Kannabis: Hamppukasvista valmistettava huumaus- ja lääkevalmiste

Kannabiksen päihdyttävä ja lääkinnällinen vaikutus perustuu kasvin erittämiin kannabinoideihin, joita on löydetty kasvista ainakin 113 kappaletta sekä terpeeneihin, joita on löydetty kasvista yli 200 kappaletta.

Kannabista käytetään yleisimmin sen psykoaktiivisten ja fyysisten vaikutusten takia, joihin kuuluu kohonnut mieliala, euforia, rentoutuneisuus, lisääntynyt ruokahalu, sekä assosiaatioiden ja aistikokemusten korostuminen. Epätoivottuina sivuvaikutuksina saattaa esiintyä lyhytmuistin häiriöitä, suun kuivumista, motorisen toiminnan häiriöitä sekä silmien punoitusta. Varsinkin kokemattomilla käyttäjillä tai suurista annoksista voi seurata ahdistusta ja vainoharhaisuutta. Sen ohessa voi esiintyä myös paniikkikohtauksia, sekavuustiloja, harhaisuutta ja epämiellyttäviä mielentiloja, jotka yleensä menevät ohi päihtymyksen lakatessa. Pulssin lyöntitiheys voi kiihtyä, mikä muuttaa verenpainetta ja saattaa aiheuttaa huimausta ja pyörtymistä.

Kannabis on kiellettyjen aineiden joukossa Yhdistyneiden kansakuntien huumausaineyleissopimuksessa, ja sen päihdekäyttö on laitonta useimmissa maissa. Suomessa kannabiksen hallussapito ja käyttö, sekä hampun viljely kannabiksen raaka-aineeksi, on kielletty Suomen rikoslaissa. Kannabis aiheuttaa sairauksia, riippuvuutta ja sosiaalisia haittoja. Kannabis on hengitysteille vähintään yhtä haitallinen kuin tupakka. Kannabis lisää masennusta ja ahdistusta ja vaikuttaa heikentävästi muistiin ja keskittymiskykyyn. Erityisen riskialttiita mielenterveysongelmille ovat nuoret, joiden aivot vasta kehittyvät. Kannabis voi laukaista psykoosin ja kannabista käyttävillä psykoosisairauden ennuste on muita huonompi.

Monet Yhdysvaltojen osavaltiot ovat laillistaneet kannabiksen lääkinnällisen ja/tai viihdekäytön. Colorado, Kalifornia, Nevada, Oregon, Washington, Alaska, Maine, Massachusetts, Vermont sekä pääkaupunki Washington D.C. Maailman maista kannabiksen ovat laillistaneet Uruguay ja Kanada. Näiden lisäksi kannabiksen käyttö on dekriminalisoitua Portugalissa ja osittain dekriminalisoitua Alankomaissa. Yhteensä kannabiksella on käyttäjiä maailmanlaajuisesti arviolta 125–203 miljoonaa. Kannabiksen laillistamisen vastustajien mukaan mukaan verotulot eivät minkään päihteen kohdalla korvaa sen aiheuttamia haittoja. Laillistaminen lisäisi niin inhimillisiä kuin rahallisia haittoja. Keuhkosyövät ja tulehdukselliset keuhkosairaudet lisääntyisivät. Rikollisuus ei vähenisi, sillä pimeät markkinat eivät poistuisi.

Hampun historiaa on yleisemmin artikkelissa hamppu.

Hamppua (Cannabis sativa, Cannabis indica) on viljelty pitkään hyötykasvina sen öljyn ja kuitujen takia. Kannabiksen päihdyttävä vaikutus perustuu kasvin erittämässä hartsissa olevaan tetrahydrokannabinoliin (THC) ja muihin niin sanottuihin kannabinoideihin, joita on kukinnoissa ja ylimmissä lehdissä. Kasvista saatavasta hartsista valmistetaan hasista ja kasvin kukintoja ja versoja kuivatetaan kannabikseksi.

Kiinasta on löytynyt noin 2 700 vuotta vanha kannabiserä šamaanina pidetyn miehen haudasta. Myös Siperiasta on löytynyt noin 2 500 vuoden takaisen naisen haudasta pieni erä kannabista. Vanhoja kannabislöytöjä on tehty myös muinaisesta Egyptistä.

Lähi-idässä kannabis tuli päihteenä yleiseen käyttöön arabialais-islamilaisessa maailmassa 1100-luvulla. Yhteiskunnallinen ongelma siitä tuli parisataa vuotta myöhemmin. Lähi-idässä päähuumeet ovat aina olleet oopiumi ja hamppu eri muodoissaan. Arabian kielen sana hašīš tarkoittaa ”ruohoa” ja saattaa viitata sekä hasikseen että kannabikseen. Hamppu kasvaa Lähi-idässä villinä, joten tuote oli halpaa. Lisäksi islam suhtautuu viiniin kielteisesti. Huumeiden käyttö oli periaatteessa kiellettyä ja liikakäyttöä paheksuttiin. Oikeudelliset toimet hasista vastaan olivat kuitenkin melko harvinaisia.

Euroopassa hamppuvalmisteet tunnettiin jo antiikin aikana. Kansanlääkinnässä sitä käytettiin vain vähän. Osasyynä tähän on se, että Euroopassa viljelty hamppu on teholtaan heikompaa kuin Intiassa kasvava Cannabis indica, sillä kasvi tarvitsee enemmän lämpöä ja auringonvaloa kehittyäkseen huumaavaksi. Herodotos mainitsee Historiateoksessaan skyyttien polttavan hamppua kuumilla kivillä teltan sisällä ja hengittävän sen savua.

