Sahara: Aavikko Pohjois-Afrikassa

صحراء‎, ṣaḥrāʾ) on Pohjois-Afrikassa sijaitseva maailman suurin, kuuma ja hyvin kuiva aavikko. Saharan pinta-ala on noin 9 000 000 neliökilometriä. Sahara on lähes Euroopan kokoinen. Nimi Sahara on arabiankielinen käännös tuaregin sanasta Tenere, ”aavikko” tai ”aavikot”. Hiekka-aavikko eli erg on Saharasta vain melko pieni osa, suurin osa on sora/kivikko- ja kallioaavikkoa.

Saharassa elää noin 2,5 miljoonaa ihmistä, pääasiassa Mauritaniassa, Marokossa ja Algeriassa. Ihmiset asuvat yleensä keitailla ja vuoristojen kosteilla alueilla. Tamanrasset on esimerkki vuoristossa olevasta asutuskeskuksesta, ja Saharan suurin kaupunki Nouakchott on Atlantin rannikolla.

Saharasta etelään on aavikoitumiselle altis Sahel. Vastoin yleistä luuloa Sahara ei laajene nopeasti etelään, mutta sen koko vaihtelee huomattavasti sademäärien mukaan.

 

Pohjois-Afrikassa sijaitseva maailman suurin kuivuusaavikko Sahara on noin 5 150 kilometriä leveä ja 1 277–2 250 kilometriä pitkä. Saharan koko riippuu aavikon määrittelystä ja vuotuisesta kuivuusvaihtelustakin. Useimmin käytetyn laajemman määritelmän mukaan Sahara sijaitsee Kravun kääntöpiirin molemmin puolin, ja se ulottuu 15–33 leveysasteen välille. Suur-Saharan koko on jopa 9,1 miljoonaa neliökilometriä, mutta WWF:n käyttämän suppeamman määritelmän mukainen varsinainen Sahara on 4 619 260 neliökilometriä ja ulottuu pohjoisten leveysasteiden 18–30 välille.

Saharan aavikko ulottuu lännessä Atlanttiin ja idässä Punaiseenmereen. Autiomaan pohjoisraja kulkee Atlasvuoriston etelänpuoleisilla rinteillä, mutta idempänä, etenkin Libyassa se ulottuu paikoin Välimeren rantaan saakka. Etelässä Sahara ulottuu Nigerjoen laaksoon ja Sudaniin Sahelin vyöhykkeen rajoille.

Sahara ulottuu Marokon, Algerian, Tunisian, Libyan, Egyptin, Mauritanian, Malin, Nigerin, Tšadin ja Sudanin alueille. Näistä viisi ensimmäistä rajoittuvat pohjoisessa Välimereen. Viisi jälkimmäistä taas sijaitsevat pääosin Sahelin savannialueella, mutta ulottuvat pohjoisessa pitkälle Saharaan. Atlantin rannalla on lisäksi kiistanalainen, Marokon miehittämä Länsi-Sahara, joka on lähes kokonaisuudessaan autiomaata.

Pääartikkeli: Saharan maisematyypit

 

Noin neljännes Saharan pinta-alasta on hiekka-aavikkoa, jossa on jopa yli 300 metriä korkeita hiekkakinoksia, dyynejä. Tätä aavikkotyyppiä kutsutaan arabian kielessä nimellä erg. Hiekka sijaitsee yleensä painumissa. Suurin osa Saharasta on kivikko- ja sora-aavikkoa, jota kutsutaan eri paikoissa nimillä reg tai serir, jotka ovat hyvin kuivia alueita ja lähes elottomia. Saharan pohjoisosien kivisiä ja soraisia ylätasankoja sanotaan hamadaksi, joka on vähähiekkaista pääosin alle 500 metrin korkeudessa olevaa eroosion kuluttamaa kalkki- ja hiekkakivitasankoa. Noin neljännes Saharasta on vuoristoa. Saharan vuoristoihin kuuluvat muun muassa Ahaggar- ja Tibestivuoristo. Tibestivuorilla Tšadin pohjoisosissa on Saharan korkein vuori 3 415 metrin korkuinen Emi Koussi. Ahaggarvuoriin liittyy Tassili n’Ajjerin ylätasanko. Varsinkin itäisessä Pohjois-Saharassa on painumia, joissa on keitaita ja suolaliejukoita. Saharassa on veden uurtamia kanjoneita, kuivia jokiuomia, vadeja.

Kasvillisuus

 

Pääartikkeli: Saharan kasvillisuus

Saharan kasvisto on niukkaa, ja koko aavikon alueella elää vain noin 500 kasvilajia, mikä on huomattavan vähän alueen laajuuteen verrattuna. Pääosa kasveista on kuivakkokasveja tai lyhytikäisiä kasveja. Kosteammalla alueilla on puolestaan suolakkokasveja. Kasvillisuus on keskittynyt vadeihin ja keitaille, joissa kasvaa akaasioita, tamariskejä ja sodomanmadareja.

