Sammakot: Sammakkoeläinten lahko

Sammakot
Korallisormisammakko (Litoria caerulea)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Sammakkoeläimet Amphibia
Lahko:	Sammakot Anura Merrem, 1820
Alaryhmät
Katso teksti
Katso myös
Sammakot Wikispeciesissä   Sammakot Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Sammakkojen tuntomerkkeihin kuuluu aina lyhyt ruumis sekä täysikasvuisilta yksilöiltä puuttuva häntä. Raajat, varsinkin takaraajat, ovat hyvin kehittyneet. Yleensä sammakot liikkuvatkin loikkimalla. Sammakkojen kallo taas on harvinaisuus selkärankaisten keskuudessa, sillä se koostuu hyvin harvoista osista. Sammakkojen selkärangassa on enintään yhdeksän nikamaa.

Sammakkojen lahko Anura on sammakkoeläinten kolmesta nykyään elävästä lahkosta lajimäärältään ylivoimaisesti suurin. Tästä lahkosta on joskus käytetty myös nimitystä ”sammakot ja konnat”, mikä on kuitenkin tarpeetonta, sillä biologisen määritelmän mukaan konnatkin ovat sammakoita. Sammakot eroavat selvästi sammakkoeläinten kahdesta muusta lahkosta, matosammakoista ja pyrstösammakoista.

Täysin kehittyneillä sammakoilla on tyypillisesti lyhyt ja leveä pää, jossa laajahko suu ja suuret ja ulkonevat silmät. Varsinainen vartalo on lyhyt mutta raajat pitkät, yhteinen ominaisuus on myös pyrstön eli hännän puuttuminen. Iho on löyhä ja sisältää nesteonteloita. Arkikielessä joskus tehtävä ero sammakoiden ja konnien (esimerkiksi rupikonna) välillä perustuu edellisten kosteaan ja jälkimmäisten kuivaan ihoon, mutta tällä ei varsinaisesti ole luokittelullisia perusteita, sillä vaikka eräs sammakoihin kuuluvista heimoista onkin nimeltään konnat (Bufonidae), nimitetään konniksi myös monia muihin heimoihin lukeutuvia lajeja. Sammakoiden lahkon merkittävin heimo on myös nimeltään sammakot eli aitosammakot (Ranidae), jossa on yli 600 lajia.

Sammakkojen lahkosta tunnetaan runsaaseen kolmeenkymmeneen heimoon jakautuneena jo yli 6 000 lajia, joista lähes kaikki ovat trooppisten sademetsien eläimistöä. Sammakot ovat kuitenkin levittäytyneet lähes kaikkialle maailmaan Etelämannerta lukuun ottamatta. Lajirunsaudessa onkin paljon vaihtelua: pieni kuubansammakko on alle 2 cm pitkä, kun taas goljatsammakko on 25-senttinen ja suurimmillaan yli viisikiloinen. Kaikki munivat veteen, ja siinä kun munien lukumäärä jää kuubansammakolla yhteen, nousee se agakonnalla kymmeniin tuhansiin. Tropiikin ulkopuolella sammakkolajeja on vähemmän, Euroopassa runsaat 20 lajia. Suomessa esiintyy vakinaisesti kolme lajia: sammakko, viitasammakko ja rupikonna. Satunnaisina on tavattu mölysammakko, syötäväsammakko, lessonansammakko ja viherkonna.

Sammakoiden luokittelu:

• Lahko: Sammakot (Anura)
  • Kladi: Amfiseeliset (Amphicoela)
    • Heimo: Häntäsammakot (Ascaphidae)
    • Heimo: Kantasammakot (Leiopelmatidae)
  • Kladi: Lalagobatrachia = Bombinanura = Discoglossanura
    • Kladi: Costata = Bombinatoroidea = Alytoidea = Discoglossoidea
      • Heimo: Levykielisammakot (Alytidae)
      • Heimo: Kellosammakot (Bombinatoridae)
    • Kladi: Pipanura
      • Kladi: Acosmanura
        • Kladi: Anomoseeliset (Anomocoela = Pelobatoidea)
          • Heimo: Aasiankonnat (Megophryidae)
          • Heimo: Konnasammakot (Pelobatidae)
          • Heimo: Sukeltajasammakot (Pelodytidae)
          • Heimo: Scaphiopodidae
        • Kladi: Neobatrachia – ”uussammakot”, sisältää 95 prosenttia sammakkolajeista
      • Kladi: Xenoanura = Pipoidea
        • Heimo: Kielettömät sammakot (Pipidae)
        • Heimo: Nenäkonnat (Rhinophrynidae)

• Herpetomania.fi: Matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunta, Euroopan sammakkoeläinten ja matelijoiden suomalaiset nimet (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)
• Suomessa esiintyvien sammakoiden ääninäytteitä
• Animal Diversity Web (englanniksi)
• ITIS: Anura (englanniksi)