Ennen 1800-luvun puoliväliä kannabis mainitaan länsimaisessa kirjallisuudessa lähinnä matkakuvausten yhteydessä. 1840-luvulla pariisilaiset taiteilijapiirit kiinnostuivat hasiksesta. Sen psykoaktiivisia vaikutuksia kuvasivat värikkäästi muun muassa Alexandre Dumas kirjassaan Monte-Criston kreivi (1844), sekä amerikkalainen Fitz Hugh Ludlow omaelämäkerrallisessa teoksessaan Hashiksenkäyttäjä (1857).

Kannabis kiellettiin ensimmäisenä Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella. Yhdysvalloissa kannabiksen kriminalisointi perustui rodullisiin käsityksiin sen käyttäjistä. Rotuennakkoluulot afroamerikkalaisia ja meksikolaisia vastaan sai osavaltiot ja paikallishallinnot kieltämään sen käytön. Ennakkoluulot meksikolaisista toimi sytykkeenä kannabiksen kieltämiselle. Yhdysvaltojen kannabiksen kieltolait perustuivat määritelmiin, jotka olivat epätieteellisiä. Yhdysvaltojen aloitteesta kannabiksen kielto levisi Kansainliiton vuoden 1925 oopiumsopimuksen ja sen korvanneen YK:n huumausaineyleissopimuksen kautta lähes kaikkiin maailman maihin. Erityisesti 1960-luvun yhdysvaltalaisten nuorisokulttuurien vaikutuksesta kannabiksen päihdekäyttö yleistyi Britanniassa ja muualla Länsi-Euroopassa. Myös Suomessa nähtiin vuosiin 1966–1972 painottunut kannabiksen käytön ”ensimmäinen aalto”, joka oli keskittynyt lähinnä Helsingin alueelle.

 

Kannabista käytetään yleisimmin poltettuna joko piipussa, vesipiipussa tai savukkeena, joko tupakkaan tai knasteriin (eli ei-päihdyttävään yrttiin tai vastaavaan) sekoitettuna tai sellaisenaan. Tupakoitsijat päätyvät muita todennäköisemmin kannabiksen käyttäjiksi, koska kannabistuotteet ovat pääsääntöisesti poltettavia aineita. Kannabiksen imelä haju tarttuu useiksi tunneiksi käyttäjän hengitykseen, vaatteisiin ja hiuksiin.

Kannabista voidaan käyttää myös juomissa (Green Dragon, kannabistee), kannabisleivonnaisina tai muutoin syötynä. Mahdollista on myös vaikuttavien aineiden höyrystäminen kukinnosta.

Pääartikkeli: Kannabiksen vaikutukset

Kannabiksen käytön tyypillisiä vaikutuksia ovat mielihyvän tunne, innovatiivisuuden ja ajattelukyvyn lisääntyminen, ruokahalun lisääntyminen, lisääntynyt passiivisuus, naurukohtaukset, rentoutuneisuus, suun kuivuminen, silmien sidekalvon verestys (punaiset silmät) sekä harvemmin sydämen sykkeen kiihtyminen.

Kannabispäihtynyt on usein erityisesti aluksi ulospäin suuntautunut, puhelias, aktiivinen ja hyväntuulinen. Hän voi vaikuttaa myös sisäänpäin kääntyneeltä, mutta ajatusten lento ja assosiointi on vilkasta. Kannabiksen vaikutuksen alaisena erilaisiin yksityiskohtiin kiinnitetään paljon huomiota ja aistikokemukset korostuvat. Päihtymys voi aiheuttaa myös erilaisia aistiharhoja, jotka käyttäjä kuitenkin yleensä tunnistaa päihtymyksen aiheuttamiksi ja ohimeneviksi. Päihtymys kestää poltettaessa muutamia tunteja ja syötäessä jonkin verran pidempään.

Kannabis voi aiheuttaa ahdistus- ja paniikkikohtauksia, masentuneisuutta tai sekavuustiloja. Suurina annoksina, erityisesti syötynä, voi seurauksena olla sekavuustila, joka lievenee muutamassa tunnissa päihtymyksen mentyä ohi. Vieroitusoireita ovat yleensä levottomuus, hermostuneisuus, ärsyyntyminen sekä ruokahalu- ja unihäiriöt. Vieroitusoireiden voimakkuus vaihtelee käytön laajuuden mukaan. Tutkimukset eivät tunne yhtään kannabiksen yliannostuksesta aiheutunutta kuolemantapausta.

Kannabiksen käyttö heikentää koordinaatiokykyä, tasapainoa, reaktioaikaa, muistia, tarkkaavaisuutta ja arvostelukykyä. Kannabis vaikuttaa kielteisesti esimerkiksi ajokykyyn.

Katso myös: Kannabiksen vaikutukset

Säännöllisessä käytössä kannabiksen sietokyky eli toleranssi kasvaa. Kannabiksen säännöllinen ja päivittäinen käyttö voi aiheuttaa ensisijaisesti psyykkistä riippuvuutta. Kannabiksen käytön äkillisestä lopettamisesta seuraa joskus vieroitusoireita, kuten ärtymystä, ahdistusta, vapinaa, hikoilua, huonovointisuutta ja unettomuutta. Kannabiksen käyttäjistä noin kymmenen prosentin arvioidaan tulevan riippuvaiseksi siitä. Kannabisriippuvuutta hoidetaan tavallisesti avohoidon menetelmin.

