Bruce Lee: Kiinalais-yhdysvaltalainen kungfuelokuvien näyttelijä

marraskuuta">27. marraskuuta 1940 San Francisco, Yhdysvallat – 20. heinäkuuta 1973 Hongkong) eli Bruce Lee (kiin.: 李小龍; Jyutping: Lei⁵ Siu²-lung⁴) oli yhdysvaltalais-hongkongilainen itämaisten taistelulajien taitaja ja kungfuelokuvanäyttelijä. Leetä pidetään yleisesti yhtenä suurimmista itämaisten taisteluelokuvien tähdistä ja vaikuttajista.

Bruce Lee
李小龍
Bruce Lee (vasemmalla) poikansa, Brandonin kanssa.
Henkilötiedot
Koko nimi	Lee Jun-fan, 李振藩
Syntynyt	27. marraskuuta 1940 San Francisco, Kalifornia
Kuollut	20. heinäkuuta 1973 (32 vuotta) Hongkong
Ammatti	näyttelijä, kamppailulajien ohjaaja, filosofi
Puoliso	Linda Emery (1964–1973)
Näyttelijä
Taiteilijanimet	Lee Siu-lung (kiinalaisissa elokuvissa)
Aktiivisena	1941–1973
Palkinnot
Golden Horse 1972 Vihan nyrkki
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Yhdysvalloissa kiinalaisille vanhemmille syntynyt Lee opiskeli nuoruudessaan Hongkongissa kungfun wing chun -tyyliä ja loi myöhemmin Yhdysvaltoihin muutettuaan oman kungfutyylinsä Jun Fan kung fun eli Jeet Kune Don. Lee työskenteli Yhdysvaltain länsirannikolla kungfuopettajana ja sai 1960-luvun lopulla muutaman roolin amerikkalaisissa televisiosarjoissa. 1970-luvun alussa hän palasi Hongkongiin ja esiintyi kolmessa kungfu-elokuvassa, jotka vahvistivat hänen tähtiasemaansa Aasiassa. Leen ensimmäinen Hollywood-elokuva Lohikäärmeen kidassa (1973) jäi hänen viimeiseksi työkseen, sillä hän kuoli jo samana vuonna.

Lapsuus ja nuoruus

 

Bruce Lee, kiinalaiselta nimeltään Lee Jun-fan, syntyi San Franciscossa, Kaliforniassa, 27. marraskuuta 1940, kiinalaisen kalenterin mukaisesti lohikäärmeen vuonna. Hänen hongkongilaiset vanhempansa olivat tuolloin Yhdysvalloissa, koska Leen isä Li Hoi Chuen esiintyi Hongkongin Kantonilaisen oopperan kiertueella. Leen äiti Grace Ho oli äitinsä puolelta englantilaista ja isänsä puolelta hollanninjuutalaista ja kiinalaista sukua. Perheessä oli ennen Brucen syntymää jo yksi poika ja kaksi tytärtä. Pojalle annettu nimi Jun-fan tarkoittaa kiinassa ’palaa uudelleen’, sillä vanhemmilla oli tunne, että poika vielä palaisi Amerikkaan. Syntymätodistukseen kirjattua länsimaista nimeä ”Bruce” ehdotti San Franciscon Chinatownin sairaalan hoitaja. Perheen sukunimi oli jo amerikkalaistettu muotoon ”Lee” isän viisumissa.

Leet palasivat Hongkongiin vuoden 1941 alussa ja vuokrasivat kahden makuuhuoneen asunnon Kowloonissa. Perheeseen syntyi vielä yksi poika. Ahtaassa asunnossa asui lisäksi Hoi Chuenin veljen vaimon kuusilapsinen perhe sekä palvelijoita. Lee kertoi muistavansa lapsuudestaan japanilaiset miehitysjoukot toisen maailmansodan loppuvuosilta. Sodan loputtua vuonna 1945 Lee Hoi-chuen palasi näyttelijän työhön, ja Bruce sai kuusivuotiaana ensimmäisen elokuvaroolinsa elokuvassa The Beginning of a Boy. Ennen kuin Lee oli täyttänyt 18 vuotta, hän oli näytellyt jo 20 elokuvassa.

