Iivo Niskanen: Suomalainen maastohiihtäjä

12. tammikuuta 1992 Oulu) on suomalainen maastohiihtäjä, joka edustaa Puijon Hiihtoseuraa. Vahvana perinteisen hiihtäjänä tunnettu Niskanen on sekä maailmanmestari että kolminkertainen olympiavoittaja. Hän voitti parisprintin olympiakultaa Sami Jauhojärven kanssa vuonna 2014, 50 kilometrin hiihdon olympiakultaa vuonna 2018 ja 15 kilometrin hiihdon olympiakultaa vuonna 2022. Lisäksi hän sai hopeaa parisprintissä Joni Mäen kanssa ja pronssia 30 kilometrin yhdistelmäkilpailussa vuonna 2022. Vuonna 2017 hän voitti MM-kultaa 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan matkalta ja sai MM-pronssia perinteisen hiihtotavan parisprintistä Sami Jauhojärven kanssa. Vuonna 2019 Niskanen saavutti MM-pronssia 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmanneksi ja voitti normaalimatkojen cupin kaudella 2021–2022.

Iivo Niskanen
Niskanen vuonna 2019
Henkilötiedot
Syntynyt	12. tammikuuta 1992 (ikä 32) Oulu, Suomi
Uran tiedot
Seura	Puijon Hiihtoseura
Laji	maastohiihto
Maailmancup
Kaudet	2010–
Voitot	8
Palkintokorokkeella	23
Tietolaatikko päivitetty 16. maaliskuuta 2024
Aiheesta muualla
iivoniskanen.com, iivoniskanen.com/en ja iivoniskanen.com/fi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten maastohiihto
Olympialaiset
Kultaa	Sotši 2014	parisprintti (p)
Kultaa	Pyeongchang 2018	50 km (p)
Kultaa	Peking 2022	15 km (p)
Hopeaa	Peking 2022	parisprintti (p)
Pronssia	Peking 2022	yhdistelmäkilpailu
MM-kilpailut
Kultaa	Lahti 2017	15 km (p)
Hopeaa	Planica 2023	4×10 km viesti
Pronssia	Lahti 2017	parisprintti (p)
Pronssia	Seefeld 2019	15 km (p)

Niskanen valittiin Vuoden urheilijaksi yhdessä Sami Jauhojärven kanssa vuonna 2014 ja yksin vuosina 2017, 2018 ja 2022. Niskanen ja Veikko Hakulinen ovat ainoat nelinkertaiset Vuoden urheilijat.

Juniorivuodet ja ensimmäiset kilpailut maailmancupissa

Vuonna 2010 Niskanen sijoittui seitsemänneksi nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa 10 kilometrin matkalla. Samana keväänä hän osallistui ensimmäistä kertaa maastohiihdon maailmancupiin Lahdessa Salpausselän Kisoissa 4 × 10 km viestihiihdossa Suomen kolmosjoukkueessa joukkueen sijoittuessa sijalle 11. Seuraavana vuonna Niskanen voitti pronssia viestistä nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa Viron Otepäässä. Samoissa kilpailuissa hän sijoittui seitsemänneksi sprinttihiihdossa.

Vuonna 2012 Niskanen sijoittui neljänneksi nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa 10 kilometrin hiihdossa. Hänen kauden päätavoitteensa oli päästä kilpailemaan Val di Fiemmen MM-kilpailuihin 2013, mutta hän joutui tyytymään varamiehen paikkaan.

Vuonna 2014 Niskanen voitti alle 23-vuotiaiden maailmanmestaruuden perinteisen hiihtotavan 15 kilometrillä Val di Fiemmessä. Pari päivää myöhemmin hän saavutti ensimmäiset maailmancupin pisteensä oltuaan Italian Toblachissa kahdeksas 15 kilometrin perinteisen kilpailussa. Juniorivuosina hänelle annettiin maajoukkueleireillä lempinimi ”Messias”.