Pulssin nousu ja verenpaineen muutokset saattavat altistaa sydän- ja verisuonihäiriöille.

Kannabis vahvistaa alkoholin ja joidenkin muiden päihteiden vaikutuksia, mikä saattaa altistaa päihderiippuvuuksille ja tapaturmille. Riski joutua vakavaan liikenneonnettomuuteen jopa kaksinkertaistuu, jos ajoneuvoa ajaa kannabiksen vaikutuksen alaisena.

Fyysiset sairaudet

Poltettaessa kannabiksen tärkeimpien terveyshaittojen on oletettu olevan samankaltaisia kuin tupakan. Kannabiksen säännöllinen polttaminen saattaa vaurioittaa keuhkoja. Pitkäaikaista kannabiksenkäyttöä on yhdistetty yskään, hengityksen vinkumiseen, rinnan ahtauteen ja keuhkojen ilmavirtauksen heikentymiseen. Keuhkosyövän riskin lisäksi kurkunpään, nielun ja suun alueiden syöpäriski kasvaa. Hengityselinten sairauksien ja syövän riskit ovat kuitenkin vältettävissä jos kannabista ei käytä polttamalla. Kannabis myös heikentää elimistön puolustusmekanismeja saattaen näin lisätä erilaisia infektioita.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan kannabis nostaa erään kivessyövän muodon, ei-seminooman, riskiä. Sairauden riski on kaksinkertainen niillä, jotka polttavat kannabista viikoittain tai ovat käyttäneet sitä säännöllisesti murrosiästä. Tutkimus viittaa siihen, että alle 18-vuotiaana poltettu kannabis voi vaikuttaa kivesten epäkypsiin soluihin niin, että niistä tulee myöhemmin pahanlaatuisia. Fred Hutchinson Cancer Research Centre ryhtyi tutkimaan kannabiksen käytön ja kivessyövän välistä yhteyttä, kun oli selvinnyt, että kiveksissä on huumeen vaikuttavaan aineeseen (THC) reagoivia reseptoreita. Tutkijat mainitsivat sekä kivessyövän että kannabiksen käytön yleistyneen 1950-luvulta lähtien.

Harvardin yliopiston tutkija Murray Mittlemanin mukaan kannabiksen polttamista seuraavan tunnin aikana sydänkohtauksen riski saattaa olla ihmisellä jopa lähes viisinkertainen. Hänen mukaansa sydänkohtauksen absoluuttinen riski ensimmäisen tunnin kuluessa on kuitenkin vain yksi 100 000:sta 50-vuotiaalla henkilöllä, jolla ei ole muita sydänkohtaukselle altistavia riskitekijöitä. 2000-luvulla tutkimus kannabiksen vaikutuksista verenkiertojärjestelmään sekä kannabiksen käytön ja sydän- ja verisuonitautien yhteydestä on yleistynyt.

Kannabiksen käyttö voi heikentää siemennesteen laatua, jopa aiheuttaa lapsettomuutta. Naisille seurauksena saattaa olla kuukautiskierron häiriöitä ja seksuaalisuuden halukkuuden vähentymistä. Bostonin yliopiston tutkimuksessa ei kuitenkaan löydetty vaikutusta lisääntymiskykyisyyteen. Tutkimuksen mukaan kannabista käyttävät pariskunnat harrastavat useammin seksiä, ja esimerkiksi siemennesteen laatu on vain yksi tekijä siinä saavatko parit lapsia. Vuonna 2019 julkaisussa tutkimuksessa havaittiin, että siemennesteen laatu oli parempi niillä miehillä, jotka olivat joskus polttaneet kannabista.

Kannabista raskausaikana polttaneiden äitien lapsilla on tavattu alhaisempaa syntymäpainoa ja hidastunutta kasvua. Käyttö odotusaikana lisää ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Kannabiksen käyttö raskauden aikana saattaa aiheuttaa lapselle leukemiariskiä ja kognitiivisten kykyjen ja koulumenestyksen heikentymistä myöhemmällä iällä. Kannabiksen vaikuttaja-aine erittyy äidinmaitoon ja imettäessä vauvalle.

Kognitiiviset häiriöt

Kannabis on keskushermostoon vaikuttava päihde. Amerikkalais-uusiseelantilaisen tutkijaryhmä teki päätelmän, että jatkuva kannabiksen käyttö kytkeytyy neuropsykologiseen rapautumiseen ja otaksuvat, että kannabiksen käytöllä teini-iässä on myrkyllinen vaikutus kehittyviin aivoihin. Kannabiksen kokeilemisen tai satunnaiskäytön ei ole havaittu aiheuttavan päihtymyksen jälkeisiä kognitiivisia häiriöitä. Kannabiksen pidempiaikainen ja runsas käyttö saattaa heikentää ajattelu- ja havaintotoimintoja ja muistia. Vaikutuksia voivat olla lähimuistin heikkeneminen, uuden oppimisen ja tarkkaavaisuuden ylläpidon vaikeutuminen. Jo muutama käyttökerta puolessa vuodessa voi johtaa muistiongelmiin. Kannabista käyttäneellä voi olla uneen liittyviä ongelmia vielä päihtymyksen jälkeen.

