Michael Jordan: Yhdysvaltalainen koripalloilija

Michael Jeffrey Jordan (s. 17. helmikuuta 1963 New York, New York) on aktiiviuransa päättänyt yhdysvaltalainen koripalloilija ja Charlotte Hornets -joukkueen pääomistaja. Hänet on äänestetty lukuisissa äänestyksissä kaikkien aikojen parhaaksi koripalloilijaksi.

Michael Jordan
Jordan vuonna 2014.
Henkilötiedot
Koko nimi	Michael Jeffrey Jordan
Syntynyt	17. helmikuuta 1963 (ikä 61) New York, New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus	yhdysvaltalainen
Koripalloilija
Lempinimi	Big J, Mike, MJ, Air Jordan
Pelipaikka	heittävä takamies / pieni laitahyökkääjä
Pituus	198 cm
NBA-varaus	3. varaus 1984 (Chicago Bulls)
Pelaajaura
Yliopistojoukkueet
1981–1984	Pohjois-Carolinan yliopisto
Seurajoukkueet
1984–1993 1995–1998 2001–2003	Chicago Bulls Chicago Bulls Washington Wizards
Maajoukkueet
1983–1992	Yhdysvallat
Ottelut (pisteet)	30
Aiheesta muualla
FIBA
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ammattilaisuransa aikana Jordan voitti useita palkintoja. Hän voitti NBA:n mestaruuden kuusi kertaa, ja hänet valittiin joka kerralla myös liigan finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Lisäksi hänet valittiin vuoden tulokkaaksi ja viisi kertaa NBA:n arvokkaimmaksi pelaajaksi. NBA:n pistekuninkuuden Jordan voitti kymmenen kertaa ja sivusi näin Wilt Chamberlainin ennätystä, mutta ainoastaan Jordan on voittanut pistekuninkuuden seitsemän kertaa peräkkäin. Lisäksi Jordanin uran ottelukohtainen pistekeskiarvo on liigan korkein sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä.

Jordan edusti suurimman osan urastaan Chicago Bullsia, jonka hän johdatti kuuteen mestaruuteen. Myöhemmin Jordan edusti myös kahden kauden ajan Washington Wizardsia ja toimi seuran toimitusjohtajana. Yhdysvaltain maajoukkueessa hän voitti kaksi olympiakultaa. Jälkimmäinen niistä tuli Barcelonan olympialaisista, joissa Jordan oli mukana Yhdysvaltain Dream Teamiksi kutsutussa joukkueessa.

Pelipaikaltaan Jordan oli heittävä takamies. Parhaimmillaan hän oli pistemiehenä, mutta hän oli myös hyvä puolustaja, ja hänet valittiin kertaalleen vuoden puolustuspelaajaksi. Erityisen vahva hän oli tärkeissä otteluissa ja niiden ratkaisuhetkillä.

Jordanilla on ollut tärkeä rooli koripallon ja NBA:n maailmanlaajuisen suosion kasvussa. Hän on kaikkien aikojen tunnetuimpia ja parhaiten markkinoituja urheilijoita, ja hän on muun muassa esiintynyt Space Jam -elokuvassa ja mainostanut Niken Air Jordan -kenkiä. ESPN valitsi Jordanin 1900-luvun parhaaksi pohjoisamerikkalaiseksi urheilijaksi. AP:n vastaavassa listauksessa hän sijoittui toiseksi.

Uran alku (–1981)

Michael Jordan syntyi Brooklynissä, mutta hänen perheensä muutti pian Wilmingtoniin Pohjois-Carolinaan. Hän kiinnostui jo nuorena koripallosta. Michael harrasti muitakin lajeja, kuten baseballia ja amerikkalaista jalkapalloa. Koska Michael hävisi isoveljelleen koripallon pihapeleissä, hän päätti kehittyä paremmaksi koripalloilijaksi. Samalla hän kiintyi lajiin yhä enemmän. Michael oli jo nuorena hyvin kilpailuhenkinen ja halusi ennen kaikkea voittaa veljensä.

Yhdeksännellä luokalla Michael oli kasvanut noin 173-senttiseksi ja onnistui ensimmäistä kertaa donkkauksessa. Hän harrasti edelleen koripallon lisäksi yleisurheilua ja amerikkalaista jalkapalloa. Lukion toisena vuotena hän yritti päästä koulun koripallojoukkueeseen mutta ei mahtunut kokoonpanoon. Joukkueesta putoaminen suututti häntä, ja hän halusi kehittyä entisestään, vaikka toisaalta harkitsi myös koko lajin lopettamista. Toisen ja kolmannen lukuvuoden aikana Michael harjoitteli paljon ja kasvoi lisää pituutta. Hän pelasi koulun kakkosjoukkueessa, jossa hän toisena lukiovuotenaan johti joukkueen pistetilastoa. Kolmantena vuonna hän pääsi koulun edustusjoukkueeseen. Kovan harjoittelun ansiosta Michael pääsi arvostetulle kutsuleirille, jossa pelasivat maan parhaat lukiokoripalloilijat. Ennen leiriä yksikään valmentaja ei tuntenut häntä, mutta leirillä hän nousi parhaimpien pelaajien joukkoon. Jordan sai yhteydenottoja monilta yliopistovalmentajilta, jotka houkuttelivat häntä joukkueeseensa. Hän harkitsi aluksi siirtymistä Pohjois-Carolinan osavaltionyliopistoon mutta aloitti opiskelun kuitenkin Pohjois-Carolinan yliopistossa. Joukkuetta valmensi Dean Smith, joka korosti valmennuksessaan koripallon perusteita ja joukkuepeliä.

Pohjois-Carolinan yliopisto (1981–1984)

 

Jordan teki yliopistossa heti suuren vaikutuksen, ja hän oli koulun historian neljäs opiskelija, joka pääsi ensimmäisessä ottelussa aloituskentälliseen jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan. Smith otti Jordanin aloituskokoonpanoon tämän hyvän puolustustyöskentelyn vuoksi. Ensimmäisellä yliopistokaudellaan Jordan teki 13,5 pistettä ottelua kohden, ja joukkue voitti ACC-konferenssin. Pohjois-Carolina eteni myös NCAA:han ja pääsi loppuotteluun Georgetownin yliopistoa vastaan. Vasta viime sekunneilla ratkennut finaali pelattiin yli 60 000 katsojan edessä. Pohjois-Carolinan viimeinen hyökkäys pelattiin Jordanille, joka heitti hyppyheiton sisään ja ratkaisi ottelun joukkueensa hyväksi.