Eläimistö

Pääartikkeli: Saharan eläimistö

Saharan eläimistö on yllättävän runsasta, jopa keskisen Saharan erittäin kuivissa olosuhteissa. Saharan alueella elää 70 nisäkäs-, 90 lintu- ja noin 100 matelijalajia. Niveljalkaisia on myös runsaasti. Saharan eläimet piiloutuvat päivän kuumuutta kaivautumalla hiekkaan tai menemällä piiloon suojaiseen koloon. Monet eläimet ottavat veden suoraan ravinnosta, ja monien tarvitsee juoda vain harvoin.

 

Pääartikkeli: Saharan ilmasto

Jotkut Saharan alueet ovat erittäin kuivia. Esimerkiksi laakiomainen Tanezrouft on yksi maailman kuivimpia ja elämälle epäystävällisimpiä alueita. Yleisestikin Saharan ilmasto on aavikoksikin kuiva ja kesäisin erittäin kuuma. Tämä johtuu subtrooppisesta korkeapaineesta ja päiväntasaajan läheisyydestä. Suuressa osassa Saharaa lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on yli +35 °C. Koska vuorokautiset lämpötilavaihtelut ovat yleensä pilvettömyyden takia suuria, lämpötila nousee kesällä usein varjossakin yli +50 °C. Korkein mitattu lämpötila on noin 57 °C. Hiekan pinnasta on mitattu joskus melkein +78 °C. Talvella varsinkin Pohjois-Saharassa on viileää tai jopa kylmää. Lämpötila on usein alle +15 °C ja painuu vuoristossa ja pohjoisessa yöllä jopa pakkasen puolelle. Etelä-Saharassa on talvellakin noin 20 °C.

Sademäärä on laajalti alle 100 millimetriä vuodessa. Monin paikoin Saharassa on yksi sadekuuro vuodessa ja joillain alueilla on jopa vuosia kestäviä sateettomia kausia. Sateetonta on varsinkin Keski-Saharassa ja siellä alueen itäosassa. Sade saattaa tulla äkillisinä ukkossateina. Saharan vuoristoissa sataa alavia alueita useammin. Hiekkamyrskyt ovat yleisiä ja liittyvät usein idästä tai koillisesta puhaltaviin talvisiin kuiviin tuuliin.^lähde? Hiekkamyrskyjen mukana Saharan hiekkaa kulkeutuu joskus kauaskin. Pasaatituulten mukana hiekkaa on päätynyt jopa Brasiliaan asti.

Ilmastohistoria

Viimeisten miljoonien vuosien kuluessa Sahara on ollut välillä aavikkoa, välillä ruohosavannia. Sahara alkoi aavikoitua viimeistään noin viisi miljoonaa vuotta sitten, luultavasti jo aiemmin, vuonna 2014 julkaistun ilmastomalliin perustuvan tutkimuksen mukaan mahdollisesti seitsemän miljoonaa vuotta sitten. Viime jääkauden huippukohtana Sahara oli nykyistä laajempi. Jääkauden päätyttyä Saharaan muodostui laaja savannialue, jossa eli ensin metsästäjiä, sitten paimentolaisia ja viljelijöitä. Saharassa eli monia savannin eläimiä, ja siellä kasvoi sekä savannille että Välimeren maille tyypillistä nahkealehtistä kasvillisuutta. Sahara kuivui huomattavasti noin vuoden 3000 eaa. jälkeen.

Aavikoitumisuhka

 

Saharan eteläpuolinen kuiva savanni- ja pensaikkovyöhyke Sahel saattaa olla aavikoitumisvaarassa. Aavikoitumisen väitetään johtuneen osin liikalaiduntamisesta ja puuston kaadosta. Laiduneläimet ovat syöneet irtomaata sitovan kasvillisuuden pois, jolloin maa on paljastunut ja lähtenyt tuulen mukaan. Savannihan kuivuu sateettomalla kaudella. Saharan pinta-ala vaihtelee melko paljon sademäärien mukaan. Kymmenen vuoden aikana vaihtelu voi olla jopa miljoona neliökilometriä ja Saharan eteläraja voi siirtyä jopa 130 kilometriä.

Saharan on väitetty laajentuneen huomattavasti viime vuosisatoina. Saharan eteläraja oli vuonna 1650 eräiden tietojen mukaan Aïrvuorten ja Tšadjärven keskivaiheilla ja pohjoisraja Atlasvuorten eteläkärjen tasalla. 1900-luvun lopulla Sahara ulottui pohjoisessa miltei Välimeren rannoille ja etelässä Tšadjärven seuduille.

