N: Latinalaisten aakkosten 14. kirjain

kirjain. N-kirjaimen nimi suomen kielessä on än (aiemmin myös en). N-kirjain ääntyy suomessa pääasiassa (soinnillisena) alveolaarisena nasaalina [n].

Latinalaista N-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain nyy (Ν, ν) ja kyrillisessä kirjaimistossa kyrillinen Н (н). Suuraakkosten yhdennäköisyydestä huolimatta latinalainen N ja kreikkalainen Ν ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.

N-kirjaimen alkuperänä on on kreikan nyy-kirjaimesta (Ν), joka lainattiin ensin etruskin ja siitä latinan aakkostoon. Kreikan kirjaimen edeltäjä puolestaan on foinikialaisen aakkoston nūn, joka muodoltaan vaihteli, mutta oli yleisesti samankaltainen kuin M mutta vähemmin sakaroin. Kuten M:n kreikkalaisen vastineen myyn, varhaisissa nyyn muunnelmissa jommankumman puolen ensimmäinen pystyviiva oli yleensä muita pidempi.

N-kirjaimella merkitään niin suomessa kuin kaikissa latinalaista kirjaimistoa käyttävissä kielissä yleisesti (soinnillista) alveolaarista nasaalia [n], joka suomessa yleisesti edustaa foneemia /n/. Suomessa /n/ kuitenkin assimiloituu laajalti sitä seuraavan konsonantin ääntymäpaikkaan:

• pääallofoni on alveolaarinen [n]
• t:n edellä voi puhujittain esiintyä dentaalinen allofoni, jos puhujalla /t/ toteutuu dentaalisena (ranta [rɑn̪t̪ɑ])
• velaarisen k:n edellä esiintyy velaarinen allofoni [ŋ] (pankki [paŋkki])
• labiodentaalisten f:n ja v:n edellä saattaa esiintyä labiodentaalinen allofoni [ɱ] (info [iɱfo]).

Bilabiaalisten äänteiden p:n ja m:n edellä esiintyy [m], joka kuitenkin kuuluu toiseen foneemiin (/m/; esim. pojan pyörä [pojɑm pyøræ]). Lisäksi etenkin länsimurteissa sananloppuinen l usein täydellisesti (regressiivisesti) assimiloituu seuraavaan resonanttiin tai h:hon, esim. tytön laukku [tytøl lɑukku], tytön huivi [tytøɦ ɦuiʋi] jne.

Suomen kielen vanhassa sanastossa /ŋ/ voi esiintyä vain geminaattana sanan sisässä vokaalien välissä, jolloin se kirjoitetaan NG (esim. rangat [rɑŋːɑt]), mutta uusissa lainasanoissa /ŋ/ esiintyy myös yksinäiskonsonanttina, esimerkiksi pingviini [piŋʋiːni], magneetti [mɑŋneːtːi], puhujittain myös kognitio [koŋnitio] jne. Yhdistelmässä NK esiintyvä [ŋ] sen sijaan on yksi /n/-foneemin allofoneista (ranka [rɑŋkɑ]).

• Morseaakkosissa N merkitään: -.
• Radioaakkosissa N on suomalaisen standardin mukaan Niilo ja NATO-standardin mukaan November
• Pistekirjoituksessa (Braille) N merkitään:

• Tietokoneissa N koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

Pienen n:n merkityksiä:

• n eli nano on SI-järjestelmässä 10⁻⁹ eli miljardisosa.
• n on fysiikassa ja kemiassa ainemäärän tunnus.
• n. on noin-sanan lyhenne suomen kielessä.
• n. on neton lyhenne.

Ison N:n merkityksiä:

• ${\displaystyle \mathbb {N} }$  tarkoittaa matematiikassa luonnollisten lukujen joukkoa.
• N on typen kemiallinen merkki.
• N on fysiikassa newtonin tunnus (voiman yksikkö).
• N ajoneuvon kansallisuustunnuksena tarkoittaa Norjaa.
• N lentokoneiden rekisteritunnuksissa on Yhdysvaltojen kansallisuustunnus.
• N tarkoittaa arvosanaa Non sine laude approbatur (viidenneksi korkein).
• N ilmansuunnan lyhenteenä merkitsee pohjoista.
• N-mittakaava on pienoismallien mittakaava (suhde 1:160).^lähde?
• N-sarja oli eräs Nokian puhelinmallisarja (Nokia Nseries).

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta N Wiki Commonsissa