Toisena opiskeluvuotenaan Jordan harjoitteli kehittyäkseen varmemmaksi pelaajaksi, minkä lisäksi hän paransi erityisesti puolustuspeliään. Kauden päätteeksi Sporting News valitsi hänet vuoden yliopistopelaajaksi. NCAA-turnauksessa Jordanin joukkue eteni melkein neljän parhaan joukkoon, sillä se putosi vasta itäisen alueen loppuottelussa Georgian yliopistoa vastaan. Kaudella 1983–1984 Pohjois-Carolina oli sijoitettu useilla listoilla parhaaksi joukkueeksi, ja koulu aloittikin kauden voittamalla 21 ottelua peräkkäin. Joukkue eteni NCAA-turnauksessa toiselle kierrokselle, mutta putosi jatkosta hävittyään Bob Knightin valmentamalle Indianan yliopistolle 72–68. Jordan oli konferenssin paras pistemies ja voitti lukuisia pelaajapalkintoja.

Dean Smith oli pitänyt alusta alkaen hyvänä ajatuksena, että Jordan siirtyisi NBA:han ennen viimeistä opiskeluvuottaan. Hänen mielestään Jordanin pelityyli oli kuin luotu NBA:ta varten. Smith neuvoi häntä ilmoittautumaan vuoden 1984 NBA:n varaustilaisuuteen, mikä ei miellyttänyt yliopistojoukkueen kannattajia. Jordan osallistui kuitenkin tilaisuuteen, ja Chicago Bulls varasi hänet kolmantena pelaajana Hakeem Olajuwonin ja Sam Bowien jälkeen.

Ensimmäiset vuodet Chicagossa (1984–1987)

Jordan halusi tehdä Chicagossa heti vaikutuksen, joten hän harjoitteli mahdollisimman kovaa ja yritti voittaa kaikki kamppailut harjoituksissa. Ensimmäisellä kaudellaan hän onnistuikin hankkimaan liigalle heti lisää huomiota. Jo harjoitusotteluissa yleisö ihaili Jordanin peliä ja tuli katsomaan varta vasten häntä. Myös Chicagon katsojamäärät nousivat. Jordan esiintyi kauden alkupuolella myös Sports Illustrated -lehden kannessa, joka oli otsikoitu ”A Star Is Born” (’Tähti on syntynyt’). Kaudella 1984–1985 Jordan teki Niken kanssa sopimuksen, joka tuotti hänelle ensimmäisen vuoden aikana 130 miljoonaa dollaria. Hän käytti otteluissaan Niken kenkiä, mutta koska niiden väri oli NBA:n sääntöjen vastainen, hän sai jokaisesta pelistä sakot. Mainonta oli silti kannattavaa, joten Nike maksoi kaikki sakot. Jordan valittiin vuoden 1985 tähdistöotteluun, mutta monia muita pelaajia hänen saamansa mediahuomio harmitti. Muun muassa Dominique Wilkins ja Isiah Thomas päättivät olla syöttämättä tähdistöottelussa Jordanille, joka tekikin ottelussa vain seitsemän pistettä. Tähdistöviikonlopun jälkeen Chicago kohtasi Thomasin Detroit Pistonsin, ja Jordan teki ottelussa 49 pistettä. Lisäksi hän torjui Thomasin viime sekunnin heiton, joka olisi tasoittanut ottelun. Ottelupari oli seuraavat vuodet NBA:n kiihkeimpiä. Chicago oli voittanut runkosarjan päätteeksi 38 ottelua ja hävinnyt 44, mutta joukkue pääsi kuitenkin pudotuspeleihin. Ensimmäisellä kierroksella Chicago kohtasi Milwaukeen, jolle se hävisi voitoin 3–1. Kauden päätteeksi Jordan valittiin vuoden tulokkaaksi.

Kesällä 1985 Chicago Bulls myytiin Jerry Reinsdorfille, joka omisti jo MLB-seura Chicago White Soxin. Kaupan jälkeen seurassa tehtiin henkilövaihdoksia: muun muassa valmentajaksi hankittiin Stan Albeck. Seura aloitti kauden 1985–1986 hyvin ja voitti kaksi ensimmäistä otteluaan. Kolmannessa ottelussa, joka pelattiin Golden Statea vastaan, Jordanin vasemmasta jalasta murtui luu. Koska murtuma ei parantunut, hän halusi jalkaansa kipsin sijasta lastan ja jatkoi harjoittelua lääkärien kielloista huolimatta. Neljä viikkoa myöhemmin jalka oli täysin kunnossa. Jordan joutui silti olemaan sivussa 64 ottelusta, eikä hän päässyt tähdistöotteluun, johon hänet oli valittu. Hän pääsi pelaamaan vasta maaliskuussa 1986. Chicago eteni pudotuspeleihin, joissa se kohtasi Larry Birdin johtaman Bostonin. Bostonilla oli vaikeuksia vartioida Jordania, joka teki ensimmäisessä ottelussa 49 ja toisessa peräti 63 pistettä. Boston meni silti jatkoon suoraan voitoin 3–0.

Kaudella 1986–1987 Chicago oli Jordanin mielestä fyysisesti edelliskausia heikompi. Hän yritti siksi tehdä entistä enemmän pisteitä, ja 20 ensimmäisen ottelun jälkeen hän oli ylittänyt 40 pisteen rajan 14 kertaa. Jordan ylitti tuon pisterajan kauden aikana yhdeksän kertaa peräkkäin, mikä oli liigan historian kolmanneksi suurin määrä. Maaliskuussa 1987 hän rikkoi vielä runkosarjan piste-ennätyksensä tehtyään 61 pistettä Detroitia vastaan. Kuukautta myöhemmin Jordan teki jälleen 61 pistettä yhdessä ottelussa, tällä kertaa Atlantaa vastaan. Runkosarjan päätteeksi Jordan oli liigan paras pisteiden tekijä: hän oli tehnyt keskimäärin 37,1 pistettä ottelua kohti. Lisäksi hän rikkoi lukuisia Chicagon joukkue-ennätyksiä. Joukkue eteni pudotuspeleihin ja kohtasi Bostonin, kuten edellisenäkin vuonna, ja hävisi jälleen kaikki kolme otteluaan.

Jordan, Pippen ja Grant (1987–1990)

 

Vuoden 1987 varaustilaisuudessa Chicago varasi Horace Grantin, ja lisäksi seura hankki Scottie Pippenin pelioikeudet Seattlelta. Joukkueella oli ollut puutetta sopivista pelaajista. Jordan oli edelleen Chicagon paras korintekijä, mutta sai tärkeää apua Grantiltä ja Pippeniltä. Kaudella 1987–1988 joukkue voitti runkosarjassa eniten otteluja neljääntoista vuoteen ja Jordan voitti sarjan korikuninkuuden 35,0 pisteen ottelukeskiarvolla. Lisäksi hänet valittiin ensimmäistä kertaa sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi ja vuoden puolustuspelaajaksi. Pudotuspeleissä Chicago voitti ensimmäisellä kierroksella Clevelandin voitoin 3–2. Toisella kierroksella joukkue kohtasi Detroitin, jonka valmentaja Chuck Daly asetti Jordanin erityispuolustukseen. ”Jordan Rules” -nimellä tunnetussa taktiikassa kolme pelaajaa asetettiin puolustamaan Jordania vastaan. Taktiikka toimi, sillä Jordan ei pystynyt tekemään yhtä paljon pisteitä kuin aikaisemmin, ja Detroit eteni jatkoon voitoin 4–1.