Läpimurto Sotšin olympialaisissa 2014

Sotšin olympialaisten 2014 aikaan Niskanen koki olevansa elämänsä kunnossa. Hän sijoittui neljänneksi 15 kilometrin perinteisen hiihdossa häviten pronssimitalin vain 0,2 sekunnilla Ruotsin Daniel Rickardssonille. Myöhemmin samoissa olympialaisissa hän voitti Sami Jauhojärven kanssa perinteisen parisprintissä kultaa, mikä oli samalla Suomen ensimmäinen olympiavoitto talvikisoissa 12 vuoteen. 50 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökilpailussa hän oli kymmenes. Olympialaisissa saavutetun kullan johdosta Niskanen valittiin tammikuussa 2015 yhdessä Sami Jauhojärven kanssa vuoden 2014 urheilijaksi.

Olympialaisten jälkeen hän tuli neljänneksi Oslon 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa.

Niskanen saavutti SM-hopeaa vapaan hiihtotavan sprintissä 2014, ja pronssia tuli kymmenen kilometrin vapaan kilpailussa. Alun perin Niskanen sijoittui 10 kilometrin vapaan kilpailussa neljänneksi, mutta sai mitalin Tero Similän jäätyä kiinni dopingista ja menetettyä saavuttamansa pronssimitalin.

Ensimmäinen maailmancupin voitto ja MM-kulta

Kaudella 2014–2015 Niskanen voitti Kuusamossa 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailun saavuttaen näin ensimmäisen maailmancupin voittonsa. Hän voitti Kuusamon 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan maailmancup-kilpailun myös kaudella 2016–2017. Hän oli samalla kaudella toinen Otepään 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa sekä toinen Holmenkollenin 50 kilometrin perinteisen kilpailussa. Kauden 2016–2017 normaalimatkojen cupissa hän sijoittui neljänneksi.

Niskanen voitti 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan Suomen mestaruuden 2016. Hopeaa hän sai sekä 7,5 kilometrin perinteisen kilpailussa että 15 kilometrin vapaan hiihtotavan takaa-ajokilpailussa 2016.

Lahden MM-kisoissa 2017 Niskanen ja Sami Jauhojärvi ottivat perinteisen tavan parisprintissä voiton omassa karsintaerässään. Finaalissa he saavuttivat pronssia. Ennen loppusuoraa Niskanen oli vielä ankkuriosuudellaan toisena Emil Iversenin jälkeen. Iversen kuitenkin kaatui viimeisessä kaarteessa kiilattuaan Niskasen eteen. Niskanen kompastui norjalaiseen ja jäi kilpailussa kolmanneksi. Kolme päivää myöhemmin hän voitti 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan maailmanmestaruuden 17,9 sekunnin erolla Martin Johnsrud Sundbyhyn. Ensimmäisissä väliajoissa Niskanen oli 1,3 sekuntia kärkeä jäljessä mutta johti kilpailua muilla väliaikapaikoilla. Hän oli mukana toisella osuudella Suomen viestijoukkueessa, joka sijoittui viidenneksi. Hän ilmoitti viestin jälkeen, että ei osallistu kisojen kuninkuusmatkalle eli 50 kilometrin yhteislähtöön vedoten vilustumiseen.

Tammikuussa 2018 Niskanen valittiin vuoden 2017 urheilijaksi.

Pyeongchangin olympialaiset 2018

Niskanen sijoittui Pyeongchangin olympialaisissa 2018 yhdistelmäkilpailussa 19:nneksi. Hän hiihti perinteisen osuudella pitkään kärjessä, muttei onnistunut pääsemään irtiottoon ja väsyi matkan loppupuolella. Perinteisen hiihtotavan sprinttikilpailussa hän oli neljästoista. 4 × 10 kilometrin viestissä Suomi sijoittui neljänneksi ja Niskanen oli toisen osuuden nopein hiihtäjä. Kisojen päätteeksi Niskanen voitti olympiakultaa 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa. Hän lähti noin 20 kilometrin kohdalla irtiottoon Aleksei Poltoraninin kanssa. Kazakstanilaisen pudottua hänen kyydistään Aleksandr Bolšunov tavoitti Niskasen 37,5 kilometrin kohdalla. Niskanen pudotti venäläisen perästään viimeisellä kilometrillä ja kukisti hänet lopulta 18,7 sekunnilla. Suomen edellinen 50 kilometrin olympiavoittaja oli Kalevi Hämäläinen Squaw Valleyssa 1960.

