Mongolia: Sisämaavaltio Itä-Aasiassa

Mongolian tasavalta eli Mongolia on sisämaavaltio Itä-Aasiassa. Sitä ympäröi pohjoisessa Venäjä, sekä lännestä, etelästä ja idästä Kiina. Suureksi osaksi aron ja osittain Gobin aavikon peittämä kolmen miljoonan asukkaan maa on maailman harvimmin asuttu itsenäinen valtio. Mongolia on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin sisämaavaltio Kazakstanin jälkeen.

Mongolian tasavalta Монгол Улс (Mongol Uls)
lippu vaakuna
Mongolian sijainti
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Uhnaagiin Hurelsuh
Pääministeri	Luvsannamsrain Oyun-Erdene
Pääkaupunki	Ulan Bator (1 345 086 as.) , 106°53′E
Muita kaupunkeja	Erdenet (88 243 as.), Darhan (65 791 as.), Tšoibalsan (42 798 as.)
Pinta-ala
– yhteensä	1 564 116 km²  (sijalla 19)
– josta sisävesiä	0,7 %
Väkiluku (2016)	3 055 756 (sijalla 140)
– väestötiheys	1,9 as. / km²
– väestönkasvu	1,37 % (2014)
Viralliset kielet	mongoli
Valuutta	Mongolian tugrik (MNT)
BKT (2015)
– yhteensä	11,8 miljardia Yhdysvaltain dollaria
– per asukas	3 971 USD
HDI (2019)	0,737 (sijalla 99)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	12 %
– teollisuus	35 %
– palvelut	41 %
Aikavyöhyke	UTC+7 / UTC+8
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys Kiinan keisarikunta	29. joulukuuta 1911
Lyhenne	MN
– ajoneuvot:	MGL
– lentokoneet:	MT
Kansainvälinen suuntanumero	+976
Kansallislaulu	”Bügd Nairamdah Mongol”
Edeltäjä(t)	Mongolian kansantasavalta
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Pääartikkeli: Mongolian historia

 

Varhainen historia

Arkeologisten löytöjen mukaan Gobin autiomaassa on ollut ihmisiä 100 000 – 200 000 vuotta sitten.

Vanhimmat tiedot mongoleista saattavat olla Kiinasta noin 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Mongoli-nimitys ilmestyi lähteisiin mahdollisesti 600-luvulla Tang-dynastian kronikoissa. Sitä ennen kiinalaiset olivat kutsuneet Mongolian aluetta nimellä Xiongnu.

Suurvalta-aika

Temüžin yhdisti valtansa alle alueen muut heimot, kuten uiguurit, naimaanit ja merkiitit, ja hänestä tuli 1206 Mongolian hallitsija, Tšingis-kaani. Hän ryhtyi rakentamaan imperiumia ja hänen ratsumiehensä etenivät nopeasti Kiinaan, Keski-Aasiaan ja Venäjälle. Voittoisaan strategiaan kuuluivat hyvin organisoitu vakoojaverkosto, yllätyshyökkäykset ja kauhupropaganda mongolien vastarinnan harjoittajiin kohdistamista julmuuksista. Mongolivaltakunta ulottui laajimmillaan Kaakkois-Aasiasta Eurooppaan saakka. Viimeinen suurkaani, Kublai-kaani, hallitsi kenties kaikkien aikojen laajinta valtakuntaa – olkoonkin, että valtakunta oli silloin jo käytännössä hajonnut itsenäisiin kaanikuntiin. Se ulottui Koreasta Unkariin ja Siperiasta Pohjois-Intiaan. Kublai siirsi valtakunnan pääkaupungin Karakorumista Pekingiin ja omaksui kiinalaisen dynastianimen Yuan. 1300-luvun lopussa kiinalainen Ming-dynastian ensimmäinen keisari Zhu Yuanzhang karkotti mongolit takaisin pohjoiseen.