Seuraava kausi jatkui edellisen tapaan: Jordan voitti sarjan pistekuninkuuden, ja hänet valittiin sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Tammikuussa 1989 hän teki 10 000. pisteensä. Chicago ei voittanut runkosarjassa yhtä paljon otteluita kuin edelliskaudella, ja joukkue kohtasi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Clevelandin, joka oli otteluparin ennakkosuosikki. Chicago johti ottelusarjaa jo voitoin 2–1, mutta ei onnistunut voittamaan neljättä ottelua, jossa Jordan heitti viime sekunneilla vapaaheiton ohi. Clevelandissa pelattu ratkaiseva viides ottelu oli tasainen ja ratkesi vasta viimeisillä sekunneilla. Kolme sekuntia ennen pelin loppua Jordan sai sivurajalta pallon ja heitti hyppyheiton sisään, jolloin Chicago voitti ottelun luvuin 101–100. Myöhemmin heitto tunnettiin nimellä The Shot ja muun muassa Time-lehti on kuvaillut sitä yhdeksi lajin dramaattisimmista ratkaisuheitoista. Seuraavalla kierroksella Chicago voitti New Yorkin voitoin 4–2 ja eteni ensimmäisen kerran konferenssin loppuotteluihin. Niissä Chicago kohtasi Detroitin mutta hävisi voitoin 4–2. Kauden jälkeen valmentaja Doug Collins erotettiin, ja hänen tilalleen tuli valmentajana kokematon Phil Jackson.

Jackson käytti valmennuksessaan zen-filosofiaa ja opetti pelaajia pysymään rauhallisena. Hän toi joukkueen hyökkäykseen myös niin sanotun kolmiopelin, pelitavan, jossa jokainen kentällä oleva pelaaja oli potentiaalinen korintekijä. Kolmiopeli helpotti myös Jordanin peliä, sillä vastustaja ei pystynyt puolustamaan häntä useamman pelaajan voimin. Kauden 1989–1990 parhaan ottelunsa Jordan pelasi maaliskuussa 1990 Clevelandia vastaan. Hän teki 69 pistettä, mikä oli hänen uusi ennätyksensä. Pistemäärä oli myös liigan historian yhdeksänneksi korkein. Runkosarjan päätteeksi Chicago oli voittanut 55 ottelua, toiseksi eniten seuran historian aikana. Jordan oli jälleen sarjan paras korintekijä ja voitti myös riistotilaston. Pudotuspeleissä Chicago voitti Milwaukeen voitoin 3–1 ja Philadelphian 4–1. Konferenssin loppuotteluissa joukkue kohtasi hallitsevan NBA-mestarin, Detroitin. Tällä kertaa Chicago pystyi haastamaan Detroitin paremmin kuin aikaisemmin, sillä Detroit voitti ottelusarjan vasta ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa. Myöhemmin Detroit voitti myös NBA-mestaruuden.

Ensimmäiset mestaruudet (1990–1993)

Chicagon joukkueen runko pysyi muuttumattomana myös kaudella 1990–1991. Joukkue hävisi kauden kolme ensimmäistä ottelua, mutta runkosarjan päätyttyä se oli voittanut 61 ottelua, mikä oli enemmän kuin koskaan seuran historiassa. Voittomäärä oli koko liigan toiseksi paras. Jordan oli jälleen sarjan paras pistemies, ja lisäksi hänet valittiin toista kertaa perättäin sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Pudotuspeleissä Chicago voitti ensiksi New Yorkin voitoin 3–0 ja Philadelphian 4–1, ja konferenssifinaaleissa se kohtasi kaksi edellistä mestaruutta voittaneen Detroitin. Chicago voitti Detroitin ja eteni NBA:n finaaleihin suoraan voitoin 4–0. Finaaleissa Chicago sai vastaansa Los Angeles Lakersin, jossa pelasi Magic Johnson. Otteluparissa seurattiin erityisesti Jordanin ja Johnsonin välistä peliä. Finaalit päättyivät Chicagon 4–1-voittoon, ja Jordan teki lähes kaksi kertaa enemmän pisteitä kuin Johnson. Lisäksi hänet valittiin finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Voitto oli Chicagon historian ensimmäinen. Jordan juhli mestaruutta isänsä kanssa ja itki avoimesti ottelun jälkeen.

Kauden 1991–1992 puolivälissä Chicago oli voittanut 37 ottelua ja hävinnyt vain viisi. Runkosarjan päätyttyä joukkue oli voittanut 67 ottelua, mikä oli kaksi vähemmän kuin liigan ennätys. Jordan teki runkosarjassa 30,1 pistettä ottelua kohti ja voitti jälleen sarjan pistetilaston. Lisäksi hänet valittiin edellisen kauden tapaan sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Pudotuspeleissä Chicago voitti aluksi Miamin voitoin 3–0. Tilastojen valossa Jordanin pudotuspeliotteluista paras oli kolmas Miami-ottelu, jossa hän teki 56 pistettä. Toisella kierroksella joukkue voitti New Yorkin voitoin 4–3, ja konferenssifinaaleissa se voitti Clevelandin ja eteni NBA-finaaleihin. Toinen loppuotteluihin edennyt joukkue oli Portland, jonka seuratuin pelaaja oli Clyde Drexler. Otteluparissa seurattiinkin erityisesti Drexlerin ja Jordanin välistä kamppailua. Viiden ottelun jälkeen Chicago johti voitoin 3–2, ja kuudes ottelu näytti päättyvän Portlandin voittoon, sillä Portland johti ennen viimeistä erää viidellätoista pisteellä. Jordan ja Pippen tekivät kuitenkin yhdessä Chicagon viimeiset 19 pistettä, ja joukkue voitti lopulta ottelun. Mestaruus oli Jordanin toinen, ja hänet valittiin edelliskauden tapaan finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Myöhemmin NBA valitsi Chicagon tämän kauden joukkueen liigan historian kymmenen parhaimman joukkueen luetteloon.

