Ulisse Aldrovandi

syyskuuta">11. syyskuuta 1522 Bologna – 4. toukokuuta 1605 Bologna) oli italialainen luonnontieteilijä, eräs Euroopan ensimmäisistä.

Aldrovandi, aikanaan myös Aldrovandus, syntyi bolognalaiseen aatelisperheeseen. Hän opiskeli perheensä vaatimuksesta ensin kaupallista alaa. Kutsumuksensa hän kuitenkin löysi opiskeltuaan humanistisia tieteitä ja lakia Bolognan ja Padovan yliopistoissa, ja hänestä tuli notaari. Sen jälkeen hänen mielenkiintonsa suuntautui filosofiaan ja logiikkaan, jotka hän yhdisti lääketieteen opinnoilla.

Hän suoritti loppututkinnon lääketieteessä ja filosofiassa 1553 ja ryhtyi opettamaan logiikkaa ja filosofiaa Bolognan yliopistossa 1554. Hänestä tuli filosofian professori 1559 ja 1561 hänestä tuli Bolognan ensimmäinen luonnontieteiden professori (lectura philosophiae naturalis ordinaria de fossilibus, plantis et animalibus).

Kesäkuussa 1549 häntä syytettiin harhaoppisuudesta ja hän joutui pidätetyksi esitettyään kasteenuudistaja Camillo Renaton vastaisia mielipiteitä. Syyskuussa hän julkaisi abjuraation, jossa hän hylkäsi harhaoppinsa, mutta silti hänet siirrettiin Roomaan ja hän joutui arestiin, kunnes sai synninpäästön huhtikuussa 1550. Arestinsa aikana hän tutustui moniin paikallisiin tiedemiehiin ja kiinnostui yhä syvemmin kasviopista, eläintieteestä ja geologista. Vuodesta 1551 alkaen hän organisoi joukon tutkimusmatkoja Italian vuoristoihin, maaseudulle, saarille ja rannikolle tarkoituksena tutkia ja kerätä kasveja.

Elämänsä aikana hän keräsi mitä eriskummallisimman kokoelman luonnonhistoriaa valottavista objekteista, kaikkiaan noin 7 000 näytettä, joista hän kirjoitti 1595. Hänen herbaarionsa käsitti noin 4 760 kuivattua näytettä 4 117 taulussa ja 16 osassa. Sitä säilytettiin Bolognan yliopistossa. Hän myös palkkasi joukon taiteilijoita kuvittamaan tauluja (Jacopo Ligozzi, Giovanni Neri ja Cornelio Schwindt).

Aldrovandin vaatimuksesta ja hänen johdollaan Bolognaan perustettiin yleinen kasvipuutarha 1568. Riitaannuttuaan farmaseuttien ja lääkärien kanssa yleisen lääketieteen olemuksesta hän vetäytyi viideksi vuodeksi syrjään kaikista julkisista toimista. 1577 hän pyysi apua paavi Gregorius XIII:lta. Tämä kirjoitti Bolognan mahtimiehille, että Aldrovandille oli palautettava hänen julkinen asemansa, ja vaati hänelle taloudellista tukea, jotta hän voisi julkaista kirjansa.

Hän lahjoitti valtavan kasvi- ja eläinkokoelmansa Bolognan senaatille. Vuodesta 1742 kokoelmaa oli säilytetty Palazzo Publicossa, sitten Palazzo Poggissa, mutta 1800-luvulla kokoelma hajotettiin useisiin kirjastoihin ja instituutteihin. Vuonna 1907 edustava osa kokoelmasta sijoitettiin takaisin Palazzio Poggiin, Bolognaan, missä hänen kuolemansa 400-vuotispäivää vietettiin erityisessä juhlanäyttelyssä vuonna 2005.

Sadoista kirjoista ja esseistä, jotka hän kirjoitti, julkaistiin vain kourallinen hänen elinaikanaan:

• Ornithologiae, hoc est de avibus historia libri XII (1599)
• Ornithologiae tomus alter (1600)
• De animalibus insectis libri septem, cum singulorum iconibus ad vivum expressis (1602)
• Ornithologiae tomus tertius, ac postremus (1603)
• Historia serpentum et draconum (1640).

• Suuri eläinkirja. – WSOY. Milano 1961.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ulisse Aldrovandi Wiki Commonsissa