 

Lee oli teini-ikäisenä katutappelija eikä menestynyt koulussa, josta hänet erotettiinkin. Lee alkoi opetella kungfua yhdeksänvuotiaana ja pääsi vanhempiensa rahoituksella mestari Ip Manin Wing Tsung -kouluun. Lee opiskeli siellä kevyelle ruumiinrakenteelleen hyvin sopivaa Wing Tsungia intensiivisesti kymmenen vuoden ajan ja tutustui myös Kungfutsen, Buddhan ja Laozin filosofioihin. Kun Lee oli pidätetty kahden kungfu-koulun väliseen tappeluun osallistumisesta vuonna 1959, hänen vanhempansa lähettivät hänet San Franciscoon.

Kungfun opettajana Yhdysvalloissa

Koska Lee oli syntynyt San Franciscossa, hänellä oli Yhdysvaltain kansalaisuus. Hän opetteli puhumaan englantia ja alkoi käyttää Bruce-nimeä. Hän asui aluksi Chinatownissa, antoi työkseen tanssitunteja ja tarjoili kiinalaisessa ravintolassa. Päivisin hän opiskeli Edisonin teknillisessä koulussa ja luki itselleen tutkinnon, joka avasi hänelle seattlelaisen Washingtonin yliopiston ovet syksyllä 1962. Seattlessa Lee opiskeli filosofiaa ja alkoi iltaisin opettaa kungfua, aluksi aasialaisille, sitten muillekin kiinnostuneille. Samalla Lee kehitti omaa joustavaa, suoraviivaista ja yksinkertaistettua versiotaan kungfusta, jota hän alkoi kutsua nimellä Jeet Kune Do.

Lee avasi loppuvuonna 1963 Jun Fang Gung Fu -opiston Seattleen. Hän lopetti yliopisto-opintonsa kesällä 1964 ja muutti Oaklandiin, Kaliforniaan, jonne hän perusti Oakland Gung Fu -opiston. Se sai paljon oppilaita, mutta San Franciscon Chinatownin vanhimmat eivät katsoneet hyvällä sitä, että Lee opetti kiinalaisten taistelulajien salaisuuksia valkoisille. Koska Lee ei suostunut lopettamaan valkoisten opettamista, hänet haastettiin otteluun. Leen voitettua haasteottelun häntä ei enää vaadittu lopettamaan opettamista.

Perheen perustaminen

Lee meni elokuussa 1964 naimisiin Seattlen-aikaisen opiskelijatoverinsa ja kungfuoppilaansa Linda Emeryn kanssa. Vuoden 1965 alussa perheeseen syntyi poika Brandon ja vuonna 1969 tytär Shannon.

Televisioura Yhdysvalloissa

 

Lee jatkoi taistelutaitojensa ja fysiikkansa kehittämistä, pyrkimyksenään tulla yhä paremmaksi ottelijaksi. Leen kungfu-opistolla alkoi mennä huonosti, sillä Lee suostui ottamaan oppilaikseen vain kaikkein sitoutuneimmat oppilaat. Lee sai kuitenkin puhelinsoiton televisiotuottaja William Dozierilta, joka halusi Leen televisio-ohjelmaansa. Lee sai roolin uudessa komediallisessa rikossarjassa The Green Hornet, jossa hän esitti Katoa, sankarin naamioitua autonkuljettajaa ja oppipoikaa. Lee muutti perheineen Los Angelesiin maaliskuussa 1966 ja alkoi ottaa näyttelijäntunteja.

The Green Hornetia tehtiin kuuden kuukauden ajan vuonna 1966, eikä se koskaan saavuttanut esikuvansa Batmanin suosiota. Leen kungfutaidot kuitenkin herättivät kiinnostusta ja tekivät hänestä tunnetun. Ohjelman lopettamisen jälkeen Lee esiintyi satunnaisesti televisiossa sekä pienessä roolissa elokuvassa Pikkusisko (Marlowe, 1969). Hän alkoi antaa yksityisiä kungfu-oppitunteja Hollywoodin näyttelijöille, kuten Steve McQueenille ja James Coburnille. Hän opetti myös menestyneitä yhdysvaltalaisia karatekoja, kuten Chuck Norrisia. Vuonna 1970 Lee loukkasi itsensä vakavasti nostaessaan painoja, ja puolen vuoden ajan hänen koko uransa oli vaakalaudalla. Toipuessaan hän kirjoitti tutkielmaa taistelulajien filosofiasta ja menetelmistä, joka julkaistiin myöhemmin postuumisti.