1400-luvulta 1900-luvulle

1400-luvun alussa mongolit jakautuivat kahteen ryhmään Oiradin ja Altain alueille. Vuosina 1400–1451 käytiin pitkällinen sisällissota. Vuonna 1466 Oiradin mongolien päällikkö Dayan yhdisti jälleen suurimman osan Mongoliasta. 1500-luvun alussa alue joutui uzbekkien valtaan. Dayanin kuoltua mongolit hajaantuivat jälleen useaksi riitaisaksi heimoksi tai klaaniksi. Altan Khan (1507–1583) kävi sotaa Kiinaa vastaan ja yhdisti jälleen Mongolian. Vanhoilla päivillään hän kääntyi buddhalaiseksi, ja buddhalaisuudesta tuli valtionuskonto 1586.

1600-luvun alkuun mennessä kaanin valta oli heikennyt entisestään. Kun nykyisen Koillis-Kiinan alue siirtyi mantsujen haltuun, nämä alkoivat hyökkäillä Mongolian puolelle. Vuosina 1641–1652 Venäjä levittäytyi itään Baikaljärvelle asti, joten Mongolia jäi kahden suurvallan väliin.

Vuonna 1686 Mongoliasta tehtiin kaksi Kiinan provinssia, Ulko-Mongolia ja Sisä-Mongolia.

Vuonna 1911 Kiinan Qing-dynastia luhistui ja Kiinasta tuli tasavalta. Tällöin Venäjän tuella Ulko-Mongolia itsenäistyi Bogd-kaanin julistuksella. Kiinan tasavalta kuitenkin piti koko Mongoliaa osana Kiinaa. Myös eräät muut Mongolian osat halusivat liittyä itsenäistyneeseen Mongolian valtioon tässä onnistumatta.

Kommunistivallan aika

Neuvosto-Venäjän synty heikensi venäläisten voimaa Mongoliassa. Kiinalaiset joukot valtasivat hetkeksi Mongolian pääkaupungin vuonna 1919 sotaherra Xu Shuzhengin johdolla. Neuvosto-Venäjää vastustaneet, vuoteen 1920 mennessä bolševikkien Siperiassa lyömät valkoiset joukot vetäytyivät Siperiasta osin myös Mongoliaan. Lokakuussa 1920 Mongoliaan saapui valkoisten joukkoja paroni Roman von Ungern-Sternbergin johtamina. Nämä joukot voittivat kiinalaiset helmikuussa 1921 Ulan Batorissa käydyssä taistelussa. Tämä loi pysyvän uhan Neuvosto-Venäjälle, joka varusti mongolialaisen armeijan. Kommunistit voittivat kiinalaiset joukot maaliskuussa 1921, minkä jälkeen neuvostoliittolaisia joukkoja saapui maahan tukemaan 11. heinäkuuta 1921 luotua itsenäistä Mongoliaa, josta tuli vuonna 1924 Bogd Khanin kuoleman jälkeen Mongolian kansantasavalta.

Japanin hyökkäykset Mongolian miehittämiseksi Neuvostoliitto torjui vuonna 1939. Vuonna 1945 puna-armeija vapautti myös Sisä-Mongolian Japanin miehityksestä, jolloin 20. lokakuuta 1945 pidetty kansanäänestys johti alueen liittämiseen osaksi Mongoliaan. Vuosina 1939–1952 Mongoliaa johti stalinistista politiikkaa Neuvostoliiton suojeluksessa harjoittanut marsalkka Horloogijn Tšoibalsan. Sekä Kiinan tasavalta että Kiinan kansantasavalta tunnustivat Mongolian itsenäisyyden sodan jälkeen, mutta Kiinan ja Neuvostoliiton ajautuessa riitoihin 1958 Mongolia tuki Neuvostoliittoa ja sinne sijoitettiin Neuvostoliiton sotilastukikohtia. Myös Taiwanille ajettu Kiinan tasavalta piti vuoteen 1999 asti Ulko-Mongoliaa osana Kiinaa ja tunnusti vasta 1990-luvulla Ulan Batorin itsenäisen Mongolian pääkaupungiksi. Mongolia liittyi YK:hon vuonna 1961.

