Maaperänäytteenotto

Kunnostuksen yhteydessä näytteitä otetaan, jotta massojen pois kuljettamista voidaan ohjata haluttuihin vastaanottopaikkoihin ja kunnostuksen tarpeen päättymistä voidaan tarkkailla jäännöspitoisuusnäyttein. Tutkimukset kohdistuvat usein alueille, joilla on epäily maaperän haitta-aineista esimerkiksi aiemman teollisen toiminnan vuoksi.

Myös täyttöalueet, joiden maamassojen laadusta ei ole dokumentointia, ovat usein tutkimuksien kohteena. Maaperänäytteenotossa suurimman virheen tuloksiin aiheuttaa näytteenottokohteen suuri heterogeenisyys. Siitä aiheutuvaa virhettä pyritään vähentämään huolellisella ja dokumentoidulla näytteenoton suunnittelulla. Koekuopista ja kaivurintauksesta otettavat näytteet tulee tämän vuoksi ottaa aina kokoomanäytteinä ja osanäytteiden lukumäärä tulee ilmoittaa joko näytteenottosuunnitelmassa tai kenttähavaintolomakkeessa. Näytteiden ja niistä tehtävien analyysien määrää kasvattamalla voidaan näytteenoton edustavuutta parantaa. Laaduntarkkailunäytteitä voivat olla esimerkiksi toistettu näytteenotto, jaettu näyte ja nollanäyte.

• FINASin opas ympäristönäytteenoton akkreditointivaatimusten soveltamiseksi (Arkistoitu – Internet Archive)

• Hyvät käytännöt pilaantuneiden maiden kenttätutkimuksissa. Ympäristöopas 1, 2014
• Näytteenoton vertailukoe 14/2012 Maaperän haihtuvat öljyhiilivedyt
• SFS-käsikirja 190-2:2012 Maaperäntutkimusmenetelmät. Osa 2: Näytteenotto (sisältää näytteenoton suunnitteluun, suorittamiseen, työsuojeluun jne liittyviä ohjeita, myy SFS; ks. Näytteenottostandardeja sivun alussa).
• Leonardo: Sampler Education Pilot Project. Textbooks on sampling. The textbooks cover sampling basics, sampling of waste, groundwater, soil and sampling of waste water and sludge (Arkistoitu – Internet Archive)