Toivuttuaan loukkaantumisestaan Lee alkoi suunnitella televisiosarjaa Shaolin-munkista, joka vaelteli Yhdysvaltain vanhassa lännessä. Warner Bros. teki sen pohjalta televisiosarjan Kung Fu, jonka päärooliin otettiin kuitenkin valkoinen David Carradine eikä melko tuntematonta Leetä.

Elokuvaura

 

Lee matkusti vuoden 1971 alussa Hongkongiin. Siellä hän huomasi olevansa suuri tähti, sillä The Green Hornet (Leen roolin mukaan nimellä The Kato Show) oli Kaakkois-Aasian suosituimpia televisiosarjoja. Myös Leen nuoruudenaikaisia elokuvia esitettiin paljon. Lee sai elokuvasopimuksen hongkongilaiselta elokuvatuottaja Raymond Chowilta kahden kiinalaisen taisteluelokuvan tekemisestä. Niistä ensimmäinen, Lohikäärmeen nyrkki, kuvattiin Thaimaassa kesällä 1971. Kuvausten jälkeen Lee palasi Los Angelesiin, jossa Leen kirjoittama ja näyttelemä Longstreet-televisiosarjan jakso oli kerännyt paljon kiitosta. Paramount teki Leen kanssa kolmen uuden jakson sopimuksen, ja myös Warner Bros. tarjosi hänelle rahakasta televisiosopimusta. Palattuaan Hongkongiin Lee esiintyi toisessa elokuvassaan Vihan nyrkki. Kumpikin elokuva nousi Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa suureen yleisösuosioon, ja kriitikot ylistivät Leen kungfusuorituksia ja näyttelijäntaitoja.

Leestä oli kahden elokuvansa myötä tullut yksi koko Kaakkois-Aasian tunnetuimmista henkilöistä. Ihailijat seurasivat häntä Hongkongissa kaikkialle, ja jotkut heistä jopa haastoivat hänet kaksinkamppailuun. Yksityisyyden menetys vaivasi Leetä, ja hän alkoi työskennellä aiempaa enemmän kotinsa rauhassa. Myös Leen suhde Hongkongin lehdistöön huononi, kun paparazzit ryhtyivät seuraamaan Leetä ja lehdet alkoivat julkaista hänestä kriittisiä kirjoituksia ja joskus myös valheellisia juttuja, joista Lee haastoi näitä oikeuteen. Media myös kyseenalaisti Leen kiinalaisuuden niin Leen oman taustan, elämänhistorian ja kielitaidon johdosta kuin hänen amerikkalaisvaimonsa ja epäkiinalaisen partansakin vuoksi. Hongkongin perinteiset kamppailulajikoulut puolestaan kokivat Leen uhkana omalle toimeentulolleen, sillä Lee markkinoi kehittämäänsä Jeet Kune Dota perinteisiä taitoja parempana.

Täytettyään kahden elokuvan sopimuksensa velvollisuudet Lee perusti Raymond Chow’n kanssa Concord-tuotantoyhtiön. Hän tuotti ja ohjasi elokuvan Lohikäärmeen tie (1972), jonka pääosaa hän myös näytteli. Elokuvasta tuli hyvin suosittu, ja se tuotti enemmän rahaa kuin yksikään hongkongilaiselokuva ennen sitä. Elokuvan myötä Leestä tuli varakas, ja hän hankki perheelleen kartanon Kowloonissa. Lohikäärmeen tien jälkeen Lee meni Hollywoodiin tekemään elokuvaa Lohikäärmeen kidassa. Kuvauksia vaikeuttivat useat loukkaantumiset ja riidat, ja kaiken tarmonsa elokuvaan laittaneen Leen terveys alkoi kärsiä niin, että hän sai vakavan kohtauksen ja joutui sairaalaan. Syyksi epäiltiin aivoödeemaa, ja Lee sai Dilantin-lääkityksen.