Olympialaisten jälkeen Niskanen sijoittui kolmanneksi Lahden 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan maailmancup-kilpailussa. Hän voitti Suomen-mestaruuden 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa ja sai SM-pronssia perinteisen sprintissä.

Niskanen valittiin myös vuoden 2018 urheilijaksi.

Kausi 2018–2019

Kaudella 2018–2019 Niskanen oli marraskuun lopulla Rukan 15 kilometrin perinteisen kilpailussa 7:s. Lillehammerissa hän oli viikkoa myöhemmin samalla matkalla vapaalla 22:s. Lillehammerin Nordic Opening-tapahtuman kokonaistuloksissa hän oli 7:s. Beitostølenissä hän hiihti toisen osuuden Suomen kahdeksanneksi sijoittuneessa viestijoukkueessa. Davosin 15 kilometrin vapaan kilpailussa hän oli 13:s. Seuraavana vuonna Niskanen voitti kolmannen maailmancupin osakilpailuvoittonsa Otepäässä 15 kilometrin perinteisen kilpailusta. Salpausselällä Niskanen sijoittui Ristomatti Hakolan kanssa pariviestissä kolmanneksi. Cognessa hän oli viimeisissä maailmancupin kilpailussa ennen MM-kilpailuja toinen 15 kilometrin perinteisellä. Seefeldin MM-kilpailuissa Niskanen voitti pronssia 15 kilometrin perinteisellä, sijoittui neljänneksi yhdistelmäkilpailussa ja viestissä sekä seitsemänneksi perinteisen hiihtotavan parisprintissä.

Niskanen voitti 2019 Suomen-mestaruuden 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa ja sitä seuranneessa 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan takaa-ajossa.

Kausi 2019–2020

Niskanen voitti kaudella 2019–2020 Rukan Nordic Opening -tapahtumassa 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailun. Kiertueen kokonaistuloksissa hän oli kolmas. Tour de Skillä hän sijoittui kolmanneksi perinteisen hiihtotavan 15 kilometrin takaa-ajokilpailussa Toblachissa. Tourin kokonaiskilpailussa hän oli kymmenes. Nové Městossa hän sijoittui 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa toiseksi. Ruotsissa ja Norjassa käydyn FIS Ski Tourin päättäneen Trondheimin 30 kilometrin perinteisen hiihtotavan takaa-ajokilpailun osuusajoissa hän oli toinen. Lahdessa hän voitti 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailun. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kuudenneksi ja normaalimatkojen cupissa kolmanneksi.

Kausi 2020–2021

Niskanen sijoittui Oberstdorfin MM-kilpailuissa 2021 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa kuudenneksi, yhdistelmäkilpailussa 13:nneksi, 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa 18:nneksi ja viestissä kuudenneksi. Hän voitti Suomen-mestaruudet 15 kilometrin vapaan ja perinteisen hiihtotavan kilpailuissa sekä 50 kilometrin vapaan tyylin kilpailussa. Hän koki, että odotettua heikommat tulokset juontuivat uupumuksesta, joka vuorostaan johtui uudenlaisesta harjoittelusta.

Kausi 2021–2022

Kaudella 2021–2022 voitti Rukan 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtökilpailun. Tour de Skillä hän voitti Lenzerheiden 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtökilpailun. Val di Fiemmessä hän sijoittui toiseksi 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa. Tour de Skin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kolmanneksi. Pekingin olympialaisissa 2022 Niskanen voitti 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtökilpailussa kultaa ja saavutti pronssia yhdistelmäkilpailussa. Lisäksi hän saavutti hopeaa perinteisen hiihtotavan parisprintissä Joni Mäen kanssa. Viestissä Suomi oli kuudes. Olympialaisten jälkeen Niskanen voitti Lahdessa 15 kilometrin perinteisen kilpailussa. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmanneksi ja voitti normaalimatkojen cupin. Hän voitti Suomen-mestaruuden 10 kilometrin vapaan ja 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailuissa.