Nuorena aloitettu kannabiksen säännöllinen käyttö haittaa henkistä kehitystä ja aikuistumisprosessia. Sen pitkäaikaiskäyttö aiheuttaa kognitiivisten kykyjen rappeutumista, jonka oireita ovat muun muassa ongelmanratkaisu- ja keskittymiskyvyn heikkeneminen, muistiongelmat, välinpitämättömyys, ärsyyntyminen ja vuorovaikutustaitojen heikentyminen. Kannabis heikentää oppimiskykyä ja voi heikentää nuorten koulumenestystä sekä aikuisten pärjäämistä työtehtävissä, jotka vaativat älyllistä suorituskykyä. Kannabiksen käyttö lisää riskiä skitsofreniaan, masentuneisuuteen, ahdistuneisuuteen ja mielialahäiriöihin.

American Psychological Associationin vuonna 2015 julkaisemassa tutkimuksessa runsaallakaan kannabiksen käytöllä varhaisesta teini-iästä 25-vuotiaaksi ei huomattu olevan vaikutusta käyttäjien fyysiseen tai psyykkiseen terveyteen 35-vuotiaana.

Psyykkiset sairaudet

Australialaisessa 83 tutkimuksen meta-analyysissä todettiin, että kannabis aikaistaa psykoosien puhkeamista. Yleisesti kannabiksen käyttäjät sairastuvat psykoosiin normaaliväestöä useammin. Erityisessä vaarassa ovat nuorten ihmisten aivot, sillä kannabiksen käyttö voi häiritä nuorten aivojen kehitystä. Aivot kehittyvät vielä yli 20-vuotiaillakin, ja jokainen päihde, jota käytetään niiden vielä kehittyessä, on haitallista.

British Medical Journalissa julkaistun raportin mukaan teini-ikäisinä kannabista käyttäneiden todennäköisyys saada psykoosi 26 vuoden ikään mennessä on 10 % siinä, missä koko väestössä riski on 3 %. Tutkijaryhmä Maastrichtin yliopistolta tutki lähes 2 500:ta 14–24-vuotiasta saksalaista ja tuli siihen tulokseen, että kannabiksen poltto nuoruusiässä kasvatti psykoottisten piirteiden kehittymisen vaaraa kohtalaisesti. Paljon suurempi riski oli niillä kannabista polttaneilla, joilla oli psykoosialttius ennestään. Näillä henkilöillä riski kasvoi sitä suuremmaksi, mitä enemmän ja varhemmin he olivat kannabista polttaneet. Ryhmän vetäjä päätteli kannabiksen käytön aiheuttavan mahdollisesti jopa 13 % Alankomaiden skitsofreniatapauksista.

The Lancet -lehdessä julkaistussa 35 tutkimuksen meta-analyysissä tutkijat totesivat kannabiksen käytön lisäävän riskiä sairastua psyykkisiin sairauksiin kuten skitsofreniaan 41 %, mutta käyttöannoksista riippuen se saattoi lisääntyä jopa 50–200 %. Katsauksessa arvioitiin, että 14 % psyykkisistä sairauksista Britanniassa olisi kannabiksen aiheuttamia. Mikäli kannabiksen käytöstä luovuttaisiin, ehkäistäisiin maassa vuosittain noin 800 skitsofreniatapausta. Lancet ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, etteikö taustalla olisi muita seikkoja, jotka lisäisivät psyykkisten sairauksien riskiä tai mahdollisuutta siihen, että mielenterveysongelmista kärsivät ovat todennäköisemmin kokeilemassa kannabista. Suomen Lääkärilehden mukaan tutkimuksen merkittävin uusi tieto on se, että hyvin satunnaisella ja yksittäisellä kannabiksen käytöllä havaittiin selvästi suurentunut riski psykooseihin. Suomalaisten asiantuntijoiden mukaan kannabiksen ja psykoosien suhde on kaksisuuntainen: kannabis voi laukaista psykoosin, mutta toisaalta sitä käyttää myös hoidon huonosti tavoittamia skitsofreenikoita ja muita mielenterveysongelmaisia. Kannabiksen vaikuttavien ainesosien THC:in ja kannabidiolin vaikutuksia onkin tutkittu myös skitsofrenian hoidossa. Psykiatrian erikoislääkäri Kristiina Kajansalon mukaan Lancetin tulokset sopivat hyvin skitsofrenian haavoittuvuus-kuormitusmalliin: skitsofreniaan altistuneilla ihmisillä sen käyttö voi laukaista psykoosin.

Vuodelta 2008 olevan tutkimuksen mukaan kannabispsykoosi ja alkava skitsofrenia saattavat olla sama asia. On tavallista, että akuutin päihtymystilan alaisena olevat kokevat joitakin psykoosin kaltaisia oireita kuten herkkyyttä äänille ja vainoharhaisuutta, mutta nämä katoavat päihtymystilan myötä. Eräs Britanniassa suoritettu tutkimus ei havainnut aikaisempien tulosten ennustamaa kasvua psyykkisiin sairauksiin sairastuneiden potilaiden määrässä kannabiksen käytön yleistymisestä huolimatta, vaan diagnoosien määrä on vuosina 1996–2005 pysynyt samana tai jopa hieman laskenut. Toisaalta kuitenkin British Medical Journal of Psychiatryn mukaan esimerkiksi Uudessa-Seelannissa käytön loppuminen vähentäisi skitsofrenian ilmaantuvuutta arviolta 8 %.

