Autonominen Piirikunta

Muita subjekteja ovat mm. alueet, aluepiirit ja tasavallat. Nykyisin Venäjän federaatioon kuuluu neljä autonomista piirikuntaa. Autonomiset piirikunnat on perustettu joko yhdelle tai useammalle vähemmistökansallisuudelle ja ne sijaitsevat Venäjän pohjoisosan harvaan asutuilla alueilla. Kolme neljästä autonomisesta piirikunnasta kuuluu myös osana toiseen liittovaltiosubjektiin (alueeseen). Kullakin liittovaltiosubjektilla on kaksi edustajaa liittovaltioneuvostossa eli parlamentin ylähuoneessa.

1. Tšukotka
2. Hanti-Mansia (osa Tjumenin aluetta)
3. Nenetsia (osa Arkangelin aluetta)
4. Jamalin Nenetsia (osa Tjumenin aluetta)

Venäjän federaatioon ja Neuvostoliittoon on kuulunut useita autonomisia piirikuntia. Neuvostoliiton hajotessa niitä oli 10, joista on sittemmin lakkautettu

• Agan Burjatian autonominen piirikunta yhdistettiin sitä ympäröineen Tšitan alueen kanssa Taka-Baikalian aluepiiriksi 1.3.2008
• Ust-Ordynskin Burjatian autonominen piirikunta yhdistettiin sitä ympäröineeseen Irkutskin alueeseen 1.1.2008
• Korjakian autonominen piirikunta yhdistettiin Kamtšatkan alueen kanssa Kamtšatkan aluepiiriksi 1.7.2007
• Taimyrin autonominen piirikunta liitettiin Krasnojarskin aluepiiriin 1.1.2007
• Evenkian autonominen piirikunta liitettiin Krasnojarskin aluepiiriin 1.1.2007
• Permin Komin autonominen piirikunta yhdistettiin Permin alueen kanssa Permin aluepiiriksi 1.12.2005

Vuoteen 1977 asti myöhempien autonomisten piirikuntien nimityksenä oli kansallinen piirikunta (ven. национальный округ, natsionalnyi okrug). Neuvostoliiton alkuaikoina 1920-1930-luvuilla perustettiin useita lyhytikäisiä kansallisia piirikuntia, joista yksi oli Kalininin alueella sijainnut tverinkarjalaisten keskittymän käsittänyt Karjalainen kansallinen piirikunta (1937-1939).