Kausi 2022–2023

Kaudella 2022–2023 Niskanen sijoittui toiseksi Les Roussesin 20 kilometrin yhteislähtökilpailussa. Hiihdon MM-kilpailuissa 2023 Niskanen hiihti toisen osuuden Suomen hopeaa saavuttaneessa viestijoukkueessa. 30 kilometrin yhdistelmäkilpailussa hänen sijoituksensa oli 13:s. Hän siirtyi kisan perinteisen osuudella "vetojuhdan" rooliin ja piti yllä kovaa vauhtia onnistumatta kuitenkaan hajottamaan porukkaa. Tultaessa 15 kilometrin väliaika-asemalle Niskanen oli hiihdon johdossa, mutta hiihtotavan vaihtumisen jälkeen hänen kilpailunsa muuttui. Hän väsyi kärkihiihtäjien vauhdissa ja putosi tuloksissa 13:nneksi. 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa hän sijoittui kuudenneksi. Niskanen analysoi jälkeenpäin, että hänen olisi kannattanut uuvuttaa toisia ja hajottaa pääryhmää mahdollisimman paljon kilpailun aikana, jotta kisan loppuhetkillä olisi ollut alle seitsemän hiihtäjää taistelemassa voitosta. Maalin lähestyessä hän oli tiedostanut omat voimansa, mutta ajoittanut ratkaisunsa taktisesti väärin. Hän oli yrittänyt irtiottoa liian myöhään, eikä näin ollen ollut saanut kulutettua muilta mitaliehdokkailta riittävästi voimia. Hänen nopeutensa ja rytminvaihdoskykynsä eivät olleet sitten riittäneet menestymiseen loppukirissä. Hän voitti vuonna 2023 Suomen-mestaruuden 10 kilometrin perinteisen ja 50 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailuissa.

Kausi 2023-2024

Niskanen avasi maailmancup-kautensa toisella sijalla 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtökilpailussa Rukalla. Hän saavutti SM-pronssia parisprintissä Vantaalla yhdessä Valtteri Pennasen kanssa. Hän sijoittui toiseksi Lahden 20 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtökilpailussa ja Falunin 10 kilometrin perinteisen väliaikalähtökilpailussa.

 

Niskanen tunnetaan erityisesti perinteisen tyylin tekniikoiden taitajana. Hän on vahvimmillaan fyysisesti erittäin vaativilla radoilla, etenkin silloin kun keli on vähävauhtinen ja hiihdettävän matkan pituus normaali tai suuri. Osaltaan hänen raskasrakenteisuutensa vuoksi hän antaa kilpailijoilleen tasoitusta jyrkissä maastonkohdissa, eikä hänellä ole tehokkaaseen loppukiriin tai vastaavaan lyhytkestoiseen maksimisuoritukseen vaadittavaa suurta nopeusreserviä.

Niskasta on valmentanut keväästä 2013 lähtien Olli Ohtonen, tätä ennen häntä valmensi Esko Paavola.

Toukokuussa 2019 Niskanen vaihtoi suksimerkkiä Rossignolista Fischeriin.

Niskanen omistaa useampia hevosia ja hänellä on myös raviohjastuslupa. Hän ohjasti vuonna 2022 neljä lähtöä.

Iivo Niskasen energiajuomamarkkinointi herätti keskustelua vuonna 2014. Hiihtoliiton puheenjohtaja Kulmala ilmoitti, että maailmancupissa tai arvokisoissa ei tulisi kyseeseen, että Niskanen edesauttaisi sponsorinsa markkinointia esimerkiksi tuomalla tuotteita tiedotustilaisuuksiin. Talvella 2015 Niskanen markkinoi tuotetta avoimesti useissa yhteyksissä muun muassa Ylen haastattelussa Falunin MM-kisoissa. Marraskuussa 2015 ilmitullut markkinointi ei aiheuttanut toimenpiteitä mutta Hiihtoliitto ilmoitti, että pelisäännöistä keskustellaan. Vuonna 2016 Niskanen esitteli tölkkiään Kuusamon maailmancupin osakilpailussa. Niskanen jatkoi energiajuomamarkkinointia myös Seefeldin MM-kisoissa vuonna 2019.