Pääartikkeli: Lääkekannabis

Lääkekannabis on lääkinnällisissä tarkoituksissa käytettyä kannabista, jota käytetään esimerkiksi syövän aiheuttamiin kipuihin. Suomessa sen käyttö on ollut lääkärin määräämänä sallittua pienelle potilasryhmälle vuodesta 2008 alkaen. Varsinkin Yhdysvallat, Britannia, Alankomaat ja Australia tekevät lääkekannabistutkimusta. Yhdysvalloissa lääkekannabis on sallittu 22 osavaltiossa sekä pääkaupunki Washington DC:ssä. Kannabista käytetään monien eri sairauksien hoidossa. Kannabiksen vaikutus perustuu siinä oleviin kannabinoideihin. Lääkekäytön kannalta kasvin kannabinoideista merkittävimpiä on kannabidioli, jonka on osoitettu eläinkokeissa lievittävän levottomuutta. Eläinkokeiden perusteella kannabidioli vaikuttaa myös tulehduksia hillitsevästi, sillä se heikentää immuunivastetta. Kannabidiolista johdettujen yhdisteiden on myös havaittu laboratoriokokeissa hillitsevän ihmisen syöpäsolujen jakautumista.

Ihmisen elimistön omien, kannabiksen kaltaisesti vaikuttavien endokannabinoidien säätelystä odotetaan lupaavaa keinoa esimerkiksi kivun hoitoon. Lääkeaineilla, jotka estävät aivojen endokannabinoidien hajoamista, arvellaan saavutettavan hyödyllisiä vaikutuksia vähäisin haitta- ja sivuvaikutuksin, toisin kuin kannabiksen kaltaisesti vaikuttavilla valmisteilla. Tällöin myös kannabiksen väärinkäyttöriski poistuisi.

 

Kannabis on useimmissa maissa ylivoimaisesti käytetyin huume. YK:n vuonna 2004 tekemän arvion mukaan noin 162 miljoonaa ihmistä oli käyttänyt kannabista kuluneen vuoden aikana. Eurooppalaisista 15–24-vuotiaista kannabista on kokeillut keskimäärin maittain 9–45 %, valtaosan maista jääden välille 20–35 %. Lääketieteellisen Lancet-lehden vuonna 2012 julkaiseman tutkimuksen mukaan huumeidenkäyttäjiä olisi maailmassa 149–271 miljoonaa. Ylivoimaisesti käytetyin huume on selvityksen mukaan kannabis, jota käyttää arviolta 125–203 miljoonaa ihmistä. Euroopassa tehdyistä huumetakavarikoista 80 prosenttia on kannabistakavarikkoja.

Kannabis on käytetyin huume myös Suomessa. Suomeen kannabiksen, kuten muidenkin huumeiden käyttö levisi niin kutsutun ensimmäisen huumeaallon myötä 1960-luvulla. Myös kannabiksen kasvatus Suomessa alkoi, aluksi pienimuotoisena. Kannabis kriminalisoitiin asetuksin vuonna 1966. Kannabiksen käyttö väheni 1970-luvun puoliväliin mennessä.

Kannabiksen ja muiden laittomien huumeiden käyttö lisääntyi 1990-luvun jälkipuolella Suomessa etenkin nuorten ja koululaisten keskuudessa. Tätä ilmiötä on kutsuttu toiseksi huumeaalloksi. Sen yksi edellytys oli kansainvälisen huumetuotannon ja huumekaupan järjestäytyminen. Suomalaisessa kyselytutkimuksessa vuonna 1992 5 prosenttia ilmoitti käyttäneensä elämänsä aikana kannabista, kun vuonna 2014 osuus oli noussut 19 prosenttiin. Huumeiden ongelmakäyttäjien aliedustus aineistossa saattaa vaikuttaa tuloksiin. Useimmat heistä käyttävät kannabiksen lisäksi myös alkoholia.

Keskusrikospoliisin vuoden 2009 arvion mukaan Suomessa on ainakin tuhat laitonta hamppuviljelmää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2011 tutkimus arvioi, että 40 000 – 60 000 suomalaista on joskus elämässään kasvattanut kannabista. Vuonna 2012 Suomessa takavarikoitiin 714 kiloa kannabishartsia ja 18 150 kiloa kannabiskasveja. Kannabiskasvatus on lisääntynyt internetin välittämien ohjeiden vaikutuksesta. Omatekoiset valaistusjärjestelmät sisältävät tulipalon vaaran. Myös muut vahingot ovat mahdollisia. Sisäkasvatuksen lisäksi esiintyy myös ulkoviljelyä maastossa.

Lancet-lehdessä julkaistun asiantuntijapaneelin laatiman 20 päihteen vaarallisuuslistan mukaan kannabis on 11. vaarallisin päihde. Maailman terveysjärjestön WHO:n raportissa on arvioitu, että eri päihteiden haittojen kvantitatiivisen vertailun luotettavuus on kyseenalaista. WHO:n asiantuntijoiden mukaan kannabiksen käyttöön liittyvät kvantitatiiviset riskit ovat luotettavien epidemiologisten tutkimusten puutteen vuoksi enimmäkseen tuntemattomia ja eri päihteiden vaarallisuuden vertaaminen on enemmän spekulatiivista kuin tieteellistä. 2000-luvulla tieteellinen näkökanta on ollut, että YK:n huumausaineyleissopimuksessa oleva kannabiksen luokittelu erittäin vaaralliseksi aineeksi on ollut yliampuvaa.

Vuonna 2012 San Diegon ja Pittsburgh Medical Center -yliopistoissa tehdyn tutkimuksen mukaan alkoholi vaurioittaa nuorten aivoja enemmän kuin kannabis. Tutkimuksessa ei testattu nuorten suorituskykyä, tutkijat ainoastaan katsoivat aivojen röntgenkuvia. 18 kuukautta kestäneen tutkimusjakson jälkeen tutkijat huomasivat, että viiden tai useamman alkoholijuoma-annoksen käyttäminen vähintään kahdesti viikossa vähensi aivokudoksen tietoa välittävää valkoista kudosta. Kannabiksen käyttäminen ei aiheuttanut aivokudosmuutoksia tutkimuksessa oleville nuorille.

