S-Ryhmä: Suomen ainoa osuuskaupparyhmä

Lisäksi S-ryhmään kuuluu seitsemän paikallista osuuskauppaa. Osuuskauppojen jäsenet eli asiakasomistajat omistavat osuuskaupat. S-ryhmän toiminta-ajatuksena on tuottaa palveluja ja etuja asiakasomistajilleen. SOK ja sen tytäryhtiöt muodostavat konsernin nimeltään SOK-yhtymä.

S-ryhmä
Yritysmuoto	osuuskunta
Perustettu	1904
Toimitusjohtaja	Hannu Krook (SOK:n pääjohtaja)
Avainhenkilöt	Alueosuuskauppojen toimitusjohtajat
Kotipaikka	Helsinki, Suomi
Liikevaihto	11,71 mrd. € (2019)
Liikevoitto	409 milj. € (2019)
Henkilöstö	40 081 (2019)
Tytäryhtiöt	Inex Partners Oy, Meira Nova Oy, North European Oil Trade Oy, S-Pankki Oy, S-Voima Oy
Kotisivu	s-kanava.fi
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

S-ryhmän vähittäismyynti Suomessa vuonna 2019 oli arvoltaan 11,7 miljardia euroa ja asiakasomistajien lukumäärä noin 2,4 miljoonaa. S-ryhmän osuus Suomen päivittäistavarakaupasta oli samana vuonna 46,2 prosenttia, kun sen suurimman kilpailijan K-ryhmän osuus oli 36,5 prosenttia. Vuonna 2019 S-ryhmä oli maailman 88. suurin vähittäiskauppaketju. Vuonna 2017 SOK oli liikevaihdolla mitattuna Suomen kahdeksanneksi suurin yritys.

S-ryhmä omistaa oman sähköyhtiön, jonka tarkoituksena on sijoittaa sähköntuotantoon ja sitä kautta saada halvempaa sähköä toimipaikkojen käyttöön: S-Voima oli mukana muun muassa tuulivoimaa tuottavassa TuuliWatti Oy:ssä. Vuonna 2019 S-ryhmä tuotti itse 60 prosenttia toimipaikkojensa käyttämästä energiasta, ja vuoteen 2025 mennessä S-ryhmän tavoitteena on nostaa tuotanto 80 prosenttiin.

Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta on Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaa tukeva järjestö.

 

 

SOK perustettiin Tampereella vuonna 1904 hoitamaan osuuskauppojen yhteisostoja, neuvontaa ja ohjausta. Sen ensimmäiseksi johtajaksi valittiin W. A. Lavonius. Sivukonttorien, oman tuontitoiminnan ja teollisen tuotannon myötä SOK:n toiminta laajeni nopeasti välitysliikkeestä täysimittaiseksi tukkukaupaksi. Osuuskauppa-aatetta on levittänyt vuodesta 1905 lähtien Yhteishyvä-lehti.

Suomen osuuskauppatoiminta oli jakautuneena kahteen ryhmään lähes kahdeksan vuosikymmenen ajan, kun jäsenkunnaltaan lähinnä kaupunkien työväestöstä koostuneet osuuskaupat erosivat YOL:stä (Yleinen Osuuskauppojen Liitto) julistautuen edistysmieliseksi osuustoiminnaksi perustamalla Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) 1916 ja seuraavana vuonna keskuskaupakseen Suomen Osuustukkukaupan (OTK). Tästä erotuksena YOL:ssä ja SOK:ssa pysyneitä osuuskauppoja alettiin kutsua pellervolaisiksi Pellervo-Seuran mukaan. Ensimmäinen Sokos-tavaratalo avattiin Helsingissä 1952.

SOK-järjestön kriisi 1980-luvulla

1970-luvulla SOK ja sen omistavat osuuskaupat ajautuivat taloudellisiin vaikeuksiin. Erityisen tappiollisia olivat suuret osuuskaupat, kuten Helsingin Osuuskauppa, Turun Osuuskauppa ja Kauppakunta Tuotanto Tampereelta. Vaikeuksissa olevia osuuskauppoja oli kuitenkin ympäri Suomen. SOK-tukkukauppa oli kilpailijoihin verrattuna kilpailukyvytön. Syynä oli raskas yliorganisaatio, mikä johti osuuskauppojen ehtojen heikkenemiseen. SOK jakoi vuosialennuksistaan yli puolet etelän tappiollisille osuuskaupoille, jotta ne välttyisivät konkurssilta, mutta samalla tämä heikensi kannattavien osuuskauppojen toimintaedellytyksiä.

