi ajoittain Coloradon pelaavaan kokoonpanoon, mutta vastuu NHL:ssä jäi ajoittain vain muutamien otteluiden mittaiseksi ja Niemiselle avautui pelipaikka Coloradosta lähinnä silloin, kun joku joukkueen muista pelaajista oli loukkaantuneena. Nieminen esitti seurajohdolle myös vaihtopyyntöjä päästäkseen toiseen seuraan, jossa hän voisi saada vastuuta NHL-joukkueen pelaavasta kokoonpanosta. Tästä huolimatta hänet kuitenkin päätettiin pitää Coloradossa. Nieminen sai todellisen tilaisuuden, kun hänelle avautui pelipaikka Coloradon toisesta hyökkäysketjusta Peter Forsbergin rinnalta, kun Coloradon laitahyökkääjä Adam Deadmarsh loukkaantui. NHL:n runkosarjassa Nieminen pelasi 50 ottelua pistein 14+8=22, ja AHL:ssä hän saavutti 28 ottelussa pistemäärän 10+11=21. Lopulta juuri ennen NHL:n siirtorajan umpeutumista Colorado kauppasi Deadmarshin Los Angeles Kingsiin vaihdossa puolustaja Rob Blakeen, ja Niemisen paikka Forsbergin rinnalla joukkueen toisessa ketjussa varmistui. Forsbergin loukkaantuminen pudotuspeleissä ei hidastanut hyvän pelivireen löytäneen Niemisen ja muun joukkueen tahtia, ja lopulta Colorado voitti NHL:n Stanley Cup-mestaruuden toisen kerran seurahistoriansa aikana, kun se kukisti NHL:n finaalisarjassa mestaruutta puolustaneen New Jersey Devilsin otteluvoitoin 4–3. Pudotuspeleissä 23 ottelua pistein 4+6=10 pelanneesta Niemisestä tuli historian viides Stanley Cupin voittanut suomalainen jääkiekkoilija.

Stanley Cupin voitettuaan Nieminen jatkoi Coloradossa myös kaudella 2001–2002. Hän pelasi Coloradossa 53 ottelua pistein 10+14=24, ennen kuin hänet kaupattiin Pittsburgh Penguinsiin. Pittsburghissa Nieminen kiekkoili kauden loppuun 13 runkosarjan ottelussa, joissa hän teki pisteet 1+2=3. Heikon kauden pelannut Pittsburgh jäi kuitenkin pudotuspelien ulkopuolelle seurahistoriassaan ensimmäistä kertaa 12 vuoteen

Nieminen pelasi NHL:ssä useassa eri joukkueessa. Coloradon ja Pittsburghin lisäksi hänen edustamiaan seuroja olivat Chicago Blackhawks, Calgary Flames, New York Rangers, San Jose Sharks ja St. Louis Blues. Vuonna 2004, edustaessaan Calgaryä, jossa pelasi vain loppukauden 2003–2004, hän pelasi toisen kerran urallaan Stanley Cupin loppuotteluissa, mutta tuolla kertaa Tampa Bay Lightning voitti mestaruuden.

Paluu Eurooppaan

NHL-kauden 2006–2007 jälkeen Nieminen jätti Pohjois-Amerikan jääkiekon ja palasi takaisin Eurooppaan, kun hän teki vuoden 2007 kesäkuussa kaksivuotisen sopimuksen ruotsalaisen Allsvenskan-seura Malmö Redhawksin kanssa. Malmö panosti joukkueeseensa kautta 2007–2008 varten suuresti, sillä seura tavoitteli paikkaa Ruotsin korkeimmalta sarjatasolta Elitserienistä kaudelle 2008–2009 pudottuaan Allsvenskaniin keväällä 2007. Nieminen pelasi seurassa hyvän kauden pelaten runkosarjassa 34 ottelua, joissa hän teki pisteet 9+15=24. Pudotuspeleissä Nieminen pelasi kymmenen ottelua tehoin 2+4=6. Malmö ei kovasta panostuksestaan huolimatta onnistunut nousemaan Elitserieniin, ja vuoden 2008 toukokuussa seura tiedotti ostaneensa Niemisen ulos sopimuksestaan, joka olisi kattanut Niemiselle ruotsalaisseurassa vielä kauden 2008–2009.