Kommunistisen Mongolian johdossa oli vuosikymmeniä Jumžagijn Tsedenbal, joka toimi pääministerinä vuosina 1952–1974 ja valtionpäämiehenä vuosina 1974–1984. Tsedenbal hallitsi autoritaarisesti ja hänen ympärilleen luotiin henkilökultti. Suhteet Neuvostoliittoon olivat äärimmäisen läheiset. Ulkopolitiikassa Mongolia oli täysin Neuvostoliiton linjoilla mm. Neuvostoliiton ja Kiinan kiistoissa, Lähes koko ulkomaankauppa suuntautui Neuvostoliittoon. Horloogijn Tsoibalsan kuoleman jälkeen vuonna 1952 Tsedenbalista tuli maan ja hallitsevan puolueen ehdoton johtaja ja hän hallitsi itsevaltaisesti yli kolme vuosikymmentä vuoteen 1984 saakka, jolloin hän tuli syrjäytetyksi ollessaan Moskovassa, jonne hän jäi maanpakolaiseksi.

Demokratisoituminen

Vuonna 1990 kommunistinen puolue salli muut puolueet. Mongolian vuoden 1992 perustuslaki Mongolian nimestä poistui kansantasavalta-määrite ja maassa järjestettiin monien puolueiden kesken parlamentti- ja presidentin vaalit. Talousjärjestelmän siirtyminen kapitalismiin oli vaikeaa 1990-luvun alun yleismaailmallisella lamakaudella. Virkaatekevä presidentti Punsalmaagiin Otširbat valittiin presidentiksi 6. kesäkuuta 1993 ääniosuuden ollessa 57,8 prosenttia. Hän erosi Kansan vallankumouspuolueesta ja edusti sitten demokraattista oppositiota.

Mongolian kansanvallankumouksellinen puolue (MPRP) hallitsi Mongoliaa 75 vuotta, koko kommunistivallan ajan ja sen jälkeenkin vuoteen 1996. Vuoden 1992 uuden perustuslain mukaisissa ensimmäisissä vaaleissa MPRP sai suurvoiton – 71 paikkaa kaikkiaan 76 paikasta. Vuonna 1996 kuitenkin oppositio sai suuren vaalivoiton. Mongolian kansanvallankumouksellinen puolue muutti vuonna 2010 nimekseen Mongolian kansanpuolue MPP ja puolue itse vertasi nykyistä ideologiaansa Englannin työväenpuolueeseen ja Saksan sosialidemokraatteihin. Kansanpuolueen merkittävin vastavoima oli Demokraattinen puolue (DP). Mongolian kansanvallankumouksellisen puolueen (MPRP) vanhaa nimeä alkoi kuitenkin käyttää puolueesta eronnut pieni ryhmittymä.

Aiemmin yksipuoluevallassa toiminut Mongolian kansanvallankumouksellinen puolue hävisi vaalit ensi kerran 1996, mutta nousi uudelleen hallitusvastuuseen 2000–2004 ja 2006–2012 pienempien puolueiden tuella. Demokraattinen puolue voitti vuoden 2012 parlamenttivaalit ja vuoden 2016 vaalit voitti taas ylivoimaisesti Mongolian kansanpuolue MPP. Vuonna 2009 valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi ehdokas, joka ei kuulunut Mongolian kansanvallankumoukselliseen puolueeseen: Demokraattisen puolueen Tsahiagiin Elbegdorj., joka valittiin toiselle kaudelle vuonna 2013.Heinäkuussa 2017 uudeksi presidentiksi valittiin myös Demokraattista puoluetta edustava Khaltmaa (Haltmaagiin) Battulga.

Poliittinen epävakaus on ollut ongelma Mongoliassa. Demokraattisen perustuslain tultua voimaan vuonna 1992 maassa on ollut 15 hallitusta, jotka ovat olleet vallassa keskimäärin puolitoista vuotta.

Pääartikkeli: Mongolian maantiede

 

Mongolia rajoittuu pohjoisessa Venäjään ja etelässä, idässä sekä lännessä Kiinaan. Maa on pääosin tasaista ylänköä, jota halkovat muutamat suurehkot joet, kuten Selenga ja Kerulen. Lännessä kohoavat Altaivuoret (korkein huippu Hüiten, 4 374 m), Uliastain itäpuolella Hangaivuoret ja pääkaupungin Ulan Batorin koillispuolella Hentiivuoret. Noin 70 prosenttia maan pinta-alasta on aroa; lisäksi 8 prosenttia on metsää lähinnä Venäjän rajan tuntumassa. Eteläisin osa kuuluu varsinaiseen Gobin aavikkoon. Maan länsi- ja pohjoisosat ovat seismisesti aktiivisia alueita; siellä on kuumia lähteitä ja lukuisia maanjäristyksiä.