Chicago asetti tavoitteekseen voittaa kolmannen perättäisen mestaruuden kaudella 1992–1993. Liigan historian aikana tähän oli pystynyt vain Boston Celtics. Joukkueen pelaajista Jordan ja Pippen olivat olleet mukana Dream Teamissa olympialaisissa, eivätkä he olleet ehtineet palautua. Valmentaja Jackson antoi siksi kaksikolle luvan harjoitella vain kerran päivässä, mikä aiheutti eripuraa heidän ja muiden pelaajien välillä. Chicago pelasi silti hyvän kauden ja voitti 57 ottelua. Jordan voitti totutusti sarjan pistetilaston 32,6 pisteen ottelukeskiarvolla, ja lisäksi hän oli sarjan riistotilaston ensimmäinen 2,8 riiston keskiarvolla. Joukkue aloitti pudotuspelit tappioitta, sillä se voitti aluksi Atlantan voitoin 3–0 ja Clevelandin 4–0. Kolmannella kierroksella Chicago kohtasi New Yorkin, joka oli tunnettu puolustusjoukkue ja jonka tähtipelaaja oli Patrick Ewing. Kahden pelatun ottelun jälkeen New York johtikin otteluparia 2–0. Chicago voitti kuitenkin seuraavat neljä ottelua ja eteni loppuotteluihin. Toinen finaaleihin selviytynyt joukkue oli Phoenix, jossa pelasi sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Charles Barkley. Viiden ottelun jälkeen Chicago johti paria voitoin 3–2. Kuudes ottelu ratkaistiin loppusekunneilla: Chicago halusi pelata ratkaisupallon Jordanille, mutta häntä puolusti kaksi vastustajaa. Ottelun ratkaisijaksi nousi John Paxson, joka heitti viime sekunneilla kolmen pisteen heiton sisään. Kun Horace Grant torjui Phoenixin heiton vielä loppusekunneilla, voitti Chicago ottelun luvuin 99–98 ja samalla NBA-mestaruuden. Jordan teki loppuottelusarjassa 41,0 pistettä ottelua kohden, minkä ansiosta hänet valittiin jälleen finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Välivuodet (1993–1995)

 

Jordan oli harkinnut NBA-uransa lopettamista jo Barcelonan olympialaisten aikaan mutta oli kuitenkin jatkanut pelaamista, koska halusi voittaa kolmannen perättäisen mestaruuden. Vuoden 1993 NBA-finaalien aikana Jordan teki lopetuspäätöksen. Elokuussa 1993 hänen isänsä surmattiin, ja samalla julkisuuteen oli tullut tietoja hänen uhkapelaamisestaan. Lopulta lokakuussa 1993 Jordan ilmoitti lopettavansa NBA-koripallon.

Jordanin ja hänen isänsä lempipuheenaihe oli ollut baseball, ja Jordan oli harkinnut baseballin ammattimaista pelaamista vielä vuonna 1991. Isänsä mielestä hän oli jo tehnyt kaiken mahdollisen koripallossa ja voisi siksi kokeilla myös baseballia. Jordan keskusteli asiasta Chicago Bullsin ja Chicago White Soxin omistaneen Jerry Reinsdorfin kanssa. Hän harjoitteli ensin yksityisesti, mutta tieto levisi pian julkisuuteen. Tammikuussa 1994 hän ilmoitti pyrkivänsä White Soxin kokoonpanoon.

Baseball-ura ei alkanut kuitenkaan hyvin, ja Jordan lähetettiin White Soxin farmijoukkueeseen Birmingham Baronsiin, joka pelasi toiseksi korkeimmalla alasarjatasolla. Jordan otettiin joukkueessa hyvin vastaan, ja hän kuvailikin sen olleen elämänsä ”parhaita aikoja”. Hänen mukanaolonsa lisäsi merkittävästi koko sarjan katsojamääriä. Syyskuussa 1994 Jordan pelasi Pippenin järjestämässä hyväntekeväisuusottelussa Chicagossa. Ottelu muistetaan siitä, että Jordan suuteli Chicago Stadiumin keskiympyrää ottelun päätyttyä, koska se oli ollut stadionin viimeinen ottelu. Vuonna 1994 alkanut baseball-liigan työsulku oli perunut World Seriesin, eikä sopua saatu aikaan seuraavanakaan vuonna. Tämän takia seurat aikoivat aloittaa harjoituskauden korvaavilla pelaajilla, jolloin myös White Sox pyysi Jordania mukaan. Hän halusi kuitenkin nousta korkeimmalle tasolle omien kykyjensä ansiosta eikä halunnut viedä paikkaa vakituisilta pelaajilta, joiden kanssa hän oli ystävystynyt. Lopulta hän päätti vetäytyä baseballista.

Paluu Chicagoon (1995–1998)

»Olen palannut.»
(Jordanin lyhyt ilmoitus paluustaan vuonna 1995.)

Lopetettuaan baseball-uransa Jordan vieraili Chicago Bullsin harjoituksissa ja harjoittelikin välillä joukkueen kanssa. Hän kieltäytyi ensin kommentoimasta paluutaan medialle, mutta maaliskuussa 1995 hän ilmoitti palaavansa Chicagoon. Hän käytti pelinumeroa 45 aikaisemman numeronsa 23:n asemesta. Paluuottelussaan Indianaa vastaan Jordan teki 19 pistettä, mutta heitti huonosti. Hän luotti kuitenkin siihen, että peli paranisi vielä. Jordanin paluuottelu televisioitiin Yhdysvalloissa koko maassa, ja se oli katsotuin runkosarjaottelu viiteen vuoteen. Hänen otteensa paranivat peli peliltä, ja viidennessä ottelussa hän teki New Yorkia vastaan jo 55 pistettä. Jordan pelasi Chicagon joukkueessa 17 runkosarjan ottelua, joista joukkue hävisi neljä. Chicago eteni pudotuspeleihin, joiden ensimmäisellä kierroksella se voitti Charlotten voitoin 3–1. Toisella kierroksella Chicago kohtasi Orlandon, jossa pelasi muun muassa Shaquille O'Neal. Ottelupari päättyi Orlandon 4–2-voittoon.

Joukkuetta vahvistettiin kaudeksi 1995–1996 Dennis Rodmanilla. Hänen lisäkseen joukkueeseen kuuluivat jo muun muassa Scottie Pippen, Ron Harper, Luc Longley, Toni Kukoč ja Steve Kerr. Jordan pelasi kesän aikana lukuisia yksi vastaan yksi -otteluita muita NBA-pelaajia vastaan, ja hän oli kauden alkaessa hyvässä kunnossa ja motivoitunut. Chicago menestyi runkosarjassa parhaiten koko NBA:n historiassa: joukkue voitti 72 ottelua ja hävisi 10. Jordanin kauden pistekeskiarvo oli 30,4. Hän voitti sarjan pistetilaston, ja hänet valittiin neljättä kertaa sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Pudotuspeleissä Chicago menestyi edelleen hyvin, sillä se voitti Miamin otteluvoitoin 3–0, New Yorkin 4–1 ja Orlandon 4–0. Loppuotteluissa seura kohtasi Seattlen. Chicagon odotettiin voittavan mestaruuden helposti. Chicago voittikin kolme ensimmäistä ottelua, mutta sitten Seattle voitti kaksi seuraavaa. Kuudes ottelu päättyi Chicagon voittoon ja samalla mestaruuteen. Ottelu pelattiin isänpäivänä, ja sen jälkeen Jordan itki pukuhuoneessa. Hänet valittiin finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Pudotuspelit mukaan lukien Chicago voitti 87 ottelua sadasta. Myöhemmin kauden 1995–1996 Chicago Bulls valittiin NBA:n kaikkien aikojen kymmenen parhaan joukkueen luetteloon.

