Rare Exports: Vuoden 2010 elokuva

Rare Exports: A Christmas Tale) on suomalainen fantasiaelokuva vuodelta 2010. Se on aiemmin mainoksia ja lyhytelokuvia ohjanneen Jalmari Helanderin ensimmäinen pitkä ohjaustyö ja perustuu hänen aiempiin lyhytelokuviinsa Rare Exports, Inc. (2003) ja Rare Exports: The Official Safety Instructions (2005). Elokuvan kuvaukset aloitettiin 26. lokakuuta 2009 Pohjois-Norjassa ja ensi-ilta oli 3. joulukuuta 2010. Suomessa elokuva keräsi 252 656 katsojaa. Suomen lisäksi elokuva otettiin teatterilevitykseen muun muassa Yhdysvalloissa, Britanniassa, Saksassa ja Australiassa.

Rare Exports
Elokuvan juliste.
Ohjaaja	Jalmari Helander
Käsikirjoittaja	Jalmari Helander
Tuottaja	Petri Jokiranta Knut Skoglund Anna Björk François-Xavier Frantz
Säveltäjä	Juri Seppä Miska Seppä
Kuvaaja	Mika Orasmaa
Leikkaaja	Kimmo Taavila
Tuotantosuunnittelija	Jalmari Helander
Lavastaja	Jalmari Helander
Erikoistehosteet	Konsta Mannerheimo (SFX) Ville Vaajakallio (VFX)
Pääosat	Jorma Tommila Onni Tommila Tommi Korpela Rauno Juvonen
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi Norja Ruotsi Ranska
Tuotantoyhtiö	Cinet
Levittäjä	SF Film
Ensi-ilta	3. joulukuuta 2010 (Suomi, Norja, UK ja US)
Kesto	84 min
Alkuperäiskieli	suomi
Budjetti	1 948 000 € (SES 720 000 €)
Tuotto	4 015 133 $
Katsojat	252 656
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Rare Exports sijoittuu lyhytelokuvien tapahtumia edeltävään aikaan. Elokuvan tapahtumat saavat alkunsa, kun Korvatunturilla kaivauksia tekevä amerikkalainen retkikunta saa selville tunturin olevan todellisuudessa ikivanha hautakumpu ja aikoo räjäyttämällä avata haudan saadakseen käsiinsä sen sisällä olevan salaisuuden.

Korvatunturin ovat saamelaiset kasanneet kivestä ja purusta tuhansia vuosia sitten vangitakseen joulupukin, joka oli suututtanut heidät. Nyt retkikunta on kuitenkin päästänyt hänet valloilleen, ja läheisessä kylässä tapahtuu kummallisia asioita. Kymmeniä poroja on tapettu, ja teurastamoyrittäjä Rauno (Jorma Tommila) ja tämän poika Pietari (Onni Tommila) ovat menettäneet niistä saatavat rahat. Susia epäillään syyllisiksi, mutta Pietari ymmärtää ystävänsä Juuson (Ilmari Järvenpää) pilkanteosta huolimatta, että tekeillä on jotain pahempaa.

Jouluaattoa edeltävänä yönä tapahtuu lisää outoja. Useita lämpöpattereita sekä muita lämpimiä esineitä, kuten fööni, on viety kylän taloista. Tämän lisäksi on kadonnut myös perunasäkkejä ja, mikä pahinta, kaikki lapset Pietaria lukuun ottamatta on siepattu vuoteistaan. Raunon ja Pietarin kotipihaan viritetystä sudenkuopasta löytyy salaperäinen alaston ja parrakas ukko, joka ei osaa puhua mitään kieltä, mutta jolla on taipumusta muun muassa puremiseen. Pietari osaa kertoa otuksen olevan joulupukki, ja tovereidensa Piiparisen (Rauno Juvonen) ja Aimon (Tommi Korpela) kanssa Rauno aikoo lunastaa poroista menettämänsä rahat myymällä joulupukin amerikkalaisretkikunnalle.

Retkikunnan rahoittaja, Riley (Per Christian Ellefsen), kuitenkin kertoo, ettei heidän kiinni saamansa otus ole joulupukki, vaan yksi tämän palvelijoista (tontuista). Tontut piirittävät heidät ja surmaavat Rileyn. Pietari, Rauno, Piiparinen ja Aimo pakenevat erääseen halliin, josta löytävät jäänlohkareen sisällä viruvan oikean Joulupukin ja kylästä kaapatut lapset perunasäkeissä. Tontut aikovat lämpöpattereilla sulattaa jään Joulupukin ympäriltä, jotta tämä pääsisi rankaisemaan lapsia. Pietari houkuttelee laatimansa suunnitelman mukaan Piiparisen kanssa lasten avulla tontut pois Joulupukin luota, ja Aimo ja Rauno räjäyttävät pukin hallista löytyvän dynamiitin avulla. Elokuvan lopussa he alkavat kouluttaa tonttuja joulupukeiksi ja opettavat niitä pitämään lapsista. Kun jouluun on jälleen 24 päivää aikaa, pukit on puettu ja pakattu laatikoihin, ja miesten perustama Rare Exports -yhtiö myy niitä kalliiseen hintaan ympäri maailmaa.

Rare Exports esitettiin 7. elokuuta 2010 Sveitsissä Locarnon elokuvajuhlilla, joilla se palkittiin Variety-lehden Piazza Grande -palkinnolla. Myös Varietyn arvostelija Jay Weissberg kehui elokuvaa kiittäen muun muassa sen korkeita tuotantoarvoja. Syyskuussa elokuvasta järjestettiin Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla yksi näytös. Yleisön joukossa ollut Helsingin Sanomien kriitikko Veli-Pekka Lehtonen arvioi sen olevan yksi vuoden parhaista kotimaisista elokuvista – ellei jopa paras. Lokakuussa Rare Exports valittiin espanjalaisilla Sitgesin elokuvajuhlilla parhaaksi elokuvaksi. Lisäksi Helander valittiin parhaaksi ohjaajaksi ja Mika Orasmaa palkittiin parhaasta kuvauksesta.

Rotten Tomatoes -elokuvasivuston keräämistä 72:sta arvostelusta 89 prosenttia on sivuston mukaan myönteisiä. The New York Timesin kriitikko Jeannette Catsoulis kutsui elokuvaa ”hyytävän kauniiksi” ja ”kieroutuneen leikkisäksi”. Hän piti erityisesti sen tunnelmasta ja musiikista. Helsingin Sanomien Pertti Avolan mielestä elokuva on ”hauska, omaperäinen ja toimiva”. Hänen mielestään Rare Exports edustaa uutta suomalaista elokuvasukupolvea, joka vetoaa kansainvälisesti ilman ulkomaisten esikuvien jäljittelyä.

Näyttelijä Cate Blanchett on maininnut elokuvan yhdeksi suosikkielokuvistaan.

Ohjaaja Jalmari Helander ja tuottaja Petri Jokiranta palkittiin Rare Exportsissa tehdystä yhteistyöstä elokuvataiteen valtiopalkinnolla vuonna 2011. Palkintoperusteluissa todettiin heidän yhteistyönsä olevan "taidetta ja luovaa tuottajuutta parhaimmillaan".

Palkinnot

• Virallinen sivusto