Mongolian suurimman järven Uvs Nuurin (3 350 km²) allas on ollut UNESCOn Maailmanperintöluettelossa vuodesta 2003. Alueella ovat edustettuina kaikki itäisen Euraasian merkittävimmät biomit, kuten aro, taiga, hiekka-aavikko ja vuoristokasvillisuus. Siellä elää uhanalaisia lumileopardeja ja argaaleita.

Mongoliassa vallitsee mannerilmasto, jolle on ominaista lämpimät tai kuumat kesät sekä hyvin kylmät ja kuivat talvet. Ulan Bataarissa vuoden kylmimmän kuukauden tammikuun keskimääräinen alin lämpötila on −25 °C, kuumimman kuukauden heinäkuun keskimääräinen ylin 21,8 °C. Suurin osa sateesta saadaan kesällä; sademäärät vaihtelevat vuoristoalueiden 350–500 millimetristä keskiosien 100–200 millimetriin aavikkoalueiden jäädessä toisinaan ilman vettä koko vuonna.

Provinssit

Mongolia koostuu 18 provinssista eli aimakista sekä neljästä kunnasta, jolla on provinssiin rinnastettava asema. Provinssien jaetut osat ovat nimeltään sum, ja edelleen jaettuna bag.

 

Mongolia on parlamentaarinen tasavalta, jonka päämies on presidentti, joka valitaan suoralla vaalilla nelivuotiskaudelle, korkeintaan kahdelle kaudelle. Presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö ja hän saa ehdottaa pääministeriä, tehdä lakialoitteita ja estää lakeja veto-oikeudella (jonka parlamentin 2/3-enemmistö voi puolestaan kumota). Tämänhetkinen presidentti on Uhnaagiin Hurelsuh. Presidentin täytyy olla syntyperältään Mongolian kansalainen ja hänen täytyy olla vähintään 45 vuoden ikäinen.

Yksikamarinen, 76-jäseninen parlamentti valitaan yleisillä vaaleilla neljäksi vuodeksi kerrallaan. Äänioikeus on 18 vuotta täyttäneillä.

Ulkopolitiikka

Mongolian armeija on suhteellisen pieni. Mongolialla on kuitenkin hyvät suhteet naapurivaltioihin, sekä merkittäviin maailmanvaltioihin, kuten Yhdysvaltoihin, Venäjään, Pohjois-, ja Etelä-Koreaan, Japaniin ja Kiinaan. Mongolia tuki liittouman hyökkäystä vuonna 2003 Irakiin, ja lähetti pieniä määriä sotilaita taistelemaan Yhdysvaltojen rinnalla. Myös Afganistaniin Mongoliasta on lähetetty sotilaita rauhanturvaajiksi. Vuosina 2005–2006 mongolialaisia oli asepalveluksessa Kosovossa. Marraskuussa 2005 George W. Bush vieraili ensimmäisenä yhdysvaltalaisena presidenttinä Mongoliassa. Putin ja Medvedev vierailivat Mongoliassa 2009.

Pääartikkeli: Mongolian talous

Monet mongolit saavat elantonsa karjanhoidosta. Maatalous tuottaa 12 % kansantuotteesta ja työllistää 29 % työvoimasta. Noin kolmannes kansasta kiertää edelleen jurttineen ja eläimineen laitumelta toiselle. Paimennettaviin eläimiin kuuluvat vuohet ja lampaat, pienemmässä määrin myös jakit, kamelit, lehmät ja hevoset. Vuonna 2008 46 % karjasta oli vuohia ja 42 % lampaita.