Etelä-Pohjanmaan osuuskauppojen liikkeenjohtajayhdistyksessä tilanne tiedostettiin ja ryhdyttiin toimenpiteisiin sen parantamiseksi. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Lapuan Osuuskaupan toimitusjohtaja Aartsi Lunden, joka ryhtyi ajamaan osuuskauppojen asiaa. Erityisen aktiivisia olivat Lappajärven Osuuskaupan toimitusjohtaja Raimo Mäntylä ja hallituksen puheenjohtaja Martti Kujala. Ensiksi liikkeenjohtajayhdistyksen jäsenet pyrkivät vaikuttamaan SOK:hon Vaasan konttoripiirin johtajan Kalevi Liukkosen kautta, mutta ilman tuloksia. Seuraavaksi SOK:n hallintoneuvoston edustajaa Eero Hakalaa pyydettiin ajamaan tervehdyttämistä, mutta hän ei nähnyt asian vakavuutta ja kieltäytyi. Liikkeenjohtajayhdistys koki ainoaksi mahdollisuudeksi pelastaa SOK ottamalla asia esiin SOK-osuuskauppojen edustajakokouksessa, joka pidettiin vuosittain Helsingissä.

Etelä-Pohjanmaan osuuskauppojen liikkeenjohtajayhdistys laati asiasta puheenvuoron Martti Kujalan esitettäväksi. Sen jälkeen kannatuspuheenvuorojen pito oli Alahärmän ja Lapuan Osuuskauppojen kokousedustajilla. Viime hetkellä Raimo Mäntylä ja Martti Kujala lisäsivät puheenvuoroon ponnen, että SOK:n tilinpäätös hyväksyttäisiin vain ehdollisesti:

»

1. Kokous yhtyy tilintarkastajien lausuntoon. Tervehdyttämistä on jatkettava ja nopeutettava.
2. SOK on saatava kilpailukykyiseksi vuoteen 1984 mennessä siten, että sen vaikutukset tuntuvat jo vuonna 1983.
3. Hallintoneuvoston tulee harkita ja toteuttaa kaikkia tarpeellisia toimenpiteitä, ikäviäkin, jotta SOK:n kilpailukyky palaisi ja siitä tulisi jälleen tuki kaikille järjestön osuuskaupoille.»

Tällaisena ponsi esitettiin kansallisteatterissa pidetyssä edustajakokouksessa 3. kesäkuuta 1982. Kokous hyväksyi ponnen ylivoimaisella äänimäärällä. Vain kahdeksan osuuskauppaa vastusti. Tulos osoitti, että osuuskaupoissa oli sisäistetty nopean muutoksen tarve, mutta tarvittiin eteläpohjalaisten osuuskauppojen aloite asian käynnistämiseksi.

Jo parin kuukauden jälkeen pääjohtaja Viljo Luukan tilalle valittiin Juhani Pesonen. SOK:n johto myönsi, että järjestön tilanne oli surkea ja vaatii perusteellisen uudelleenjärjestelyn. Samalla osuuskaupoille ilmoitettiin, että maahan jää nelisenkymmentä niin sanottua alueosuuskauppaa, joihin kaikkien tulee liittyä. Suurimman ahdingon aikana 1980-luvun alussa SOK-osuuskauppojen markkinaosuus oli alle 16 %. Vuonna 2002 SOK:n eroava pääjohtaja Jere Lahti kertoi järjestön Ässä-lehdessä SOK:n olleen konkurssikypsä vuonna 1982.

Saneeraus SOK:ssa ja osuuskaupoissa toteutettiin rankalla kädellä. Monet osuuskaupat joutuivat liittymään alueosuuskauppoihin pakon alla. Vuonna 1982 olleista 183 osuuskaupasta vain puolet oli jäljellä kaksi vuotta myöhemmin. Alueosuuskauppojen ulkopuolelle jääneitä itsenäisiä osuuskauppoja painostettiin järjestön sääntöjen vastaisesti rahoituksen, kauppaehtojen ja markkinointituen kautta. Tämän sai kokea myös muutoksen alkuvoima Lappajärven Osuuskauppa, joka jäi viimeiseksi itsenäiseksi suomenkieliseksi paikallisosuuskaupaksi vuoteen 2017 asti. SOK:n talous saatiin kuitenkin kuntoon ja S-ryhmän nykyinen markkinaosuus (vuonna 2017) on noin 45,9 %.

S-ryhmän muodostus ja vahvistuminen

 

SOK oli 1970-luvulle saakka Suomen suurin teollisuuden harjoittaja, joka parhaimmillaan työllisti lähes 5 500 ihmistä. Rakennemuutoksen seurauksena SOK luopui kaikesta teollisuustoiminnastaan, kuten Vaajakosken tehtaista Jyväskylän maalaiskunnassa ja vaatetustehtaista Helsingissä, Tampereella ja Kokkolassa. Syntyi nykyinen, pääosin alueellisiin osuuskauppoihin perustuva verkosto, josta SOK-yhtymän kanssa muodostui S-ryhmä 1984.