 

Seuraavan kauden aluksi Chicago voitti kaksitoista ottelua peräkkäin. Ennen tähdistöviikonloppua seura oli voittanut 42 ottelua ja hävinnyt vain kuusi. Jordan oli mukana tähdistöottelussa yhdettätoista kertaa, ja hän teki ottelussa 14 pistettä, otti 11 levypalloa ja antoi 11 syöttöä. Jordanista tuli ensimmäinen tripla-tuplan tähdistöottelussa saavuttanut NBA-pelaaja. Chicago ei pystynyt loppukauden aikana parantamaan edelliskauden voittosuhdetta, vaan se voitti runkosarjassa 69 ottelua ja hävisi 13. Voittomäärä riitti kuitenkin jaetulle toiselle sijalle liigan voittotilastossa. Jordan voitti sarjan pistetilaston 29,6 pisteen ottelukeskiarvolla. Chicago aloitti pudotuspelit tappioitta Washingtonia vastaan, ja seuraavilla kierroksilla se hävisi yhden ottelun Atlantaa ja Miamia vastaan. Loppuotteluissa seura kohtasi Utahin, jossa pelasivat John Stockton ja Karl Malone. Ensimmäinen ottelu päättyi Chicagon kahden pisteen voittoon Jordanin viime sekunnin korin ansiosta. Myös seuraava ottelu päättyi Chicagon voittoon, mutta Utah onnistui voittamaan kaksi seuraavaa ottelua. Ennen viidettä ottelua Jordanilla todettiin olevan joko ruokamyrkytys tai vatsavirus, sillä hän oli laihtunut ja kärsi nestehukasta. Jordan päätti kuitenkin pelata. Pelin alussa Utah oli johdossa, mutta ottelun edetessä Chicago tasoitti eron ja voitti lopulta luvuin 90–88. Jordan teki 38 pistettä. Myös ottelusarjan kuudes ottelu ratkaistiin viimeisillä sekunneilla. Ratkaisevan korin teki Steve Kerr, joka teki kolmen pisteen heiton Jordanin syötöstä. Voiton myötä Jordan voitti jälleen NBA-mestaruuden ja finaalien arvokkaimman pelaajan palkinnon.

Kauden 1997–1998 loputtua Jordanin, Pippenin ja valmentaja Jacksonin sopimukset Chicagon kanssa päättyivät, eikä joukkueen tulevaisuudesta ollut varmuutta. Jordan oli aiemmin ilmoittanut, ettei pelaisi kenenkään muun kuin Jacksonin valmentamassa joukkueessa. Joukkue halusi saada kaiken irti kaudesta, joka olisi mahdollisesti Jordanin viimeinen. Jackson allekirjoitti yhden vuoden jatkosopimuksen, vaikka seuran toimitusjohtaja olisi halunnut erottaa hänet. Chicago voitti 62 ottelua ja rikkoi liigan ennätyksen: seura oli voittanut kolmen kauden aikana ennätykselliset 203 runkosarjan ottelua ja hävinnyt vain 43. Jordan oli runkosarjan paras pisteidentekijä ja voitti viidennen kerran sarjan arvokkaimmen pelaajan palkinnon. Samalla hän nousi NBA-historian kolmanneksi eniten pisteitä tehneeksi pelaajaksi ja eniten tripla-tuplia tehneeksi pelaajaksi. Chicago aloitti pudotuspelit 3–0- ja 4–1-voitoilla New Jerseystä ja Charlottesta. Konferenssin finaaleissa Chicago kohtasi Indianan, jossa pelasi muun muassa Reggie Miller. Ottelupari ratkaistiin vasta seitsemännessä ottelussa, jonka Chicago voitti 88–83. NBA-finaaleissa joukkue kohtasi edelliskauden tapaan Utahin, jolla oli kotietu. Utah voitti ensimmäisen ottelun, mutta Chicago kolme seuraavaa. Viiden ottelun jälkeen Chicago johti ottelusarjaa 3–2, ja seuraava ottelu pelattiin Utahissa. Ottelu ratkesi Chicagon hyväksi viimeisillä sekunneilla, kun Utahin John Stockton heitti viimeisen heiton ohi. Ratkaisuottelu oli NBA-historian katsotuin televisio-ottelu. Jordan teki viimeisessä ottelussa 45 pistettä, enemmän kuin muissa kauden pudotuspeleissä. Hänet valittiin kuudetta kertaa finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Toinen lopettamispäätös ja välivuodet (1998–2001)

»NBA, sen kannattajat, pelaajat ja valmentajat sekä koko Amerikka menettävät merkittävimmän vaikuttajan, joka urheilulla on koskaan ollut.»
(Pat Riley Jordanin lopettamisesta vuonna 1999.)

Pian vuoden 1998 finaalien jälkeen Jordan ilmoitti seuraomistaja Reinsdorfille harkitsevansa vakavasti koripalloilun lopettamista. Hän oli henkisesti uupunut ja tunsi saavuttaneensa koripallossa kaiken mahdollisen. Lisäksi päävalmentaja Jacksonin tilalle tuli Tim Floyd. Kauden 1998–1999 työsulun takia Jordanin lopettamispäätöstä jouduttiin odottamaan tammikuuhun 1999 asti, koska hän halusi auttaa työsulussa liigan muita pelaajia. Tammikuussa Jordan piti lehdistötilaisuuden, jossa hän ilmoitti vetäytyvänsä NBA-koripallosta.

Tammikuussa 2000 Jordan aloitti työt Washington Wizardsin koripallotoimintojen johtoportaassa, ja lisäksi hänelle myytiin osa seurasta. Tätä ennen hän oli yrittänyt ostaa osan Charlotte Hornetsista, mutta kauppa ei toteutunut. Jordanin toivottiin vaikuttavan Wizardin menestykseen, sillä seura oli tammikuuhun mennessä hävinnyt otteluita yli kaksi kertaa enemmän kuin voittanut. Jordan erottikin heti joukkueen valmentajan, ja loppukauden Washingtonia valmensi Darrell Walker. Jordan alkoi koota uutta joukkuetta kesällä 2000, jolloin hän palkkasi valmentajaksi kokemattoman Leonard Hamiltonin. Lisäksi hän hankkiutui eroon ylipalkatuista ja epäsuosituista pelaajista. Kausi 2000–2001 sujui seuralta huonosti, sillä se voitti vain 19 ottelua ja hävisi 63. Hamilton erosi joukkueesta, ja hänen tilalleen palkattiin Doug Collins.