Vuonna 2008 julkaistussa EU-raportissa todettiin kannabiksen olevan tupakkaa ja alkoholia turvallisempaa. Tutkimuksen perusteella todettiin, että kannabis oli vähiten vaarallisin huume. Vaarallisimpia olivat ekstaasi, kokaiini, alkoholi ja heroiini. Päihtymyksen astetta mitattaessa kannabis oli listan neljäntenä. Vahvimman päihtymyksen aiheutti alkoholi. Seuraavina tulivat heroiini ja kokaiini. Riippuvuutta mitattaessa pahinta riippuvuutta aiheutti tupakka, seuraavina tulivat heroiini, kokaiini ja alkoholi. Kannabis oli tutkimuksen mukaan vähiten riippuvuutta aiheuttava päihde.

Suomen akatemian tutkimuksen mukaan nuorilla, jotka ovat aloittaneet tupakoinnin varhain oli moninkertainen riski aloittaa myöhemmin myös kannabiksen käyttö. Tutkijoiden mukaan tulokset tukevat niin sanottua porttiteoriaa, jonka mukaan lailliset päihteet, kuten tupakka ja alkoholi, toimivat porttina laittomien huumeiden käytön aloittamiseen. Muita kannabiksen käyttöön vaikuttavia tekijöitä olivat nuoren impulsiivisuus ja toisen vanhemman alkoholinkäyttö. Jos nuoren yleinen asenne päihteitä kohtaan on kielteinen, ei hän luultavasti kokeile kannabistakaan.

Pääartikkeli: Kannabiksen lainsäädännöllinen asema

 

Suurimmassa osassa maita kannabis on luokiteltu huumausaineeksi ja sen käyttö ja hallussapito on kielletty liittyen YK:n huumausaineita koskevaan yleissopimukseen. YK:n huumausaineyleissopimus sallii harkintavaltaa kansallisessa lainsäädännössä. Euroopassa Ruotsissa kannabiksen käyttö on kriminalisoitu. Alankomaissa kannabiksen myynti kannabiskahviloissa, hallussapito ja käyttö on käytännössä pienissä määrin sallittuja. 2000-luvulla Alankomaat on kiristänyt lainsäädäntöään ja sen seurauksena monet kannabiskahvilat on suljettu tai muutettu anniskelupaikoiksi.

Kannabiksen käyttö kaikissa maissa on edelleen ehdottoman kiellettyä alle 18-vuotiailta. YK:n huume- ja rikostoimisto on arvostellut kannabiksen laillistamishankkeita ja ilmaissut huolen laillistamisen vaikutuksista kansanterveyteen ja ihmisten hyvinvointiin. UNODC pitää Euroopassa Ruotsin mallia menestyksellisenä.

Päihdetyöntekijöiden mukaan osa kannabiksen käyttäjistä päätyy käyttämään muita huumeita. Pitkään käytettynä kannabis lamaannuttaa, jolloin käyttäjä saattaa hakea piristäviä huumeita. Käytöstä aiheutuvia masennus- tai unioireita saatetaan lääkitä laittomasti myydyillä psyykenlääkkeillä. Huumeiden välittäjillä on usein tarjottavanaan kannabiksen lisäksi myös muita huumeita ja myyjien on kannattavaa markkinoida kannabista ostavalle asiakkaalle kalliimpia huumeita.

Suomi

Pääartikkeli: Kannabis Suomessa

Suomessa huumeiden käyttö kriminalisoitiin vuonna 1966. Samalla tuli laittomaksi myydä, välittää, luovuttaa toiselle tai muulla tavoin levittää kannabista. Myös kannabiksen hallussapito tai kasvattaminen on laitonta. Huumausainerikokseen syyllistynyt voidaan tuomita sakkoon tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen, ja törkeästä huumausainerikoksesta vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Vankeusrangaistuksesta tulee myös merkintä rikosrekisteriin. Kiinnijäämisestä tulee aina pysyvä merkintä poliisin rekistereihin. Useat koulut ja työpaikat järjestävät huumetestejä. Nuoren kohdalla merkintä rikosrekisterissä tai positiivinen testitulos voi estää ajokortin saamisen tai johtaa opiskelujen keskeytymiseen. Se voi myös estää joihinkin tiettyihin ammatteihin tai työpaikkoihin pääsemisen tulevaisuudessa. Kannabista kokeilleille nuorille on tarjolla apua järjestöistä, klinikoilta ja terveyskeskuksista ja auttavista puhelimista.

Suomen kannabisyhdistyksen tarkoituksena on vaikuttaa Suomen lainsäädäntöön siten, että kannabiksen käyttö, saatavuus ja kotimaassa omaan käyttöön tuotettu kannabis tulee lailliseksi täysi-ikäisille ihmisille. Kannabisaktivistit ovat muun muassa järjestäneet vuosittaisia hamppumarsseja.

Kannabisaktivistien arvostelijoiden mukaan kannabis ei ole sille myönteisten tahojen mainostama ”mieto huume” On väitetty että 1980-luvulla kasvin THC-pitoisuus oli 1–5 prosenttia, kun nykyiset pitoisuudet voivat olla jopa 15–20 prosenttia. Poliisin edustajat ovat sanoneet, että myönteisen kuvan antaminen kannabiksesta julkisuudessa madaltaa kynnystä käyttää sitä.

