Englannin Kielen Opetus Vieraana Kielenä

Tällä tarkoitetaan siis kielen opiskelua tai käyttöä maassa, jossa valtaväestön äidinkieli on englanti. Käsite ‘englanti vieraana kielenä’ (engl. English as a foreign language, EFL) viittaa puolestaan edellä mainittuihin maissa, joissa englannin kielellä ei ole virallista asemaa, ts. maat, joissa englantia opiskellaan täysin vierasperäisenä kielenä. Näihin käsitteisiin liittyy erilaisia pedagogisia lähestymistapoja. Se, että valitaanko kielen opetuksen näkökulmaksi ESL vai EFL näkyy kielen opetustavoissa ja oppimistavoitteissa sekä myös laajemmin opetusympäristössä.

Ottaen huomioon, että englannin kielellä on enemmän sitä toisena kielenä puhuvia käyttäjiä kuin ns. natiivipuhujia, osa alan asiantuntijoista on sitä mieltä, että käsitystä standardista englannin kielen muodosta on haastettava. Tämän vuoksi uusia näkökulmia toisen kielen opettamiseen on esitetty.

‘Maailman englantien kolmen kehän malli’ on Kachrun vuonna 1985 kehittämä malli englannin kielen kansainvälisestä asemasta. Malli koostuu kolmesta sisäkkäin olevasta kehästä, joihin sijoitetaan valtiot sen mukaan, minkälainen asema englannin kielillä niissä on. Kehän ytimessä (engl. inner circle) ovat maat, joissa puhutaan äidinkielenä englantia. Näihin kuuluvat esim. Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Australia ja Uusi-Seelanti. Keskimmäinen kehä (engl. outer circle) puolestaan kuvaa Ison-Britannian entisiä siirtomaita. Näihin kuuluvat esim. Intia ja Nigeria. Tämän kehän maissa englannista on tullut yleinen käyttökieli, mutta tämä johtuu ulkoisesta vaikutuksesta. Mallin uloin kehä (engl. expanding circle) taas kuvaa maita, joissa englannilla ei ole mitään virallista asemaa. Kieltä saatetaan käyttää esim. työn tai harrastuksen parissa. Näihin maihin kuuluvat esim. Suomi, Venäjä ja Brasilia. Kahden sisimmän kehän kielten opiskelijoiden katsotaan kuuluvan ESL:n piiriin, kun taas uloimman kehän opiskelijat kuuluisivat EFL:n piiriin. Perinteisesti EFL:n piiriin kuuluvissa maissa on myös kokeiltu ESL:n mukaisia opetusmenetelmiä oppimistulosten vertailuksi.

Myös muita pedagogisia näkökulmia on esitetty englannin kielen opiskeluun. Alla on lueteltu muutamia yleisimpiä.

Englanti kansainvälisenä kielenä (engl. English as an international language, EIL) on lähestymistapa, joka huomioi sen, että ns. ‘natiivikeskeisyys’ (eli näkökulmat, joiden keskiössä on äidinkielenä englantia puhuvat) ei ole olennaisinta kielen opiskelussa. Tästä syystä EIL:n lähtökohta on erottautua malleista, jotka korostavat tai ihannoivat natiivipuhujia.

Englanti muiden kielten puhujille (engl. English to speakers of other languages, ESOL) on eräänlainen sateenvarjotermi EFL:lle ja ESL:lle. Termi puhkesi reaktiona kritiikkiin siitä, miten ESL:ssä korostetaan sitä, miten englanti on opiskelijoiden toinen kieli, kun se saattaa olla joidenkin kolmas tai neljäs opiskelema kieli.

Englanti erikoistarkoituksiin (engl. English for special purposes, ESP) tarkoittaa englannin kielen opetusta, joka keskittyy tiettyyn alaan, ammattiin tai aihealueeseen. ESP-menetelmällä järjestettävä opetus voi tapahtua kurssimenetelmällä. Kurssin keskityksenä voi olla esimerkiksi hotelli- tai rakennusalan sanasto ja fraasit.