Toinen paluu: Washington (2001–2003)

 

Collinsin palkkaamisen jälkeen Jordan aloitti harjoittelun uudelleen. Hänen paluustaan alettiin huhuta, mutta Jordan väitti vähentävänsä liikakilojaan. Vähitellen harjoitusten intensiteetti kuitenkin kasvoi, ja Jordan alkoi pelata yksi vastaan yksi -otteluita muita NBA-pelaajia vastaan. Kesän aikana Jordan kärsi loukkaantumisista, mutta syyskuussa 2001 hän ilmoitti palaavansa NBA-koripallon pelaajaksi Washingtonin joukkueessa, vaikka oli aiemmin sanonut lopettaneensa pelaamisen 99,9 prosentin varmuudella. Kaikki eivät olisi halunneet Jordanin palaavan NBA:han, sillä huonot pelit olisivat saattaneet laskea hänen arvostustaan. Hän lahjoitti palkkansa vuoden 2001 terrori-iskujen tukirahastoon. Jordanille maksettiin joukkueessa vähiten palkkaa. Koska hänestä tuli pelaaja, hän joutui luopumaan työpaikastaan Washingtonin johtoportaassa ja myymään osuutensa seurasta.

Washingtonissa Jordan siirrettiin pelaamaan pieneksi laitahyökkääjäksi, vaikka hän oli pelannut Chicagossa heittävänä takamiehenä. Siksi hänellä oli pallollisesta pelaamisesta aiempaa vähemmän vastuuta. Washington aloitti kauden 2001–2002 tappiolla New Yorkille; Jordan teki 19 pistettä. Hän teki kauden aikana eniten pisteitä joulukuussa 2001, ottelussa Charlottea vastaan. Jordan teki silloin 51 pistettä, ja hänestä tuli sarjan vanhin pelaaja, joka on tehnyt 50 pistettä yhdessä ottelussa. Kuukauden päästä hän ylitti 30 000 pisteen rajan. Loppukaudesta Jordanin nilkka alkoi ärtyä, joten se leikattiin ja hän joutui olemaan peleistä sivussa. Jordan tuli pian kuitenkin takaisin, ja hänen tarkoituksenaan oli nostaa joukkue pudotuspeleihin, mutta hänen peliaikaansa vähennettiin. Lopulta hän joutui jättämään kauden kahdeksan viimeistä ottelua väliin. Washington voitti 37 ottelua ja hävisi 45 ottelua. Joukkue jäi kahden voiton päähän pudotuspelipaikasta. Jordan oli loukkaantumisista huolimatta joukkueen paras pisteentekijä, ja hänen vuokseen peleissä oli paljon yleisöä. Peliareena oli loppuunmyyty yhtä lukuun ottamatta kaikissa vierasottelussa.

Ennen kautta 2002–2003 ei tiedetty, pelaisiko Jordan ollenkaan, vaikka hänellä oli toinen kausi sopimusta jäljellä. Muun muassa päävalmentaja Collins piti sitä epävarmana. Jordanin nilkka ei ollut vieläkään täysin kunnossa, mutta hän päätti pelata vielä toisen kauden. Hän pystyi pelaamaan kaikki runkosarjan 82 ottelua, joista hän aloitti penkiltä 15. Kauden aikana Jordan pelasi myös neljännentoista ja viimeisen kerran liigan tähdistöottelussa. Jordan teki ottelussa 20 pistettä. Kauden lähestyessä loppuaan Jordanille alettiin jakaa huomionosoituksia: Miamin joukkue esimerkiksi jäädytti pelinumeron 23 Washingtonin pelatessa kaupungissa. Kauden viimeisessä ottelussa Philadelphiaa vastaan vierasyleisö osoitti Jordanille seisten suosiota monta minuuttia. Washington hävisi ottelun selvästi, ja Jordan lähti kentältä paljon ennen pelin loppua. Yleisö vaati kuitenkin hänet takaisin kentälle, ja hän pelasi lopussa vielä muutaman minuutin. Viimeisellä kaudellaan Jordan teki runkosarjassa keskimäärin 20,0 pistettä ottelua kohden.

Koripallouran jälkeen (2003–)

Kun Jordan oli lopettanut NBA-uransa kolmannen kerran, hän luuli palaavansa Washingtonin toimitusjohtajaksi. Jordan tiesi, mitä joukkue tarvitsi, ja hän tunsi muiden NBA-pelaajien vahvuudet, koska oli pelannut heitä vastaan. Washingtonin omistaja päätti kuitenkin erottaa Jordanin, vaikka hänen arvioitiin olleen 40–60 miljoonan dollarin arvoinen pelatessaan seurassa kaksi kautta. Jordan asetti tavoitteekseen, että hän omistaisi enemmistön jostakin NBA-seurasta.

Koripallon lisäksi Jordania kiinnosti moottoriurheilu, ja hän perusti moottoripyöräilytallin, Michael Jordan Motorsportsin. Hän oli mukana mainostamassa monia moottoripyöräkilpailuja. Jordan oli mukana myös lukuisissa hyväntekeväisyystempauksissa: hän tuki muun muassa Special Olympics -järjestöä. Kesällä 2006 Jordan osti osan Charlotte Bobcatsin NBA-joukkueesta. Omistuksensa ansiosta hänellä oli oikeus lausua ratkaiseva mielipide seuran koripalloon liittyvistä asioista. Vuonna 2010 hän osti seurasta enemmistön, ja hänestä tuli ensimmäinen entinen NBA-pelaaja, joka omistaa enemmistön NBA-seurasta.

Jordanille myönnettiin marraskuussa 2016 Yhdysvaltain korkein siviileille myönnettävä kunniamerkki, Presidentin vapaudenmitali.

Maajoukkueura

Pääartikkeli: Dream Team (koripallo)

Mitalit
Maa:   Yhdysvallat
Miesten koripallo
Olympialaiset
Kultaa	Los Angeles 1984
Kultaa	Barcelona 1992
Pan-Amerikan kisat
Kultaa	Caracas 1983
Amerikan-mestaruuskilpailut
Kultaa	Yhdysvallat 1992

Jordan pelasi Yhdysvaltain koripallomaajoukkueessa ensimmäisen kerran Pan-Amerikan kisoissa 1983. Yhdysvallat voitti kultaa, ja Jordan oli joukkueensa paras pistemies. Seuraavana vuonna hän edusti maataan Los Angelesin olympialaisissa. Yhdysvallat voitti kaikki ottelunsa, ja Jordan oli jälleen joukkueensa paras pistemies. Hän teki 24 pistettä alkulohko-ottelussa Espanjaa vastaan sekä 20 pistettä alkulohko-ottelussa Kanadaa ja loppuottelussa Espanjaa vastaan. Vuonna 1992 hän oli mukana Yhdysvaltain joukkueessa Amerikan-mestaruuskilpailuissa, joissa Yhdysvallat voitti kaikki ottelunsa.