Kuolema

Ennen Lohikäärmeen kidassa -elokuvan ensi-iltaa Lee valmisteli Hongkongissa elokuvaa Panoksena kuolema. Lee ehti kuitenkin kuolla 20. heinäkuuta 1973 Kowloonissa. Hän oli viettänyt iltapäivän rakastajattarensa, näyttelijä Betty Ting Pein kanssa tämän asunnossa. Myös elokuvatuottaja Raymond Chow kävi asunnossa alkuillasta liikeasioissa. Lee valitti tällöin huonovointisuutta, otti päänsärkyyn Equagesic-pillerin ja meni makuulle makuuhuoneen lattialla olevalle patjalle. Chow poistui kello 19.45. Puolen tunnin kuluttua Chow soitti Ting Peille ja sai kuulla, että Lee nukkui eikä lähde päivälliselle. Kello 21.30 Ting Pei alkoi herätellä Leetä. Kun Lee ei reagoinut, Ting Pei soitti Chow'n paikalle. Chow totesi Leen elottomaksi, puki tälle vaatteet ja soitti paikalle lääkärin. Hänkään ei havainnut Leessä enää mitään elonmerkkejä. Lee vietiin ambulanssissa sairaalaan, ja hänen vaimolleen Lindalle ilmoitettiin. Lee julistettiin sairaalassa kuolleeksi. Koska Leen kuoleminen alastomana rakastajattarensa asunnossa olisi ollut suuri skandaali, kuoleman olosuhteet yritettiin aluksi salata, mutta totuus tuli ilmi muutaman päivän kuluttua. Sen jälkeen Hongkongin lehdet olivat pitkään täynnä sensaatiojuttuja Leestä.

Lee haudattiin buddhalaisessa seremoniassa Hongkongissa ja sen jälkeen yksityisessä seremoniassa Seattlessa, jonne hänen jäänteensä laskettiin.

Lee oli kuollessaan nuori ja erittäin hyväkuntoinen. Leen virallinen kuolinsyy on aivoödeema, mutta sen syytä on spekuloitu paljon vuosikymmeniäkin tapahtuneen jälkeen. Kuoleman aiheuttajaksi on esitetty esimerkiksi yliherkkyyttä Equagesic-lääkkeelle, mutta Lee oli käyttänyt sitä aikaisemminkin ilman ongelmia. Leen verestä löytyi Equagesicin lisäksi myös kannabista, mutta sen ei tiedetä aiheuttavan aivoödeemaa. Leen kuolinpäivä oli kuuma ja kostea, ja koska Lee oli rasittanut itseään päivän aikana, on myös esitetty, että Lee olisi saattanut kuolla lämpöhalvaukseen.

Lohikäärmeen kidassa julkaistiin elokuussa 1973 kolme viikkoa Leen kuoleman jälkeen. Elokuvasta tuli Yhdysvalloissa ja muualla länsimaissa valtaisa yleisömenestys, ja myös monet kriitikot kehuivat sitä. Elokuva nosti Leen ensimmäiseksi kungfu-supertähdeksi lännessä ja muualla maailmassa sekä nosti kungfu-elokuvat ja myös kungfun harrastamisen suosioon. Myös kaikki Leen aikaisemmat elokuvat ja televisiosarjaesiintymiset julkaistiin uudelleen.

 

Leen kotikaupungissa Hongkongissa Lohikäärmeen kidassa ei enää kasvattanut Leen suosiota, mutta Hongkongin elokuvateollisuuden se nosti kansainväliseen maineeseen. Seuraavina vuosina kaupungissa tehtiin lukuisia niin sanottuja bruceploitaatio-elokuvia, joiden pääosassa oli Leetä ulkoisesti ja nimeltään jäljittelevä sankari, tai jotka käsittelivät Leetä henkilönä. Leen jalanjäljissä suosioon nousivat elokuvillaan myös esimerkiksi Chuck Norris ja Jackie Chan.

Elokuva Panoksena kuolema, jonka kuvauksiin Lee oli ehtinyt osallistua, julkaistiin vuonna 1978. Lee esiintyy elokuvan loppupuolella kohtauksissa, jotka oli kuvattu elokuvaa varten.

Koska Bruce Lee ei ollut jättänyt testamenttia, hänen leskeltään Linda Leeltä kesti seitsemän vuotta saada testamentti vahvistettua. Linda Lee aloitti lastensa Brandonin ja Shannonin kanssa Bruce Leen kuolinpesästä saaduilla tuloilla ylemmän keskiluokkaisen elämän Los Angelesissa. Käytyään opintonsa loppuun hän ryhtyi lastentarhanopettajaksi. Lapset kävivät yksityiskoulua. Leen poika Brandon Lee oli kertonut jo lapsena haluavansa vakavaksi näyttelijäksi. Aluksi hän sai isänsä maineen vuoksi rooleja etupäässä kungfu-elokuvissa. Hän kuoli vuonna 1993 Crow-elokuvan kuvauksissa tapaturmaisesti luotiin. Myös Bruce Leen tytär Shannon Lee näytteli muutamassa elokuvassa.

