Islamin Pyhät Kirjat: Wikimedia-luetteloartikkeli

Usko Jumalan inspiroimiin kirjoihin on yksi kuudesta islamin uskonkappaleesta. Muslimin täytyy uskoa kaikkiin pyhiin kirjoituksiin ollakseen muslimi. Usko tarkoittaa ihmisen vakuuttumista siitä, että nämä kirjat ovat Jumalan sanaa ja sisältävät totuuden. Velvoite uskoa pyhiin kirjoihin koskee kuitenkin vain niiden alkuperäistä tekstiä, sillä pyhät kirjat ovat ajan myötä turmeltuneet ei-muslimien käsissä. Poikkeuksena on vain Koraani, joka on ikuinen ja muuttumaton. Ei siis ole tarkoitus, että muslimit lukisivat muita pyhiä kirjoja.

Islamin varsinainen sisältö löytyy Koraanista ja haditheista ja niiden joukosta etenkin kuudesta kirjasta, joita šiioilla täydentävät heidän omat hadith -kokoelmansa. Islamin uskontunnustuksen mukaisesti islamin koko sisältö on saatu yksin profeetta Muhammedin kautta näiden kirjojen kautta.

Oppi monista pyhistä kirjoista on syntynyt Koraanin pohjalta, sillä sen useat tekstikohdat viittaavat siihen, että Koraani olisi vain kommentaaritekstiä varsinaisille pyhille kirjoille, joita ovat Toora, psalmit ja evankeliumi.

 

Oppineet ovat eri mieltä siitä, kuinka paljon pyhiä kirjoja yhteensä on. Joidenkin mielestä niitä on 104, mutta toiset antavat muita lukuja. Uskovan tulee kuitenkin tuntea Koraanin ohella seuraavat pyhät kirjat, jotka mainitaan Koraanissa:

• Toora: Koraanin mukaan Toora ilmestyi Moosekselle, mutta muslimit uskovat, että nykyinen Pentateukki on muuttunut vuosisatojen aikana vaikka sen ydinviesti onkin pysynyt samana. Mooses ja hänen veljensä Aaron käyttivät Tooraa saarnatakseen viestiä Israelin lapsille. Koraani kertoo, että Toora on pisimpään käytetty pyhä kirjoitus; juutalaiset käyttävät Tooraa nykyään ja kaikki heprealaiset profeetat varoittivat ihmisiä pyhien kirjoitusten muutoksista. Islamin mukaan Jeesus oli viimeinen profeetta, joka opetti Mooseksen lakia sen todellisessa muodossa. Islamin näkemys lähettiläistä kirjoineen ei vastaa historiallisia tosiasioita. Mooseksen osalta Euroopassa alkoi selvitä jo 1600-luvulla, että Tooralla oli useita kirjoittajia.
• Psalmit: Koraani mainitsee Psalmien olevan Daavidille ilmestynyt pyhä kirjoitus. Muslimioppineet ovat usein ymmärtäneet Psalmien olevan pyhiä ylistyslauluja. Monet muslimioppineet ylistävät Psalmeja, mutta yleisesti katsotaan, että jotkin niistä kirjoitettiin vasta myöhemmin, ja että jälkimmäiset eivät ole jumalallista alkuperää. Länsimaissa on osoitettu, että Raamatun psalmit eivät ole kuningas Daavidin tekemiä, kuten aikaisemmin uskottiin.
• Evankeliumi (Injil): Koraanin mukaan Evankeliumi oli profeetta Jeesukselle ilmestynyt pyhä kirja. Evankeliumi ei siis viittaa nykyiseen Uuteen testamenttiin vaan alkuperäiseen kirjaan, joka annettiin Jeesukselle. Nykyiset kanonisoidut evankeliumit eivät muslimioppineiden mukaan ole jumalallisesti ilmoitettuja vaan Jeesuksen elämää koskevia kertomuksia, jotka senaikaiset opetuslapset ja seuralaiset kirjoittivat. Nämä evankeliumit sisältävät islamin mukaan osia Jeesuksen opetuksista, mutta eivät edusta alkuperäistä Evankeliumia, joka oli yksittäinen Jumalan kirjoittama kirja. Jeesuksen kohdalla muslimien oletus yhdestä kirjasta syntyi ehkä siitä, että Syyriassa ei pitkään aikaan tunnettu Uuden Testamentin evankeliumeja, vaan ainoastaan niistä tehty yhdistelmä eli niin sanottu "evankeliumiharmonia", joka tunnetaan nimellä Diatessaron. Sen kokosi 160-luvulla Tatianos Assyrialainen.