Seuraavan kerran Jordan edusti Yhdysvaltoja vuoden 1992 olympialaisissa, kun NBA:n ammattilaispelaajat saivat ensimmäisen kerran osallistua olympiakisoihin. Jordan ei ensin halunnut lähteä mukaan joukkueeseen, mutta muutti mieltään, kun NBA:n tähtipelaajat Larry Bird, Magic Johnson ja Charles Barkley päättivät osallistua. Yhdysvaltain Dream Teamiksi kutsuttu joukkue ei kohdannut olympialaisissa merkittävää vastusta. Pelaajat olivat niin hyviä, että Jordan saattoi keskittyä otteluissa puolustamiseen ja levypallopelaamiseen. Loppuottelussa Yhdysvallat voitti Kroatian 32 pisteellä, mikä oli myös joukkueen pienin voittomarginaali kisoissa. Jordan teki loppuottelussa 22 pistettä.

Jordan pelasi lähinnä heittävänä takamiehenä, mutta hän pystyi pelaamaan myös pienenä laitahyökkääjänä, kuten hän tekikin paljon Washingtonin-kausinaan. Jordan tunnettiin periksiantamattomasta voitontahdostaan ja korkeasta harjoittelumotivaatiostaan, ja hänen pelityyliään on kuvailtu innostavaksi ja näyttäväksi. Hän harjoitteli määrätietoisesti ja pyrki aina kehittämään itseään, ja tämä asenne iskostui myös hänen joukkuetovereihinsa. Hän yritti aina olla parempi kuin NBA:n muut tähtipelaajat. Jordan oli kuuluisa siitä, että hän pystyi tekemään tärkeitä koreja pelin loppuhetkillä. Hänet tunnettiin myös näyttävästä ponnistusvoimastaan, minkä ansiosta hän sai lempinimet ”Air Jordan” ja ”His Airness”. Uransa lopussa Jordan ei ollut yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa kuin alkuvuosina, mutta hän pystyi korvaamaan sen peliälynsä avulla.

Jordan kehitti myös puolustuspeliään, ja hän teki kentällä paljon sellaistakin työtä, mikä ei näy tilastoissa. Hän pelasi psyykkistä peliä ja ärsytti vastustajiaan puhumalla heille pelin aikana.

Jordanilla ei ollut merkittäviä heikkouksia, joskin NBA-uransa alkupuolella hän onnistui kolmen pisteen heitoissa vain alle 20 prosentin tarkkuudella. Uran edetessä hänen kolmen pisteen heittonsa muuttuivat tarkemmiksi, ja parhaalla kaudella hänen tarkkuutensa oli 50,0 prosenttia.

 

Michael Jordanilla oli lapsuudenperheessään kaksi veljeä ja kaksi sisarta. Michael oli veljeksistä nuorin. Hänen isoveljensä oli myös lahjakas koripalloilija, ja he pelasivat samassa lukiojoukkueessa. Michaelin isä ja veli omistivat urheiluvaateliikkeen, ja hänen äitinsä oli pankkivirkailija. Michaelin isä surmattiin elokuussa 1993. Vuonna 2009 Michael Jordanin sisko sanoi isän käyttäneen häntä seksuaalisesti hyväksi.

Yliopistossa ollessaan Jordan piti itseään ensisijaisesti opiskelijana eikä niinkään urheilijana. Hän halusi koulutuksen ja opiskeli maantiedettä. Hän joutui keskeyttämään opinnot vähäksi aikaa siirryttyään NBA:han, mutta valmistui vuonna 1985.

Jordan meni syyskuussa 1989 naimisiin Juanita Vanoyn kanssa. Heillä on kaksi poikaa ja yksi tytär. Juanita haki avioeroa vuonna 2002, mutta veti erohakemuksen pian pois. Vuonna 2006 pariskunta erosi kuitenkin yllättäen. Juanita Vanoyn on arveltu saaneen eron yhteydessä 168 miljoonaa dollaria. Joulukuussa 2011 Jordan kihlautui kuubalais-yhdysvaltalaisen Yvette Prieton kanssa. Pari meni naimisiin huhtikuussa 2013, ja helmikuussa 2014 Prieto synnytti kaksostytöt.

Jordanin avioliiton aikana paljastui, että hänellä oli ollut salasuhde vuosina 1989–1991. Hän oli vaatinut rakastajatartaan vaikenemaan suhteesta ja maksanut tälle 250 000 dollaria, mutta nainen väitti hänen luvanneen maksaa enemmän, peräti viisi miljoonaa dollaria. Jordan haastoi vuonna 2002 entisen rakastajattarensa oikeuteen kiristyksestä, ja oikeuden päätöksen mukaan hän ei ollut naiselle velkaa.

Vuoden 1993 pudotuspelien aikana Jordan nähtiin peliä edeltävänä iltana Atlantic Cityn kasinolla, mikä herätti pahennusta. Hänet oli nähty uhkapelaamassa aiemminkin. Vuonna 2005 Jordan myönsi 60 Minutes -ohjelmassa, että hänellä oli ollut ongelmia uhkapelin kanssa, ja hänen väitettiin myös hävinneen niissä huomattavia summia.

Koripallo

 

Jordan oli ensimmäisiä maailmanlaajuisesti tunnettuja koripalloilijoita. Hän ei saanut julkisuutta ainoastaan koripallouransa, vaan myös yksityiselämänsä ja Niken mainoksien ansiosta. Jordania arvostettiin jo hänen koripallouransa alussa, sillä hänen katsottiin tuoneen heti uutta elämää Chicagon joukkueeseen. Vuoden 1986 pudotuspelien aikana Larry Bird sanoi: ”Luulen, että Jumala on naamioitunut Michael Jordaniksi.” Hän voitti liigan pistetilaston ennätykselliset kymmenen kertaa, joista seitsemän perättäisinä vuosina. Se on myös liigan ennätys, jonka hän jakaa Wilt Chamberlainin kanssa.

Jordan esiintyi Sports Illustrated -lehden kannessa ennätyksellisesti 49 kertaa. Hänet valittiin vuonna 1991 Sports Illustratedin vuoden urheilijaksi. Vuonna 1996 hänet valittiin NBA:n 50:n kaikkien aikojen merkittävimmän pelaajan listalle ja vuonna 2009 Basketball Hall of Fameen. Vuonna 1999 ESPN valitsi Jordanin 1900-luvun parhaaksi pohjoisamerikkalaiseksi urheilijaksi. Myös AP teki vastaavan listan, jossa Jordan oli toisena Babe Ruthin jälkeen. Lisäksi AP valitsi hänet kolme kertaa vuosina 1991–1993 vuoden urheilijaksi ja 1900-luvun parhaaksi koripalloilijaksi.