Kannabiksen laillistamisen vastustajien mukaan käytön vapauttaminen lisäisi käyttöä ja siten myös haittoja. Laillistaminen lisäisi todennäköisesti kannabiksen ja alkoholin sekakäyttöä. Poliisin mukaan kannabiksen laillistaminen veisi poliisin voimavaroja enemmän. Häiriökäyttäytyminen ja ongelmat liikenteessä lisääntyisivät. Ihmisten syrjäytymisen riski kasvaisi.

Vuonna 2014 tehtyjen kyselyjen mukaan suuri enemmistö kansanedustajista ja europarlamentaarikoista katsoo, että kannabista ei tule laillistaa. Naapurimaa Ruotsi edistää täysin huumevapaata yhteiskuntaa. Vuonna 2014 tehdyn kyselyn mukaan saksalaisista 65 prosenttia vastustaa kannabiksen vapauttamista.

Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n kanta on, että kannabiksen käyttöä ei pidä laillistaa tai normalisoida. Samoin kuin tupakoinnista suomalaisessa yhteiskunnassa pyritään eroon, on kannabiksen käytön yleistyminen pyrittävä estämään. Viranomaisten tulee edistää päihdekasvatusta ja tukea käytön lopettamista.

Malta

Maltan parlamentti päätti laillistaa kannabiksen käytön ja kasvatuksen ensimmäisenä Euroopan maana joulukuussa 2021. Parlamentti äänesti lainmuutoksen puolesta äänin 36–27.

Yhdysvallat

 

Yhdysvalloissa kannabiksen myynti ja käyttö päihteenä on laillistettu 19:ssä osavaltiossa sekä pääkaupunki Washington DC:ssä. Coloradossa myynnistä kertyvät verotulot ovat olleet tuntuvia. Samaan aikaan murrot ja ryöstöt ovat vähentyneet 4–5 prosentilla. The New York Times raportoi aiemmin keväällä, että Colorado on vasta nyt alkanut erotella rattijuoppoja ja huumaantuneena ajaneita kuljettajia. Ajokunnottomista kuljettajista kannabiskuskeja on ollut 12,5 prosenttia. Syötävän kannabiksen myyntiehtoja kiristettiin kahden psykoosiin liittyvän kuolemantapauksen jälkeen. Coloradon asukkaista yhdeksän prosenttia käyttää joskus kannabista. Enemmistö kannabiksen ostajista koostuu osavaltion asukkaista, jotka ovat kannabiksen suurkuluttajia. Kannabista eniten ostava viidennes kuluttaa kaksi kolmasosaa osavaltiossa käytetystä kannabiksesta.

Vuonna 2014 The New York Times vaati pääkirjoituksessaan kannabiksen täydellistä laillistamista Yhdysvalloissa ja vertasi kannabiksen laittomuutta alkoholin kieltolakiin. Kuten alkoholin kieltolain kanssa kävi, myös kannabiksen kieltolaista aiheutuu yhteiskunnalle suurta vahinkoa. Pääkirjoituksen mukaan kannabiksen aiheuttama riippuvuus on suhteellisen pieni verrattuna alkoholiin ja tupakkaan. Lehti totesi myös, että kannabiksen kohtuullinen käyttö ei näytä aiheuttavan vaaraa muuten terveille aikuisille. Lehden mukaan kannabiksen kieltävät lait Yhdysvalloissa ovat rasistisia, koska ne kohdistuvat suhteettomasti erityisesti nuoriin mustiin miehiin. Huumausainerikostuomiot pilaavat heidän tulevaisuutensa.

Valkoisen talon huumetoimisto ONDCP vastasi The New York Timesin kirjoitukseen, että kannabista lähestytään hallinnossa kansanterveydellisenä kysymyksenä. Kannabiksen käyttö vahingoittaa kehittyviä aivoja, aiheuttaa riippuvuutta ja vaarantaa liikenneturvallisuutta. Kasvavan kulutuksen tuottamat ongelmat rasittavat julkista terveydenhuoltoa ja kansantaloutta. Jo nyt alkoholi tuottaa yhteiskunnalle kustannuksia arviolta 15 kertaa enemmän kuin mitä se tuo tuloja verotulojen kautta. Laillistamisen ei odoteta poistavan kokonaan pimeitä markkinoita.

Uruguay

Uruguay laillisti kannabiksen kotikasvatuksen ja myynnin Uruguayn kansalaisille apteekeissa vuonna 2014, koska huumeiden vastainen sota ei ollut vähentänyt käyttöä ja se lisäsi väkivaltaa. Maassa aloitettiin kannabiksen laillinen myynti apteekeissa ensimmäisenä maana maailmassa 19. heinäkuuta 2017. Ostajien, joita myynnin alkaessa oli noin 5 000, pitää olla rekisteröityneitä ja 18 vuotta täyttäneitä. Kannabista myydään 16:ssa valtion hyväksymässä apteekissa.

Kanada

Joulukuussa 2015 Kanadan hallitus julkisti aikeensa laillistaa kannabis. Kannabis tuli lailliseksi 17. lokakuuta 2018. Liittovaltion asettama ikäraja on 18 vuotta, mutta provinssit ja territoriot saavat halutessaan asettaa omat, korkeammat ikärajat. Laillisesti ostettua kannabista saa pitää kerralla hallussaan enimmillään 30 grammaa.