Paheneva pula kunnon laidunmaista saa yhä useamman harkitsemaan elannon hankkimista maanviljelystä tai kasvimaanpidosta. Valtiontiloilla viljellään viljaa ja rehua suuressa mitassa. Elintarvikkeiden sekä kuparin jalostus ovat merkittävät vientituotteet. Vuonna 2009 julkistettiin uuden suuren kuparikaivoksen jalostussuunnitelma. Mongolia on maailman kolmanneksi suurin fluoriitin tuottaja. Maassa on varsin huomattavat öljy- ja maakaasuvarat, mutta niitä ei hyödynnetä pääoman ja perusrakenteen puutteen vuoksi. Maan tärkein kauppakumppani on Kiina, jonka kanssa se käy yli puolet ulkomaankaupastaan.

Mongoliassa on merkittävä harmaan talouden sektori. Sen tärkein kumppani on Kiina. Harmaaseen talouteen osallistuvat myös monet ulkomailla laillisesti tai laittomasti työskentelevät mongolialaiset. Huoli rahanpesusta on kasvanut.

Neuvostoliitto oli taloudellisesti Mongolian tärkeä tukija, ja sen romahdus aiheutti Mongoliassa syvän talouskriisin. Karjanhoito on ollut hätätilaelinkeino, johon ihmisen siirtyvät muun tulonlähteen puuttuessa. Talousvaikeuksien aikana maahan on syntynyt suuri joukko pientilallisia, joilla on alle 200-päinen karjalauma.

Merkittävimpiä luonnonvaroja ovat öljy, kivihiili, kupari, molybdeeni, volframi, fosfaatti, tina ja kulta.

 

Suurin osa Mongolian väestöstä on mongoleja, jotka jakautuvat useisiin heimoihin. Näistä suurimman muodostavat halhat, joita on noin 82 %. Muita heimoja ovat dörbetit (3 %), bajadit (2 %) ja burjaatit (2 %), joitten lisäksi on vielä useita pienempiä heimoja. Väestöön kuuluvat mongolien lisäksi kazakit (4 %) ja muut turkkilaisheimot. Maassa pysyvästi oleskelevia ulkomaalaisia, lähinnä Kiinan ja Venäjän kansalaisia, on alle 1 % väestöstä.

Vuonna 2010 väestöstä 53 % oli buddhalaisia. Šamanistejä oli 3 %, kristittyjä 2 % ja muslimeita 3 %. Kaikkiaan 39 % ei tunnustanut mitään uskontoa.

Ethnologue-kirjan mukaan Mongoliassa käytetään 13 kieltä. Tiedot kunkin kielen puhujien määrästä ovat pääosin 1990-luvulta. Yli 25 tuhannen puhujan kieliä olivat tuolloin

• Halha-mongolin kieli 2 330 000
• Oiraatin kieli 206 000
• Kazakin kieli 182 000
• Burjaatin kieli 64 900
• Mandariinikiina 35 000
• Tuvan kieli 27 000

 

Terveydenhuolto

Mongolian terveydenhuollon päätavoitteena on saada ihmiset elämään pidempään, ja vähennettyä lapsikuolleisuutta. Mongolin keskimääräinen elinajanodote on 67–68 vuotta. Keskimäärin mongolinainen saa elämänsä aikana 1,87–2,25 lasta.

AIDS- ja HIV-tapauksia on löydetty Mongoliassa vasta myöhään. Ensimmäinen AIDS-tapaus raportoitiin vuonna 1999, ja vuoteen 2006 mennessä niitä oli kuusi. Vuosina 2005–2007 raportoitiin kymmenkunta HIV-tartuntaa vuodessa, sitä ennen tunnettiin vain joitakin yksittäisiä tapauksia.

Vuonna 1970 mongolinainen sai keskimäärin 7,48 lasta elämänsä aikana. Vuoden 2014 arvio oli 2,22 lasta naista kohti.

Mongolian syntyvyys romahti 1990-luvun laman seurauksena alle yhden prosentin lisääntymisnopeuteen, mutta on kohonnut 2000-luvulla ja nykyään keskimääräinen mongolialainen saa hieman alle kaksi lasta.