Pian sen jälkeen, kun Malmö oli ilmoittanut Niemisen sopimuksen purkautumisesta Niemisen ilmoitettiin tehneen kaksivuotisen sopimuksen Tampereen Tapparan kanssa. Niemisen huhuttiin ennen Tapparan kanssa tehtyä sopimusta neuvottelevan useiden eri liigojen seurojen kanssa, mutta hän kertoi halunneensa itse siirtyä Tapparaan. Hänen mukaansa Tapparaan siirtymisessä edesauttoivat keskushyökkääjä Janne Ojasen päätös jatkaa peliuraansa tamperelaisseurassa, kuten myös Niemisen Viljami-pojan koulunkäynti. Kaudella 2008–2009 Nieminen teki runkosarjassa 55 ottelussa tehopisteet 21+20=41, mutta Tappara oli tilastollisesti kauden huonoimpia joukkueita eikä päässyt pudotuspeleihin sijoituttuaan runkosarjassa toiseksi viimeiselle sijalle.

Nieminen edusti Tapparaa vielä kauden 2009–2010 pelaten 55 runkosarjaottelua pistein 15+14=29 ja yhdeksän pudotuspeliottelua pistein 3+3=6, mutta Tapparan pudotuspelitaival katkesi puolivälierissä kun se hävisi KalPalle otteluvoitoilla 4–2.

KHL

Tappara ilmoitti kauden 2009–2010 jälkeen, ettei Nieminen jatka seurassa. Kaudeksi 2010–2011 Nieminen ja myös Tapparassa päättyneellä kaudella pelannut laitahyökkääjä Jonas Enlund siirtyivät kumpainenkin vuoden 2010 kesäkuussa yksivuotisilla sopimuksilla Venäjän KHL-liigan Sibir Novosibirskiin. Sibirissä Nieminen oli joukkueensa toiseksi tehokkain pisteidentekijä runkosarjassa tehtyään 53 ottelussa tehopisteet 12+23=35.

Kaudeksi 2011–2012 Nieminen siirtyi Sibiristä Neftehimik Nižnekamskiin yksivuotisella sopimuksella. Hänen kautensa seurassa kuitenkin päättyi nopeasti, sillä Neftehimik purki Niemisen sopimuksen kuuden runkosarjaottelun jälkeen vuoden 2011 lokakuussa. Nieminen ehti kuudessa Neftehimikissä pelaamassaan ottelussa merkkauttaa yhden maalin ja neljä rangaistusminuuttia.

Jätettyään Neftehimikin Nieminen onnistui löytämään uuden seuran nopeasti, kun hän solmi KHL-seura Dinamo Riian kanssa kauden 2011–2012 loppuun kestäneen sopimuksen. Niemisen sopimus myös Riian kanssa kuitenkin katkesi vajaan kahden kuukauden jälkeen, kun seura purki Niemisen sopimuksen 16 runkosarjaottelun jälkeen vuoden 2011 joulukuussa. 16 ottelussaan Nieminen merkkautti vain yhden maalisyötön ja yhteensä 14 rangaistusminuuttia.

Kahden KHL:ssä epäonnistuneen seurakokeilun jälkeen Nieminen siirtyi vuoden 2012 tammikuussa Ruotsin Allsvenskaniin Örebro HK:n joukkueeseen. Nieminen pelasi ensimmäisen ottelunsa Örebrossa kauden 2007–2008 seuraansa Malmö Redhawksia vastaan ja onnistui jo ensimmäisessä ottelussaan maalinteossa. Hän pelasi Örebrossa kauden loppuun ja teki runkosarjan 15 ottelussaan pisteet 5+4=9. Hän edusti Örebrota myös kuudessa pudotuspeliottelussa.

