Ketut: Koiraeläimiin kuuluva nisäkässuku
Ketut (Vulpes) ovat koiraeläimiin kuuluva suku, johon kuuluu 12 lajia.
Ketut ovat hieman keskikokoista koiraa pienempiä. Ne ovat nykyisin maailman levinneimpiä maalla eläviä eläimiä: niiden levinneisyysalue käsittää lähes koko maailman Etelämannerta lukuun ottamatta. Levinnein ja yleisin kettulaji on ylivoimaisesti 47-alalajinen punakettu, joka on ollut aikaisemmin arvokas turkiseläin.
| Ketut | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Koiraeläimet Canidae |
| Suku: | Ketut Vulpes Frisch, 1775 |
| Synonyymit | |
| |
| Lajit | |
| |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Ketut ovat yleensä pienempiä kuin muut koiraeläimet, kuten sudet, koirat ja sakaalit. Esimerkiksi suurin laji eli punakettu painaa keskimäärin 4,1–8,7 kg ja pienin laji eli aavikkokettu vain 0,7–1,6 kg. Suomessa ketun keskipaino on hieman yli viisi kiloa. Ketuille tyypillisiä piirteitä ovat kolmiomaiset kasvot, suipot teräväkärkiset korvat ja tuuhea häntä. Kettu on varvasastuja eli sen kävellessä vain varpaat osuvat maahan. Koiran sukuisista poiketen, ketuilla on osittain sisäänvedettävät kynnet. Ketun kuonosta lähtevät n.100-110mm pitkät mustat viikset, pään muu karvoitus on huomattavasti lyhyempää. Muut kettujen ominaisuudet vaihtelevat suuresti elinympäristön mukaan.
Turkki
Kettulajien turkin pituus, väri ja tiheys eroavat toisistaan. Kettujen alaturkin värisävy vaihtelee helmenvalkoisesta mustavalkoiseen ja täplikkääseen. Aavikkoketuilla (ja muilla aavikolla elämään sopeutuneilla kettulajeilla kuten Vulpes macrotiksella) on suuret korvat ja lyhyt turkki, jotta keho pysyisi viileänä. Toisaalta naalilla on pienet korvat ja paksu, eristävä turkki, jotta keho pysyisi lämpimänä. Punaketuilla on sen sijaan tyypillisesti punaruskea turkki ja valkopäinen häntä. Kettujen turkin koostumus vaihtelee vuodenajan mukaan. Kylminä kuukausina ketuilla on tuuheampi turkki kuin lämpiminä kuukausina. Päästäkseen eroon talviturkista, ketulla on karvanlähtöaika kerran vuodessa huhtikuun tienoilla. Karvanlähtö alkaa jaloista ylöspäin. Turkin väri voi muuttua kettuyksilön ikääntyessä.
Levinneisyys
Punaketut
Punakettuja esiintyy luontaisesti Euroopassa, Aasian pohjoisosissa, Pohjois-Amerikassa ja Saharan pohjoispuolisessa Afrikassa. 1800-luvulla kettu levitettiin ketunmetsästyksen takia myös Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Näillä uusilla elinalueilla se on muiden tuontieläinten tavoin aiheuttanut merkittäviä ongelmia alkuperäiselle luonnolle, mistä johtuen kettua pidetään yhtenä maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.
Aavikkoketut
Aavikkokettu on levinnyt laajalle alueelle Pohjois-Afrikan ja Siinain niemimaan pohjoisosien hiekka-aavikoilla ja puoliaavikoilla. Sitä tavataan ympäri Saharaa ja Sahelin alueella 14. leveysasteelle saakka.
Lähteet
Aiheesta muualla
- Laji.fi: Ketut (Vulpes)
- ITIS: Vulpes (englanniksi)
- Encyclopedia of Life (EOL): Vulpes (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Vulpes, foxes (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Vulpes (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Genus Vulpes (englanniksi)
This article uses material from the Wikipedia Suomi article Ketut, which is released under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 license ("CC BY-SA 3.0"); additional terms may apply (view authors). Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0, ellei toisin mainita. Images, videos and audio are available under their respective licenses.
®Wikipedia is a registered trademark of the Wiki Foundation, Inc. Wiki Suomi (DUHOCTRUNGQUOC.VN) is an independent company and has no affiliation with Wiki Foundation.