SOKL ja SOK sekä KK:n viimeiset jäsenet (Eka-yhtymä ja Elanto) perustivat Co-op Suomen Kuluttajaosuustoiminnan Liiton (KOL) 1992. Samassa yhteydessä SOK erosi Pellervo-Seurasta ja osuuskauppatoiminnassa käytetty nimitys pellervolainen siirtyi historiaan. KOL:n tehtävät siirtyivät 2001 toimintansa aloittaneelle Osuustoiminnan neuvottelukunnalle ja liitto lopetti toimintansa 2003. SOK liittyi uudelleen Pellervo-Seuraan 2016.

S-ryhmän asema on vahvistunut 2000-luvulla ja sillä on nykyään johtava markkinaosuus Suomen päivittäistavarakaupassa. Myös polttoainekaupassa sekä hotelli- ja ravintola-alalla sillä on nykyään merkittävä asema. S-ryhmä on kerännyt arvostelua kaavoitusasioissa ja elintarvikkeiden hinnanmuodostukseen liittyen. Esimerkiksi tammikuussa 2010 Suomen Elintarviketyöläisten Liiton puheenjohtaja Veli-Matti Kuntonen arvosteli sitä voimakkaasti.

S-ryhmän alue- ja paikallisosuuskauppojen, jäsenten ja toimipaikkojen lukumäärä on kehittynyt seuraavan taulukon mukaisesti.

 

S-ryhmän ylintä päätösvaltaa käyttää SOK:n osuuskunnan kokous, jossa edustettuina ovat kaikki osuuskaupat.

SOK:n päätöksistä vastaavat hallintoneuvosto ja hallitus. Hallintoneuvoston tehtävänä on vastata S-ryhmän toimintaa koskevista yhteistoimintaperiaatteista ja pitkän tähtäyksen suunnitelmista. Hallitus edustaa osuuskuntaa ja huolehtii muun muassa sen hallinnosta. Hallituksen puheenjohtajana toimii osuuskunnan pääjohtaja Hannu Krook (vuodesta 2021). Hallintoneuvoston puheenjohtajana on Timo Santavuo.

Yleinen Osuuskauppojen Liitto (YOL) perustettiin 1904 ja Suomen Osuuskauppojen Keskusliitto (SOKL) tuli uudeksi nimeksi 1984. Se keskittyi S-ryhmän toiminta-ajatuksen, arvojen ja vision kehittämiseen ja tarkasteluun sekä analysoi, nosti esille ja esitti osuustoiminnallisten periaatteiden ja arvojen toteuttamiseen liittyviä linjauksia ja näkemyksiä S-ryhmän eri päättäville elimille ja valvoi niiden käytännön toteuttamista. Liiketoiminnan johtamiseen ja päätöksentekoon liitto ei osallistunut. SOKL purettiin 2012.

SOK:n pääjohtajia

Lähde:

• W. A. Lavonius 1904-1906
• Jalmari Sahlbom 1906-1921
• Hugo Vasarla 1921-1939
• Väinö Niiniluoto 1939-1949
• Paavo A. Viding 1949-

...

• Viljo Luukka 1975-1983
• Juhani Pesonen 1983-1988
• Jere Lahti 1988–2002
• Kari Neilimo 2002–2007
• Arto Hiltunen 2007–2009
• Kuisma Niemelä 2010-2013
• Taavi Heikkilä 2014–2020
• Hannu Krook 2021–

 

Toimialat ovat päivittäistavarakauppa, käyttötavarakauppa, polttonestekauppa, matkailu- ja ravitsemiskauppa (Sokotel Oy), autokauppa sekä maatalouskauppa. Lisäksi S-ryhmään kuuluvat hankinnan ja logistiikan organisaatiot Inex Partners Oy, Meira Nova Oy ja North European Oil Trade Oy. S-ryhmän omistukseen vuonna 2005 siirtynyt Suomen Spar on lopettanut toimintansa. Asiakkailleen myöntämänsä S-Bonusjärjestelmän osalta ryhmä toimii yhteistyössä useiden siihen kuulumattomien yritysten kanssa. Kehittääkseen rahoituspalvelujaan SOK perusti säästökassojen toiminnan jatkajaksi S-Pankin.

Pääartikkeli: Luettelo alueosuuskaupoista

S-ryhmän osuuskaupat ovat yhtiömuodoltaan osuuskuntia. Osuuskunnan omistavat sen jäsenet (asiakasomistajat). Jäsenet voivat äänestää ja asettua ehdolle vaaleissa joka neljäs vuosi valittavaan edustajistoon. Edustajisto valitsee hallintoneuvoston, joka päättää osuuskaupan toiminnan peruslinjoista ja valitsee sille hallituksen.