Viimeiset kaudet SM-liigassa

Venäjällä ja Ruotsissa vietetyn kauden 2011–2012 jälkeen Nieminen teki kaksivuotisen sopimuksen Tampereen Tapparan kanssa. Tampereelle kaudeksi 2012–2013 palannut Nieminen pelasi kauden 17-vuotiaan Aleksander Barkovin ja Henrik Haapalan rinnalla Tapparan kärkiketjussa. Kausi oli Niemiselle henkilökohtaisella tasolla suurin menestys sitten AHL:n Hershey Bearsissa vietetyn kauden 1999–2000, sillä Barkovin rinnalla Nieminen teki koko SM-liigauransa suurimman yhden kauden maali-, piste- ja syöttölukemansa viimeistellessään runkosarjassa tehopisteet 22+28=50. Hänen tehotilastonsa oli +17, ja koko runkosarjan pistepörssissä hän sijoittui kahdeksanneksi. Tappara oli Helsingin Jokerien jälkeen runkosarjan toiseksi paras joukkue ja eteni pudotuspeleissä pisteet 3+3=6 tehneen Niemisen johdattamana finaalisarjaan, jossa se kuitenkin koki tappion Porin Ässille, joka voitti mestaruuden otteluvoitoin 4–2. Hopeamitaliin päättyneen finaalisarjan jälkeen Nieminen sanoi Tapparan olevan valmis mestariksi vuoden kuluttua.

Kaudella 2013–2014 Tapparan kapteenina pelannut Nieminen teki runkosarjan 55 pelaamassaan ottelussa tehopisteet 7+15=22. Tappara oli runkosarjassa toinen. Niemiselle kauden runkosarja ja pudotuspelit eivät tuottaneet tehopisteiden osalta edellisen kauden tapaista menestystä ja pudotuspelien puolivälieräsarjassa Lahden Pelicansia vastaan tehottomuudesta kärsinyt Nieminen sai jopa seurata yhden ottelun sivusta. Tappara eteni kauden pudotuspeleissä aina finaalisarjaan asti, jossa se kohtasi runkosarjan voittajajoukkueen, Oulun Kärpät. Tappara johti finaalisarjaa jo otteluvoitoin 3–1, mutta Kärpät onnistui tasoittamaan ottelusarjan ja venyttämään mestaruuden ratkaisun seitsemänteen loppuotteluun. Suomen mestaruus ratkesi lopulta mitä tiukimmalla tavalla, kun Kärppien laitahyökkääjä Juhamatti Aaltonen laukoi Kärpät mestariksi seitsemännen ottelun jatkoajalla. Näin ollen Tapparan ja pudotuspeleissä tehopisteet 3+3=6 viimeistelleen Niemisen oli tyydyttävä hopeamitaliin jo toisena vuonna perättäin. Niemisen pudotuspelien kolme maalia olivat jokainen otteluidensa voitto-osumia.

Toukokuun 2014 alussa Tappara ilmoitti, ettei seura käytä Niemisen sopimuksen optiota tulevalle kaudelle. Nieminen kumosi tämän jälkeen huhun mahdollisesta, pelaamiseen vaikuttaneesta loukkaantumisesta sekä hänen ja Tapparan päävalmentaja Jukka Rautakorven päättyneen kauden aikana huonontuneista väleistä. Hän kertoi, että olisi itse ollut halukas jatkamaan uraansa Tapparassa. Niemisen huhuttiin siirtyvän muun muassa takaisin Ruotsiin ja Venäjälle kuten myös Helsingin IFK:hon, mutta Nieminen itse kertoi olevansa edelleen tietämätön tulevan seuransa suhteen. Tapparan ratkaisu Niemisen option hylkäämisestä herätti suuresti närkästyneisyyttä seuran kannattajien keskuudessa. Toukokuun lopulla Niemisen ilmoitettiin siirtyvän Lukkoon. 19. helmikuuta 2015 Ville Nieminen ilmoitti viihtyneensä varsin mainiosti Lukon pelijoukkueessa, mutta lopettavansa silti pelaamisensa kevääseen 2015.