Shannon Lee sai 2000-luvun alussa äidiltään Bruce Leen kuolinpesän hallinnan. Hän hankki Universal Studiosilta itselleen Bruce Lee -tuotteiden lisenssi- ja myyntioikeudet ja perusti LeeWay Media -tuotantoyhtiön Bruce Lee -aiheisille filmeille. Markkinoinnin ansiosta Bruce Lee nousi 2010-luvulla maailman kymmenen eniten ansaitsevan kuolleen julkkiksen joukkoon Forbesin listalla, ja esimerkiksi vuonna 2014 hän ansaitsi 9 miljoonaa dollaria.

Wing chun

Lee joutui lapsena usein katutappeluihin, jonka myötä hänen vanhempansa päättivät tutustuttaa hänet kamppailulajeihin. Leen isä opetti aluksi hänelle Wu-style t’ai chi ch’uanin perusteet. Lee aloitti wing chunin harjoittelun 13-vuotiaana Ip Manin opissa sen jälkeen, kun hän hävisi katutappelun paikallisen jengin jäsenille. Ipin pitämät harjoitukset koostuivat usein chi sao -harjoitteista, puisen harjoitusnuken Mu ren zhuangin kanssa tehdyistä käsi- ja jalkatekniikoista ja vapaamuotoisista sparreista.

Yip ei myöskään halunnut oppilaidensa tappelevan kadulla, vaan mieluummin ottelevan järjestetyissä kilpailuissa. Noin vuoden harjoittelun jälkeen Yip Manin muut oppilaat kieltäytyivät harjoittelemasta Leen kanssa, saatuaan selville hänen eurooppalaissukujuurensa. Tuolloin kiinalaiset yleisesti eivät halunneet opettaa kamppailulajeja muille kuin aasialaisille. Lee oli kuitenkin osoittanut olevansa hyvin kiinnostunut jatkamaan harjoittelemista, jonka myötä Yip Man ja Wong Shun-leung opettivat häntä yksityisesti.

Jun fan gung fu

Palattuaan Yhdysvaltoihin runsaan vuoden kuluttua 1958 Lee opetti Jun Fan gung fu -tyyliä, joka oli pitkälti hänen oma versionsa wing chunista. Hän opetti aluksi ystäviään Seattlessa, kuten judokana tunnettua Jesse Gloveria. Taky Kimura oli Leen ensimmäinen apulaisohjaaja ja jatkoi Leen opetuksia ja filosofiaa hänen kuolemansa jälkeen. Lee avasi oman itsepuolustuskoulunsa Seattleen. Hän kuitenkin jätti kaiken taakseen Seattlessa keskeytettyään opintonsa Collegessa vuonna 1964. Lee muutti Oaklandiin James Yimm Leen luokse, joka oli tunnettu kiinalaiskamppailulajien taitaja alueellaan. He perustivat yhdessä Leen Jun-fan kamppailulajiin perustuvan koulun Oaklandiin.^lähde? Bruce Lee opetti siis kolmea metodia: Jun Fan Gung Fu, Tao of Chinese Gung Fu ja Jun Fan.

Jeet Kune Do

 

Leen uusi periaate ja kamppailumetodi syntyi vuonna 1967, sen jälkeen kun The Green Hornet -televisiosarja päättyi. Lee jäi ilman töitä ja perusti uuden itsepuolustuskoulun The Jun Fan Institute of Gung Fu. Kiistanalainen ottelu Wong Jack-mania vastaan antoi vaikutteita Leen näkemyksiin kamppailulajeista. Leen mielestä hänen ottelunsa kesti liian kauan, eikä hän kyennyt käyttämään potentiaaliaan wing chunin tekniikoilla. Hänen mielestään perinteiset kamppailulajit olivat liian joustamattomia ja kaavamaisia, jotta ne olisivat käytännöllisiä katutappelussa. Lee päätti perustaa järjestelmän, joka painottaisi käytännöllisyyttä, notkeutta, nopeutta ja tehokkuutta. Hän lisäsi useiden muiden lajien tekniikoita tyyliinsä, kuten miekkailijoiden liikehdintää ja nyrkkeilyn perustekniikoita.^lähde?