Noin 27 % mongolialaisista on alle 14-vuotiaita. Mongolian väestönkasvu on noin 1,4 prosenttia vuodessa. Mongolian kansankuva on muuttumassa. Noin 70 % väestöstä asuu kaupungeissa, kun vuonna 1956 kaupunkilaisten osuus oli noin 20 %.

Mongolian musiikki

 

Mongolialaisen kansanmusiikin tunnetuimpia soittimia on ns. hevosenpääviulu, jonka kaulan pää on hevosen pään muotoinen. Soittimessa on kaksi hevosen häntäjouhista tehtyä kieltä, ja sitä soitetaan pystyasennossa.

Yksi suosituimmista populaarimusiikkiyhtyeistä on Hurd. Se laulaa rockia mongoliksi, mutta on tehnyt joitakin levyjä myös englanniksi. Yhtye esittää myös herkkiä balladeja, ja sekoittaa musiikkiinsa myös tyypillisesti klassisessa musiikissa käytettyjä instrumentteja.

Ruoka

Mongolialaista perusravintoa ovat liha- ja maitotuotteet, joita saadaan noin 25 miljoonan yksilön karjasta. Ruoka on yleensä yksinkertaista eikä kovin tulisesti maustettua. Tyypillisiä ruokia ovat höyrytetyt lihatäytteiset raviolit, nuudeli-lammaskeitto ja paistetut lihapiirakat. Mongolialaiset juovat paljon teetä, useimmiten maidon ja joskus myös voin kanssa.

Urheilu

Mongolia on tullut urheilussa tunnetuksi erityisesti maan kulttuuriin liittyvästä hevosurheilusta, kamppailulajeista kuten vapaapainista ja judosta sekä ammunnasta. Mongoliassa erittäin suosittu tapahtuma on vuosittain järjestettävä naadam-festivaali, jossa kilpaillaan mongolialaisessa painissa, ratsastuksessa ja jousiammunnassa.

Mongolia on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1964 lähtien. Se on saanut yhteensä 24 mitalia, kaikki kesäkisoista. Olympialajien lisäksi maa on menestynyt sumopainissa, jossa ensimmäinen mongolialainen suurmestari oli Asashōryū Akinori.

Mongolia ei ole koskaan menestynyt jalkapallossa; maan maajoukkue ei ole selviytynyt arvoturnauksiin ja on ollut parhaimmillaan FIFA-rankingissa 170. sijalla. Seurajoukkueiden korkein sarjataso on Mongolian jalkapalloliiga, jota on pelattu nykyisessä muodossaan vuodesta 1996 lähtien.

Mongoliassa pelataan myös pienissä määrin jääkiekkoa, mutta maa ei ole menestynyt lajissa. Mongolian jääkiekkomaajoukkue osallistui 3. divisioonan maailmanmestaruuskilpailuihin vuosina 2007-2012. Mongolia ei koskaan voittanut 3. divisioonan maailmanmestaruuskilpailuissa yhtäkään ottelua. Mongolia on osallistunut CCOA turnaukseen vuodesta 2009 lähtien. CCOA turnauksessa Mongolia on voittanut neljästi pronssia vuosina 2013, 2014, 2015 ja 2016. Hopeaa vuonna 2017 ja kultaa vuosina 2018 ja 2019. Mongoliassa on kaksi jäähallia, 19 ulkojäähallia ja 730 jääkiekkoilijaa.

• G. J. Ramstedt, suomalainen tutkimusmatkailija ja kielitieteilijä, jolla oli osansa Mongolian itsenäistymiseen johtaneissa tapahtumissa.

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mongolia.

 

Wikimatkoissa on matkaopas aiheesta Mongolia.

• Mongolian kunniakonsulaatti
• Mongolia photo
• Mongolia History Asia Planet
• Hannu Pesonen: Mongolian aroilla vauraus lasketaan hevosin ja lampain/Mongolia ratsastettiin maailmankartalle (Tiede 3/2002)
• Natalia Rudaya, Pavel Tarasov, Nadezhda Dorofeyuk, Nadia Solovieva... Holocene environments and climate in the Mongolian Altai reconstructed from the Hoton-Nur pollen and diatom records: a step towards better understanding climate dynamics in Central Asia // Quaternary Science Reviews