Maajoukkueessa

Nieminen pelasi 24 A-maajoukkueottelua Suomen paidassa. Näihin lukeutuu kahdet olympialaiset ja yksi World Cup -turnaus, mutta ei yhtään MM-turnausta. Niemisen saldona maajoukkuepeleistä on yksi olympiahopea (Torino 2006) ja World Cup -hopea (2004).

Valmennusura

Nieminen aloitti vuonna 2015 Mestis-joukkue KeuPa HT:n päävalmentajana. Kaudesta 2016–2017 lähtien Nieminen toimii Jukurien apuvalmentajana. Keväällä 2018 Nieminen nimettiin Lahden Pelicansin uudeksi päävalmentajaksi kauden 2017–2018 lopuksi. Hän aloitti tehtävänsä kesällä kautta 2018–2019 varten. Kaudella 2018–2019 Pelicansin pelatessa HPK:ta vastaan Nieminen sai suihkukomennuksen heitettyään tavaroita jäälle. Jäälle lensivät pyyhe, pikkutakki ja juomapulloja.

Kaudella 2019–2020 Nieminen erotettiin Pelicansin päävalmentajan tehtävästä joukkueen alhaisen sijoituksen vuoksi.

Kaudeksi 2020–2021 Nieminen siirtyi HockeyAllsvenskan-joukkue MODO Hockeyn päävalmentajaksi.

Kaudet 2022-2023, reilun puolistoista kautta Nieminen toimi JYPin apuvalmentajana. Kesken kauden 2023-2024 Rautakorpi sekä Nieminen saivat potkut. Kaudeksi 2024-2025 Nieminen palaa Tapparan valmennustiimiin U20-joukkueen päävalmentajana.

Muuta

Nieminen voitti rullakiekon Suomen mestaruuden pelatessaan Team 957:n paidassa vuonna 1999 sekä Pahalammen riveissä vuonna 2014. Hänet valittiin tuolloin myös vuoden rullakiekkoilijaksi Suomessa sekä Rullakiekon SM-liigan All Stars -kentälliseen. Ville Nieminen avioitui kaikessa hiljaisuudessa Kaisa (o.s. Nurmi) Niemisen kanssa elokuussa 2008. Heillä on kolme lasta.

Niemisen anoppi Anne Nurmi oli myös 80-luvulla maajoukkuetason jääkiekkoilija. Ville Niemisen isä Esa Nieminen pelasi 29 ottelua SM-sarjassa Tapparan ja Hilparan joukkueissa vuosina 1964-1970. Villen poika Viljami puolestaan debytoi Tapparan miesten joukkueessa maaliskuussa 2022. Villen siskontytär Linnea Melotindos pelaa Naisten liigaa Ilveksen joukkueessa.