Satelliittitutkimusten mukaan usein esitetty väite siitä, että Sahara laajenee viisi tai jopa 45 kilometriä vuodessa Sahelin alueelle ei pidä paikkaansa. Satelliittikuvat osoittavat päinvastoin Sahelin viheriöityneen huomattavasti 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Paikalliset viljelijät ovat oma-aloitteisesti istuttaneet perinteisillä menetelmillä miljoonia puita, joiden luomat mikroilmastot sitovat vettä, parantavat satoja ja tuottavat hedelmiä, rehua karjalle ja polttopuuta. Väestönkasvusta huolimatta alueella ei ole koettu nälänhätää. Sahelin vihertämisen on arveltu myös vaikuttavan sademäärien kasvuun ja synnyttävän positiivisen palautekytkennän.

Pääartikkeli: Saharan asutus

Ehkä vuoden 1000 eaa. tienoilla Saharaan ilmestyi valloitussotiin liittyvä imperialismi sotavaunuineen. Sahara oli laajalti nykyisenlainen aavikko roomalaisaikana, jolloin sinne tuotiin Aasiasta kameli. Arabit levittäytyivät Saharaan 600- ja 700-luvuilla. Keskiajan Ghanan kuningaskunnan nousu vilkastutti jo aiemmin esiintyneen Saharan halki käydyn kaupan.

 

Saharan poikki pohjoisesta etelään ja takaisin kulkeneet kauppareitit olivat keskiajan tärkeimpiä kauppateitä. Kamelikaravaaneilla pystyttiin kulkemaan ankarissa ja vaarallisissa oloissa keitaalta keitaalle suuria lasteja kantaen. Karavaanien rahoituksesta ja liiketaloudellisesta puolesta vastasivat pohjoisen kauppiaat, ja kuljetuksen ja suojelun järjestivät arabi- ja berberipaimentolaiset. Tärkeimmät kauppatavarat olivat kulta, jota vietiin etelästä pohjoiseen, ja suola, jota vietiin pohjoisesta etelään. Paljon kuljetettiin myös esimerkiksi tekstiilejä, silkkiä, villaa, hevosia ja metallitavaroita kuten aseita.

Saharassa asuu keitailla pääosin berbereitä, arabeja, negridejä ja nilootteja. Tunnetuin berbereihin kuuluva kansa on Keski-Saharan tuaregit. Saharan pääuskonto on islam. Perinteisiä elinkeinoja ovat olleet paimentolaisuus, keidasviljely, kauppa ja käsityö. Enemmistönä olevien paimentolaisten elämä on ollut luonnonvarojen vähyyden takia niukkaa. Kaivannaisten, kuten öljyn, kaivaminen on muuttanut monin paikoin elinkeinorakennetta ja kulttuuria. Moottoriajoneuvot ja lentokoneet ovat enenevissä määrin syrjäyttämässä perinteistä matkustamista kamelin ja aasin selässä. Saharan halki kulkee pohjoisesta etelään viisi suurta tietä.

Koska Saharan kasvillisuus on vaihdellut, muutamat tutkijat uskovat Saharan säädelleen pumpun tavoin kasvien, ihmisten ja eläinten muuttoliikettä Afrikan ja Aasian välillä. Kun Sahara oli savannia, saattoivat alkuihmiset ja eläimet kulkea sen läpi. Kun Sahara oli aavikkoa, se oli este ihmisen liikkumiselle aikana, jolloin kamelia ei tunnettu.

• Elo, Ulla (toim.): Pohjois-Afrikka ja Arabian niemimaa, Maailma nyt. Weilin+Göös, 1993. ISBN 951-35-4921-6
• Haggett, Peter: Pohjois-Afrikka, Maailma tänään, Tieteen kuvalehden hakuteos. Kööpenhamina: Bonniers, 1998, nide 16. ISBN 87-427-0820-6
• Rikkinen, Kalevi: Maapallon aluemaantiede. Keuruu: Otava, 1983. ISBN 951-1-07255-2
• Encyclopedia Britannica, artikkelit ”Sahara” ja ”Africa”. Macropaedia, 1974. ISBN 0-85229-290-2
• Encyclopedia Britannica, artikkeli ”Africa”. Macropaedia, 1985. ISBN 0-85229-423-9
• Encyclopedia Britannica, artikkeli ”Sahara”, s. 302. Micropaedia, 1993. ISBN 0-85229-571-5
• Eesti Ensüklopeedia, artikkeli ”Sahara”, s. 302. Tallinna: EE8, 1995. ISBN 5-89900-035-x
• Grand Larousse En 5 Volumes, artikkeli ”Sahara”, s. 2 721–2 722. 1990. ISBN 2-03-101335-1
• Swift, Jeremy: Sahara. Maailman villi luonto/Time-Life-kirjat. Suomentanut Ilona Sevelius. WSOY, 1982. ISBN 951-0-10936-3.
• Moore, D.M. (edit.): The Guinness guide to Plants of the World. Oxford: Andromeda, 1991. ISBN 0-85112-518-2

Viitteet

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sahara.

• WWF: Sahara desert (PA1327)
• Google Satellite image of the Sahara (Northern Africa)
• Sahara pictures from Algerian UN Permanent Mission website