Jordanin ponnistusvoima oli hyvä, ja hän innoitti nuoria koripalloilijoita. Hän osallistui NBA:n donkkikilpailuihin, jotka hän voitti kaksi kertaa, 1987 ja 1988. Monet nuoret pelaajat yrittivät jäljitellä Jordanin donkkeja. NBA:n tähtipelaajista muun muassa Lebron James ja Dwyane Wade ovat kertoneet Jordanin olleen heidän esikuvansa. Jordaniin on verrattu myös useita myöhemmin pelanneita NBA-pelaajia, kuten Kobe Bryantia.

Jordanille pystytettiin vuonna 1994 patsas Chicagoon United Centerin läheisyyteen.

Elokuvat, musiikki ja videopelit

Jordan on esiintynyt yhdessä Looney Tunesin hahmojen kanssa, esimerkiksi Väiski Vemmelsäären kanssa vuoden 1993 Super Bowlin mainoskatkolla. Vuonna 1996 hän esiintyi hahmojen kanssa elokuvassa Space Jam. Jordanille jopa rakennettiin harjoittelua varten kuvauspaikalle oma koripallokenttä. Space Jam tuotti lipputuloina 230 miljoonaa dollaria. Elokuvassa esiintyi paljon Jordanin edustamien yhtiöiden tuotesijoittelua. Musiikkialalla Jordan on esiintynyt muun muassa Michael Jacksonin Jam-kappaleen musiikkivideolla.

Videopeleissä Jordan esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1988, jolloin julkaistiin peli Jordan vs. Bird: One on One. 1990-luvun alussa hän oli mukana NBA-pelisarjassa. Vuonna 1993 julkaistiin tietokonepeli Michael Jordan in Flight, ja seuraavana vuonna ilmestyi Michael Jordan: Chaos in the Windy City. Space Jam -elokuvan yhteydessä ilmestyi myös samanniminen Space Jam -videopeli. 2000-luvulla Jordan esiintyi lukuisissa NBA-pelisarjan videopeleissä. Lisäksi Jordan on esiintynyt NBA 2K11 ja NBA 2K12-pelin pelikannessa.

Huhtikuussa 2020 Netflix julkaisi dokumenttisarjan nimellä The Last Dance. Sarjassa keskitytään Michael Jordanin viimeiseen kauteen Chicago Bullsin joukkueessa.

Mainokset ja liike-elämä

Jordan alkoi rakentaa itsestään niin kutsuttua superbrändiä jo ennen kuin hän lopetti aktiiviuransa ensimmäisen kerran. Hän vaati Nikelta miljoonien korvauksia tulonmenetyksistä eikä olisi halunnut lähteä yrityksen mainoskasvoksi. Jordan tuli kuitenkin tunnetuksi etenkin Niken mainoskampanjoista, eikä Nike halunnut hänen edustavan muita yhtiöitä. Hän oli mukana Niken markkinoinnissa vuodesta 1985 lähtien. Uuden teknologian, kuten hidastuksien avulla saatiin aikaan vaikutelma, että Jordan oli lähes yli-inhimillinen olento ja pystyi lentämään ilman halki. Niken mainosten ansiosta Jordanista tuli ympäri maailman tunnettu supertähti.

Niken lisäksi Jordan esiintyi muun muassa Gatoraden, McDonald’sin ja Coca-Colan mainoksissa. Esimerkiksi McDonald’sin mainoksessa hän pelaa heittokilpailua Larry Birdin kanssa. Vuonna 1996 tehdyn tutkimuksen mukaan Jordan oli hyväpalkkaisin urheilumaailman mainoskasvo, sillä hän ansaitsi vuodessa mainoksilla 40 miljoonaa dollaria.

Jordan ansaitsi pelaajasopimusten ohella sponsoroinnista. Esimerkiksi vuonna 1999 hän sai sponsoroinnista 47 miljoonaa dollaria, mistä Niken osuus oli 16 miljoonaa. Vuonna 1998 Forbes arvioi, että Jordanin vaikutus Yhdysvaltain taloudelle oli ollut 10 miljardia dollaria.

Jordan kehitti vuonna 1985 yhteistyössä Niken kanssa oman koripallokenkäsarjan, Air Jordanin. Aluksi hän ei suostunut pitämään kenkiä, koska ”näyttäisi niissä pelleltä”. Lisäksi NBA kielsi Air Jordan -kenkien käytön, ja sen vuoksi Nike joutui maksamaan sakkoja aina, kun Jordan käytti kenkiä peleissä. Myöhemmin Air Jordanista on tullut markkinoille lukuisia eri malleja. Nike aloitti myös Jordanin brändin, joka myi vuonna 2006 yli 500 miljoonan dollarin arvosta. Vuonna 2010 brändin arvoksi arvioitiin miljardi dollaria. Samana vuonna Forbes listasi Jordanin maailman 20. vaikutusvaltaisimmaksi julkisuuden henkilöksi. Hänen arvioitiin ansainneen vuoden aikana 55 miljoonaa dollaria.

Jordan on mukana myös ravintola-alalla: hänellä on nimikkoravintoloita Chicagossa, New Yorkissa ja Connecticutin osavaltiossa.

Runkosarja

Pudotuspelit

• O=ottelut, PTH %=NBA:ssa pelitilanneheitot, eli kahden ja kolmen pisteen heitot, 3P %=kolmen pisteen onnistumisprosentti, 1P %=vapaaheittojen onnistumisprosentti, HL=hyökkäyslevypallot, PL=puolustuslevypallot, LEV=levypallot yhteensä, S=syötöt, M=menetykset, R=riistot, T=torjunnat, PTS=pistekeskiarvo, PTS YHT=pisteet yhteensä

• Houghton, Sarah: Michael Jordan: The Best Ever. Bloomington: Red Brick, 2002. ISBN 0-7368-4002-8. Google Books. (englanniksi)
• Klein, Naomi: No Logo: Tähtäimessä brändivaltiaat. Suomentaneet Liisa Laaksonen & Maarit Tillman. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-26275-7.
• McGovern, Mike: Michael Jordan: Basketball Player. New York: Ferguson, 2005. ISBN 978-0-8160-5876-1. (englanniksi)
• Porter, David L.: Michael Jordan: A Biography. Westport: Greenwood, 2007. ISBN 978-0-313-33767-3. Google Books. (englanniksi)
• Raber, Thoms R.: Michael Jordan: Returning Champion. Minneapolis: Lerner Publications, 2002. ISBN 0-8225-0473-1. Google Books. (englanniksi)

Viitteet

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Michael Jordan.

• NBA:n pelaajaprofiili. (englanniksi)
• Basketball-Referencen pelaajaprofiili. (englanniksi)