Harjoittelu

Green Hornetin alkuaikoina vuonna 1966 Lee oli vielä ollut fyysiseltä olemukseltaan melko pehmeä. Tiukan ruokavalion ja kovan harjoittelun seurauksena hän onnistui seuraavina vuosina pudottamaan rasvaprosenttinsa lähelle nollaa ja saavutti elokuvistaan tunnetun hyvin erottuvan lihaksiston.

Lee oli ensimmäinen taistelulajien harjoittaja, joka harjoitteli kuin nykyaikainen urheilija. Hän lisäsi harjoituksiinsa nuorahyppelyn ja juoksi joka aamu kuudesta kahdeksaan kilometriä. Hän asensi autotalliinsa kuntosalin ja teki useita toistoja pienillä painoilla saadakseen voimaa. Hän teki voimaharjoituksia myös esimerkiksi katsellessaan televisiota ja ajaessaan autoa. Kestävyys- ja voimaharjoittelun ohella Lee käytti paljon aikaa myös tekniikkaharjoitteluun. Hän söi lisäksi runsaasti proteiinivalmisteita ja muita lisäravinteita sekä hyödynsi sähköistä lihasstimulaattoria.

Lee opiskeli yliopistossa filosofiaa ja tunsi hyvin taolaisen ja zeniläisen filosofian. Hän kehitti kaiken lukemansa pohjalta oman filosofiansa, jota hän kuvaili paljon kirjoituksissaan Jeet Kune Do -taistelulajistaan sekä antamissaan haastatteluissa. Lee valitsi johtamansa taistelulajiopiston symboliksi kiinalaisen jin/jang-symbolin, jota käytetään taolaisuudessa kuvaamaan qi-elämänvoiman kahta puolta ja niiden yhdistymisen tuottamaa harmoniaa. Lee sanoi, että kungfu on filosofia sekä oleellinen osa taolaisuutta ja buddhalaisuutta. Leen mukaan kungfussa on kyse ihmisen koko ajattelun ja käyttäytymisen muuttamisesta. Hän korosti itseymmärryksen ja itseavun merkitystä – täydellistä omistautumista tehtävälle, joka on jatkuva prosessi.

Elokuvat

Lisäksi Lee esiintyi lapsena ja teini-ikäisenä 22 hongkongilaisessa elokuvassa.

• Lee, Bruce (avustaja Lee, James Yimm): Chinese Gung Fu. The Philosophical Art of Self-Defense. Oriental Sales, 1963.
• Lee, Bruce: Tao of Jeet Kune Do. Ohara Publications, 1975.
• Lee, Bruce, Uyehara, Mitoshi: Bruce Lee’s Fighting Method, Black Belt Magazine. 4-osainen kokonaisuus 1966 ja The Complete Edition 2008.

• Lewis, Jon E.: Bruce Lee. Parragon, 1996. ISBN 0752516221. (englanniksi)
• Little, John R.: The Warrior Within. Contemporary Books, 1996. ISBN 9780809231942. (englanniksi)
• Polly, Matthew: Bruce Lee. A Life. Simon & Schuster UK, 2018. ISBN 978-1-4711-7572-5. (englanniksi)

Viitteet

• Bruce Lee. Lohikäärmeen kirous (The Curse of the Dragon, 1993). Julkaistu myös Lohikäärmeen kidassa -elokuvan erikoisjulkaisu-DVD:n bonuslevyllä 2006.
• Bruce Lee – soturin tie (Bruce Lee: A Warrior’s Journey, 2000). Julkaistu DVD:nä 2004 ja Lohikäärmeen kidassa -elokuvan vuoden 2006 erikoisjulkaisu-DVD:llä. Sisältää Panoksena kuolema -elokuvan alkuperäisen 34 minuutin materiaalin, joka löytyi arkistoista vuonna 2000.

• Lehtinen, Lauri: 32 fragmenttia aiheesta Bruce Lee. Filmihullu 3/1999.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bruce Lee Wiki Commonsissa

• Bruce Lee. Virallinen kotisivu. (englanniksi)
• Bruce Lee Foundation. (englanniksi)