Saksa

Saksa laillisti kannabiksen 23. helmikuusta 2024 liittopäivien 407 kansanedustajaa äänestäen lakialoitteen puolesta ja 226 vastaan. Lakimuutos tuli voimaan 1. huhtikuuta 2024.

• Kevytkannabis

• Kekoni, Taru: Kannabiksen käyttö, yhteiskunnallinen reagointi ja siihen vastaaminen: Kannabisaktivistien näkökulma. Väitöskirja: Tampereen yliopisto. Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44-7150-6. Teoksen verkkoversio (PDF).

Viitteet

• Korhonen, Ulla ym.: Kannabis. Tietoa vanhemmille. 2. päivitetty painos. Helsinki: Irti huumeista, 2011. ISBN 978-952-99954-3-1.
• Vanha-Majamaa, Anton: Kannabiskirja. Kosmos, 2018. ISBN 978-952-7144-59-6.

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kannabis.

• Kannabis Huume-Suomen Historia verkkodokumentti.
• Opas sinulle, joka haluat lopettaa kannabiksen käytön. Päihdeneuvola, Lundin kaupunki. (PDF)
• Kannabismyönteinen 2010-luvun Suomi. Ylen Elävä arkisto.
• Puhutaan huumeista -kannabisseminaari Tampereella 18.2.2014.
• Savua ilman tulta -kannabisseminaari Helsingissä 29.4.2014 tapahtuman paneelikeskustelu.
• Jo kohtuupössyttely muuttaa aivoja. Tiede 18.4.2014.

Psykoaktiiviset aineet farmakologisen luokituksen mukaan järjestettynä

Kaavio

Selitteet

STIMULANTIT Sympatomimeettiset amiinit Psykomotoriset stimulantit Amfetamiinit Katinoni (Khat) Metyylifenidaatti Kokaiini Aminoketonit Bupropioni Dietyylipropioni SSRI:t Fluoksetiini Fluvoksamiini Paroksetiini Sertraliini MAOI:t TCA:t TeCA:t Maprotiliini Mirtatsapiini Tratsodoni Efedriini Pseudoefedriini Metyyliksantiinit Kofeiini Teofylliini Teobromiini ANTIPSYKOOTIT Epätyypilliset antipsykootit Klotsapiini Risperidoni Olantsapiini Ketiapiini Sulpiridi Tsiprasidoni Tyypilliset antipsykootit Haloperidoli Flupentiksoli Tioridatsiini Klooripromatsiini Pimotsidi Perfenatsiini CBD Kolinergit Nikotiini Betelpähkinä Muskariini Atomoksetiini DEPRESSANTIT Sedatiivit Hypnootit Etanoli Eetteri Barbituraatit Kloroformi Kloraalihydraatti Metakvaloni GHB Bentsodiatsepiinit Alpratsolaami Diatsepaami Flunitratsepaami Tematsepaami Loratsepaami Narkoottiset analgeetit Oopiumi Kodeiini Morfiini Heroiini Oksikodoni Hydrokodoni Metadoni Fentanyyli Psykedeelit Kannabis THC MDMA MDA MDEA Meskaliini DOM LSD Psilosybiini AMT DMT Ibogaiini Dissosiatiivit Typpioksiduuli Ketamiini DXM Tiletamiini PCP Salvinoriini A Iboteenihappo Muskimoli Deliriantit Dimenhydrinaatti Difenhydramiini Skopolamiini Atropiini HALLUSINOGEENIT

Primääriset ryhmät   Stimulanttivaikutus korostuu vasempaan yläkulmaan päin mentäessä.   Depressanttivaikutus korostuu oikeaan alakulmaan päin mentäessä.   Hallusinogeenit ovat psykedeelisiä vasemmalla, dissosiatiivisia oikealla, huonommin vaikutuksiltaan ennakoitavissa alhaalla ja oikealla, ja voimakkaampia vaikutuksiltaan alhaalla.   Antipsykoottiset ovat rauhoittavampia ja väsyttävämpiä oikealla. Sekundaariset ryhmät   Stimulanttien ja psykedeelisten hallusinogeenien limittyminen – Primäärisillä psykedeeleillä on stimuloiva vaikutus.   Depressanttien ja dissosiatiivisten hallusinogeenien limittyminen – Primäärisillä dissosiatiiveillä on depressoiva vaikutus.   Stimulanttien ja antipsykoottien limittyminen – Modernit ei-väsyttävät masennuslääkkeet.   Depressanttien ja antipsykoottien limittyminen – Vanhemmat väsyttävät masennuslääkkeet ja anksiolyytit. Tertiääriset ryhmät   Stimulanttien, antipsykoottien ja depressanttien limittyminen – Esimerkki: nikotiinilla on molempien vaikutuksia.   Stimulanttien, depressanttien ja hallusinogeenien limittyminen – Esimerkki: THC:llä on kaikkien kolmen ryhmän vaikutuksia.   Stimulanttien, antipsykoottien ja hallusinogeenien limittyminen – empatogeenit eli entaktogeenit.   Depressanttien, dissosiatiivisten hallusinogeenien ja antipsykoottien limittyminen. Kvartääriryhmä   Kaikkien neljän luokan limittyminen (stimulantit, depressantit, hallusinogeenit ja antipsykootit) – Kannabis sisältää sekä THC:tä että CBD:tä ja sillä on kaikkien luokkien vaikutuksia. Luokitus kallistuu hallusinogeeneihin, koska THC on kannabiksen tärkein vaikuttava aine.