Tilastot

			Runkosarja					Pudotuspelit					Arvokisat
Kausi	Joukkue	Liiga	O	M	S	Pist.	RM	O	M	S	Pist.	RM	Turnaus	O	M	S	Pist.	RM
1993–1994	Tappara	Jr. B SM-sarja	29	13	20	33	66	5	1	2	3	0
1994–1995	Tappara	SM-liiga	16	0	0	0	0
	Tappara	Jr. A I-div	12	10	17	27	20	4	1	4	5	27
	Tappara	Jr. B SM-sarja	15	14	18	32	58	7	2	16	18	22
1995–1996	Tappara	SM-liiga	4	0	1	1	8
	Tappara	Jr. A I-div	6	9	10	19	29	14	11	13	24	34
	Koovee	I-divisioona	7	2	1	3	4
1996–1997	Tappara	SM-liiga	49	10	13	23	120	3	1	0	1	8	JMM	6	2	5	7	2
	Tappara	Jr. A I-div						2	2	7	9	2
1997–1998	Hershey Bears	AHL	74	14	22	36	85
1998–1999	Hershey Bears	AHL	66	24	19	43	115	3	0	1	1	0
1999–2000	Colorado Avalanche	NHL	1	0	0	0	0
	Hershey Bears	AHL	74	21	30	51	52
2000–2001	Colorado Avalanche	NHL	50	14	8	22	38	23	4	6	10	20
	Hershey Bears	AHL	28	10	11	21	48
2001–2002	Colorado Avalanche	NHL	53	10	14	24	30						OK	4	0	1	1	2
	Pittsburgh Penguins	NHL	13	1	2	3	8
2002–2003	Pittsburgh Penguins	NHL	75	9	12	21	93
2003–2004	Chicago Blackhawks	NHL	60	2	11	13	40
	Calgary Flames	NHL	19	3	5	8	18	24	4	4	8	55
2004–2005	Tappara	SM-liiga	26	14	13	27	32	8	2	4	6	12	WC	2	0	0	0	0
2005–2006	New York Rangers	NHL	48	5	12	17	53						OK	8	0	1	1	4
	San Jose Sharks	NHL	22	3	4	7	10	11	0	2	2	24
2006–2007	San Jose Sharks	NHL	30	1	1	2	14
	St. Louis Blues	NHL	14	0	0	0	29
2007–2008	Malmö Redhawks	Allsvenskan	34	9	15	24	124	10	2	4	6	10
2008–2009	Tappara	SM-liiga	55	21	20	41	82
2009–2010	Tappara (A)	SM-liiga	50	15	14	29	142	9	3	3	6	16
2010–2011	Sibir Novosibirsk	KHL	53	12	23	35	62	4	1	1	2	0
2011–2012	Neftehimik Nižnekamsk	KHL	6	1	0	1	4	–	–	–	–	–
	Dinamo Riika	KHL	16	0	1	1	14	–	–	–	–	–
	Örebro HK	Allsvenskan	15	4	5	9	16	–	–	–	–	–
2012–2013	Tappara	SM-liiga	57	22	28	50	132	15	3	3	6	41
2013–2014	Tappara (C)	SM-liiga	55	7	15	22	115	17	3	3	6	12
2014–2015	Lukko (A)	SM-liiga	50	4	10	14	28	13	0	3	3	2
7 kautta	Yhteensä	NHL	385	48	69	117	333	58	8	12	20	99
9 kautta	Yhteensä	SM-liiga	362	94	114	208	659	68	15	18	33	93
4 kautta	Yhteensä	AHL	243	69	82	151	314	3	0	1	1	0
2 kautta	Yhteensä	KHL	75	13	24	37	80	4	1	1	2	0

Saavutukset

Stanley Cup -mestaruus kaudella 2000–2001
Olympiahopeaa 2006
Maailmancupin hopeaa 2004
Jääkiekon SM-liiga -hopea kaudella 2012–2013 ja 2013–2014

Lähteet

Ville Nieminen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)

Viitteet

Aiheesta muualla

Ville Nieminen nhlfinns.comissa
Ville Nieminen Twitterissä

Edeltäjä:
Teuvo Teräväinen

President’s Trophyn voittaja
2015

Seuraaja:
Jesse Puljujärvi

Suomen joukkue – Jääkiekon maailmancup 2004

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2002

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2006

This article uses material from the Wikipedia Suomi article Ville Nieminen, which is released under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 license ("CC BY-SA 3.0"); additional terms may apply (view authors). Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0, ellei toisin mainita. Images, videos and audio are available under their respective licenses.
®Wikipedia is a registered trademark of the Wiki Foundation, Inc. Wiki Suomi (DUHOCTRUNGQUOC.VN) is an independent company and has no affiliation with Wiki Foundation.