S-ryhmään kuuluu 19 alueellista ja seitsemän paikallista osuuskauppaa. Kukin alue- ja paikallisosuuskauppa on itsenäinen yritys, jolla on oma hallinto. Paikallisosuuskaupat ovat alueosuuskauppoja pienempiä osuuskauppoja.

Bonus on S-kauppojen jäsenilleen myöntämä ostohyvitys. Hyvitys kertyy jäsenen S-Etukortilla tekemistä ostoksista ja maksetaan jälkikäteen. Bonusta kertyy kaikista S-ryhmän toimipaikoista ja lisäksi eräiden yhteistyökumppaneiden toimipaikoista. Bonuksen määrä on 1–5 % kuukauden ostosummasta.

Bonusjärjestelmä otettiin käyttöön 1990-luvulla. Valtakunnalliseksi järjestelmä laajeni 1994 ja tuli tuolloin kaikkien alueosuuskauppojen käyttöön. Samana vuonna S-ryhmä ilmoitti jäsenten ostouskollisuuden parantuneen merkittävästi.

Bonuskorttijärjestelmästä asiakkaille aiheutuvia kuluja on kritisoitu julkisuudessa. Järjestelmän hintoja kohottava vaikutus on myös myönnetty S-ryhmästä. Toukokuussa 2014 Yle vertaili Suomessa toimivien kolmen suuren kauppaketjun omien merkkien edullisuuden, kokoamalla 31 tuotteen ruokakorin ja laskemalla niiden vuosikulutuksen eri talouksissa. Lidl oli selvästi edullisin. Nelihenkiselle perheelle Lidl oli 21 prosenttia edullisempi kuin Kesko ja 14 prosenttia edullisempi kuin S-ryhmä. Vertailu oli kuitenkin kyseenalainen, koska Lidlillä ei ole etukorttijärjestelmää, toisin kun S-ryhmällä ja Keskolla.

S-ryhmän bonuspartnereita olivat vuonna 2017 seuraavat yritykset ja liikeketjut:

Finnwatch julkaisi tammikuussa 2013 raportin suomalaisten vähittäiskaupan ketjujen omien merkkien tuotteiden vastuullisuudesta. Finnwatchin tutkimuksen mukaan S-ryhmän Rainbow-ananasmehuun käytettyä ananasmehukonsentraattia valmistanut thaimaalainen tehdas oli syyllistynyt vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. S-ryhmä ilmoitti ryhtyneensä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi.

18. tammikuuta 2015 S-ryhmän uutisoitiin laskevan tuotteiden hintoja erityisesti Prisma-myymälöissä. Prismoissa alennetaan 400 tuotteen ja S-marketeissa yli 100 tuotteen hintoja. Enimmillään alennettujen tuotteiden uudet hinnat ovat 30 prosenttia halvempia, mikä voi SOK:n pääjohtaja Taavi Heikkilän mukaan laskea nelihenkisen perheen ostoskorin hintaa jopa 2 000 eurolla vuodessa. Hintojen alennukset astuvat voimaan 19. tammikuuta 2015. Hintojen alennus tarkoittaa myös pienempiä investointeja uusiin liikeyksiköihin.

Kampanja voitti Grand Effie Finland -palkinnon vuonna 2015. Tuomaristo luonnehti sitä vuoden merkittävimmäksi ja monipuolisimmaksi markkinointiteoksi. Kampanjan aikana Prisma teki koko historiansa suurimman myyntivolyymin kasvuloikan. Kampanjan takana olivat mainostoimistot Make it Simple Oy Helsinki, Insano, Carat Finland sekä Mr. Wolf.

Myös kampanjassa käytetystä uudissanasta 'halpuuttaa' tuli Kotimaisten kielten keskuksen valitsema kuukauden sana tammikuussa 2015.

Vuonna 2013 S-ryhmän osuus Suomen päivittäistavarakaupasta oli 45,7 prosenttia. Stubbin hallitus on hyväksynyt lakiuudistuksen, jossa Suomen päivittäistavarakaupan määräävän markkina-aseman rajaksi on määritelty 30 prosenttia. Työ- ja elinkeinoministeriö on halunnut puuttua Euroopan keskittyneimpään päivittäistavarakaupan markkinaan. Vuonna 2014 kilpailu- ja kuluttajavirasto on tutkinut, rajoittaako S-ryhmän kanta-asiakasjärjestelmä kilpailua.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta S-ryhmä Wiki Commonsissa

• S-kanava