Maailmancupin palkintosijat

Päivä	Kilpailupaikka	Maa	Matka	Sijoitus
30. marraskuuta 2014	Ruka	Suomi	15 km (p) väliaikalähtö	1.
27. marraskuuta 2016	Ruka	Suomi	15 km (p) väliaikalähtö	1.
19. helmikuuta 2017	Otepää	Viro	15 km (p) väliaikalähtö	2.
11. maaliskuuta 2017	Holmenkollen	Norja	50 km (p) yhteislähtö	2.
25. marraskuuta 2017	Ruka	Suomi	15 km (p) yhteislähtö	3.
4. maaliskuuta 2018	Lahti	Suomi	15 km (p) väliaikalähtö	3.
20. tammikuuta 2019	Otepää	Viro	15 km (p) väliaikalähtö	1.
17. helmikuuta 2019	Cogne	Italia	15 km (p) väliaikalähtö	2.
30. marraskuuta 2019	Ruka	Suomi	15 km (p) väliaikalähtö	1.
29. marraskuuta − 1. joulukuuta 2019	Ruka	Suomi	Nordic Opening -tapahtuma	3.
1. tammikuuta 2020	Toblach	Italia	15 km (p) takaa-ajo	3.
18. tammikuuta 2020	Nové Město	Tšekki	15 km (v) väliaikalähtö	2.
23. helmikuuta 2020	Trondheim	Norja	30 km (p) takaa-ajon osuusaika	2.
29. helmikuuta 2020	Lahti	Suomi	15 km (p) väliaikalähtö	1.
27. marraskuuta 2021	Ruka	Suomi	15 km (p) väliaikalähtö	1.
29. joulukuuta 2021	Lenzerheide	Sveitsi	15 km (p) väliaikalähtö	1.
3. tammikuuta 2022	Val di Fiemme	Italia	15 km (p) yhteislähtö	2.
28. joulukuuta 2021 – 4. tammikuuta 2022	Lenzerheide Oberstdorf Val di Fiemme	Sveitsi   Saksa   Italia	Tour de Ski	3.
27. helmikuuta 2022	Lahti	Suomi	15 km (p) väliaikalähtö	1.
29. tammikuuta 2023	Les Rousses	Ranska	20 km (p) yhteislähtö	2.
25. marraskuuta 2023	Ruka	Suomi	10 km (p) väliaikalähtö	2.
2. maaliskuuta 2024	Lahti	Suomi	20 km (p) väliaikalähtö	2.
16. maaliskuuta 2024	Falun	Ruotsi	10 km (p) väliaikalähtö	2.

Lähde: Kansainvälisen hiihtoliiton virallinen tietokanta

Niskaselle myönnettiin itsenäisyyspäivänä 2018 Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan ritarimerkki solkineen. Edellisenä vuonna 2017 hän sai Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkin solkineen.

Iivo Niskasen kolmesta siskosta Kerttu on myös maastohiihtäjä. Hänen toinen sisarensa, muotisuunnittelija Katri Niskanen voitti Muodin huipulle -tositelevisiokilpailun vuonna 2009. Iivo Niskanen kihlautui vuonna 2014 ja avioitui heinäkuussa 2018 entisen kilpahiihtäjän Saana o.s. Kemppaisen kanssa.

Niskasten vanhemmat ovat Eero ja Tarja Niskanen, joilla sanotaan olleen suuri vaikutus sisarusten menestykseen. Perheessä kannustettiin, kuljetettiin ja säästettiin kovasti ja isä erosi ammattiliitostakin rahoittaakseen lasten urheilua. Lapsuutensa Niskaset elivät Vieremällä Pohjois-Savossa ja kilpailivat keskenään eri lajeissa, myös isän tekemillä laduilla.

4. joulukuuta 2022 Iivo ilmoitti sosiaalisessa mediassa perheenlisäyksestä lyhyellä tekstillä ''Teit minusta isän, poikani''.

• Karttunen, Anu: Iivo Niskanen – seuraava mestari? Yle Urheilu. 8.3.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 8.3.2013.
• Iivo Niskanen Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)

Viitteet

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iivo Niskanen Wiki Commonsissa

• Iivo Niskanen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
• Iivo Niskanen Twitterissä
• Iivo Niskanen Ylen Elävässä arkistossa