Koraanissa on myös viittaus Johannes Kastajan kirjaan. On mahdollista, että osia siitä katsotaan esiintyvän mandaelaisten pyhissä kirjoituksissa - kuten Genzā Rabbā. Mandaelaiset ja saabialaiset kunnioittavat Johannesta ja heidät mainitaan Koraanissa ihmisinä, jotka 'saavat palkkansa Jumalalta' - niin kuin juutalaiset ja kristityt.

Koraani ilmoittaa vain vahvistavansa aiemmin annettujen pyhien kirjoitusten sanoman. Jae 5:62 vaatii seuraamaan Tooraa ja Evankeliumia:

”Te, joilla on Kirja, teidän uskonne ei perustu mihinkään ennen kuin noudatatte Tooraa, Evankeliumia ja sitä, minkä olette saaneet Herraltanne.”

Koraani painottaa, että se itse on pyhien kirjojen selitystä ja aikaisemmin annetun tiedon vahvistusta:

”Ei tätä Koraania ole sepitetty valheellisesti ilman Jumalan käskyä, vaan se on vahvistus sille, mitä oli ennen sitä, ja selvitys Kirjalle, jota ei voi epäillä” (10: 37).

Kirja, ”jota ei voi epäillä” on Toora, ja Koraanissa useimmin mainittu profeetta onkin juuri Mooses. Koraani liittää oman sanomansa perinteeseen ja julistaa Abrahamin uskoa, jota ei kuitenkaan missään sanota "islamiksi":

”Hän on määrännyt teille uskonnoksi saman uskonnon, jonka Hän antoi Nooalle ja jonka olemme ilmoittaneet sinulle ja jonka olemme säätäneet Aabrahamille, Moosekselle ja Jeesukselle” (42: 13).

Koraani puhuttelee yleisöä, jonka ajatellaan tuntevan hyvin Raamatun. Se haluaa ohjata heitä pois Raamatun virheellisestä ymmärtämisestä.

Koraani mainitsee myös kaksi vanhaa 'kääröä':

• Abrahamin kääröt: Abrahamin kääröjen uskotaan olevan yksi varhaisimmista pyhistä kirjoituksista, jotka annettiin Abrahamille ja joita Ismail ja Iisak käyttivät myöhemmin. Vaikka niihin viitataan usein 'kääröinä', monet kääntäjät ovat kääntäneet arabiankielisen sanan suhuf 'kirjoiksi'. Abrahamin kääröjen ajatellaan kadonneen, vaikka jotkin oppineet pitävät Abrahamin testamenttia, Muhammadin aikana tunnettua arabiankielistä ilmestyskirjaa kyseessä olevina kääröinä.
• Mooseksen kääröt: Kääröt, jotka sisältävät Mooseksen ilmestykset ja jotka Mooses, Aaron ja Joosua mahdollisesti kirjoittivat ylös myöhemmin, eivät muslimien mukaan viittaa Tooraan vaan ilmestyksiin Tooran lisäksi. Jotkin oppineet ovat ilmaisseet, että ne voivat mahdollisesti viitata Herran sotien kirjaan, kadonneeseen tekstiin, josta kerrotaan heprealaisessa Raamatussa.

• Islamin profeetat
• Sunna

• Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sacred Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995. ISBN 978-952-5534-22-1.

Viitteet